Tatuoidut on muuten välillä kummia kaksinaismoralisteja. Kun puhutaan työnhausta tai muuten sivistyneen yhteiskunnan jäsenenä olemisesta, heiltä tulee aina uhriutumista miten kauheita ennakko-oletuksia heistä tehtiin ja rekrytoiva henkilö / naapurin mummo / lapsen opettaja selvästi nyrpisti nenäänsä ja tietenkin tatuointien takia, mutta tatuoinnithan ei kerro minusta ihmisenä eikä työntekijänä mitään ja onpa kauheeta miten pinnallisia ihmiset on.
Sitten kun taas puhutaan itse niistä tatuoinneista (myönteiseen sävyyn), ne yhtäkkiä heijastavatkin kantajansa persoonaa ja kertovat niin tärkeitä tarinoita siitä, miten kuusivuotiaana oli keripukki, mutta selvisin siitä ja otin tatuoinnin, että aina muistaisin, miten hienosti selvisin siitä keripukista.
Päättäisivät nyt, kertovatko ne tatuoinnit ottajastaan persoonana mitään vai eivät kerro.