Se on tämä ihmisluonto semmoinen...
Mulla oli aikoinaan kaveri, rauha hänen muistolleen, paperitehtaan voimalaitoksessa vuoromestarina. Hänen palkkansa oli vuorolisineen semmoista liki pääministeritasoa. Sitä myötä tavallisen duunarin palkka vuorolisineen hipoi ministerin palkkaa, mutta yleisin kommentti johonkin "ylimääräiseen työtehtävään" oli kuuilemma: "Tee kuule ite! Ei näillä palkoilla meikäläisen kannata..."
Mulla oli kaveri, joka pääsi kesäduuneihin paperitehtaalle (kas, kun isänsä oli siellä). Liksa oli luokkaa 20 000 markkaa/kk. Se oli luokkaa kolminkertainen muiden kavereiden kesätöitten liksoihin. Ne paperitehtaan kesäjannut laitettiin sitten putsaamaan jotain helvetin isoa sylinteriä tms, ja kesäduunariklopit putsas sen parissa-kolmessa tunnissa, kun vakiukoilta siihen meni koko päivä. Kundit tietty halus tehdä hommat ripeästi, jotta seuraavanakin kesänä pääsisivät sinne hommiin. Päällikkö oli iloinen: "vittu mä oon aina arvannut, ettei sen putsaaminen koko päivää vie". Muut duunarit taas... nooh... ne vei joukolla pojat nurkan taakse ja sanoi, että: "vittu, kerran vielä teette tällaista, niin ei jää enää puheiden asteelle. Me joudutaan tekemään tätä vuodet ympäriinsä, eikä paljoa huvita rehkiä. Tajuutteko, se oli sitten viimeinen kerta, tai muuten...". Kundit siihen sitten totesivat, että joo... oltiin vähän turhan innokkaita, sori siitä, ja oppivat nopeasti "talon tavoille".