Kyseessä on siis ensimmäinen kerta kun Apulanta esiintyy täysikokoisen sinfoniaorkesterin kanssa. Heinola sinfoniettesta puuttui jotain soittomia (en tiedä mitä kun en perehtynyt tarkemmin) ja se ei ollut (täysikokoinen) sinfoniaorkesteri. Siihen kun on jokin määritelmä mikä on sinfoniaorkesteri (soittimien mukaan). Opeteltiin kyllä lukiossa mutta en muista...
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
SaiPan sopimustarjous vakuutti Mark Pysykin välittömästi – entuudestaan tuttu joukkuekaveri auttanut sopeutumisessaLue lisää »
-
Lapa jäähän: PWHL-tähdet inspiroivat nuoria suomalaispelureitaLue lisää »
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
-
Jakub Málek ohittamaton este espoolaisilleLue lisää »
-
Liiga-kierros: Ilves nollasi kivikovan, SaiPan huima putki sai jatkoa, KalPa tarvitsi jatkoajanLue lisää »
-
SHL-viikkokatsaus: Sarjanousija kärkipaikalla − NHL-konkari Jakob Silfverberg vei kasvattajaseuransa huipulleLue lisää »
Apulanta
- Viestiketjun aloittaja Elmeri Hautamäki
- Alkaa
- 86 137
- 321
SherwoodinHartsa
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves
Sinfoniettta oli eräänlainen viritelmä, jota käytettiin eri rokakreiden kanssa. Siihen kuului vähän yli 40 muusikkoa.
Lahden sinfoniaan kuuluu reilut 70 muusikkoa.
Siinä se ero…
Lahden sinfoniaan kuuluu reilut 70 muusikkoa.
Siinä se ero…
UnenNukkuja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Aika moni, kunhan on turkulainen
Voiei, auts. Jos tietäisi, että edes juna Turkuun lähtisi tarpeeksi myöhään, voisihan tuota harkita, mutta tuskinpa VR noin avulias on. Eli hotelli maksaisi vielä päälle.
"Konsertti on meille kerran elämässä-tyyppinen mahdollisuus. Kaikenlaista hienoa on tullut vuosien saatossa tehtyä, mutta ei vielä koskaan täysikokoisen sinfoniaorkesterin kanssa."
En usko että muisti pätki ja eiköhän Sipe tarkoita tuossa just sitä mitä sanookin, että eivät ole vielä koskaan esiintyneet täysikokoisen sinfoniaorkesterin kanssa.
Ilmeisesti olisi pitänyt jättää sanomatta.
lainelaser
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- NHL Leijonat
Kai se maksaa kun soittajia yhtä paljon kuin katsojia..
Samaa kattelin permantolipunhinnoista. Vajaan vitosen kun laittoi lisää, niin pääsi ens kesänä Pomoa katsomaan vastaavilta paikoilta, toki ulkoilmassa.
Juu siihen jos vertaa niin mun mielestä suolaisen hintainen piletti. Silti nämäkin liput tuntuu myyvän hyvin. Myös lisäkonsertin.
Apis-ukot ovat bussiness-miehiä. Suurten konserttien lanseeraukset ovat olleet usein juuri näihin aikoihin, eli sopivasti joulumarkkinoille. Lisäksi on kaikenlaista apis-suklaata- ja karkkia yms. Punk ja yäk! Eiköhän tuonnekin tule silti mentyä.
Parin viikon päästä Apista katsomaan Kotkan Satama Areenaan. Onhan se kiva kun kotikulmillekin joskus eksyvät.
Parin viikon päästä Apista katsomaan Kotkan Satama Areenaan. Onhan se kiva kun kotikulmillekin joskus eksyvät.
Roger Moore
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Upeeta Ville upeeta, KuPS
Eikai se sen kummemmin rahastusta ole kun taitaa molemmat keikat myydä loppuun. Selvästi tuollekin hinnalle on kysyntää, joten ihan markkinahintaisia nuo liput taitaa loppujen lopuksi olla.
Apulanta julkaisee kolme EP:tä joista ensimmäinen tulee marraskuussa ja on Tonin mukaan "aika grunge". Kuulostaa lupaavalta. Samalla julkistettiin myös syksyn keikkapäiviä:
22.11. Seinäjoki, Rytmikorjaamo
23.11. Lappeenranta, Holiday Club Saimaan Rauha, Areena
29.11. Tampere, Pakkahuone
30.11. Helsinki, Böle Arena
5.12. Kuopio, Sawohouse
7.12. Jyväskylä, Paviljonki
13.12. Lahti, Vesijärvihalli
14.12. Turku, Logomo
22.11. Seinäjoki, Rytmikorjaamo
23.11. Lappeenranta, Holiday Club Saimaan Rauha, Areena
29.11. Tampere, Pakkahuone
30.11. Helsinki, Böle Arena
5.12. Kuopio, Sawohouse
7.12. Jyväskylä, Paviljonki
13.12. Lahti, Vesijärvihalli
14.12. Turku, Logomo
Apulanta: Kolme uutta ep:tä ja rundi | Apulanta
”Apiksen tyypsit tässä moi. Tehtiin levy, mutta eipä julkaistakaan sitä. Päätettiin, että tehdäänkin levyn biiseistä kolme ep:tä, kun niissä oli temaattisesti niin vahvat sidokset just tommoseen…
apulanta.fi
Viimeksi muokattu:
UnenNukkuja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Aika moni, kunhan on turkulainen
Pitäisiköhän todella pitkästä aikaa mennä kuuntelemaan. Logomo passeli tälle bändille, vaikka kaipaankin jotain oikein kunnon klubikeikkaa heiltä. Jos Logomo on myyty loppuun äkkiä, ei Helsinki tai Tamperekaan paha.
Apulannan Tampereen konsertti Sinfonia Lahden kanssa on nähtävissä Ruudussa hintaan 13.99€.
www.ruutu.fi
- Katso Apulannan & Sinfonia Lahden yhteiskonsertti la 26.10.2024
- Tallenne katsottavissa 30 päivää (25.11.2024 klo 22:59 asti)
- 13,99 € kertamaksullinen tapahtuma (Pay-Per-View)
Ruutu - ei koskaan tylsää hetkeä.
Ruutu Live avaa ovet livelähetyksiin ja tarjoilee katsojille uniikin elämyksen, jonka voi nauttia omalta kotisohvalta.
www.ruutu.fi
Kova oli Apiksen ja Sinfonia Lahden yhteisveto. Sovituksissa ja biisivalinnoissa oli ideaa ja yhteissoitto sujui, mitä nyt muutamassa biisissä sinfonia hukkui vähän bändin alle. Suosikkini oli ehkä Pala siitä (YouTube-video, ei minun kuvaamani), johon sinfoniabändi istui hienosti. Yksi uusi biisikin tuli, mutta siitä en kyllä ekalla kuuntelukerralla saanut oikein otetta. 20 minuuttia ennen keikan alkua pääsi vielä permannolla melko lähelle lavaa. Hymyillen sai keikalta kotiin lähteä. Muita paikalla olleita?
Ja koko biisilistakin toki löytyy normaalista paikasta: Apulanta Setlist at Nokia Arena, Tampere
Ja koko biisilistakin toki löytyy normaalista paikasta: Apulanta Setlist at Nokia Arena, Tampere
Olin paikalla. Itse olin permannolla. Vähän alkukeikasta tuntu, että soundit puuroitui. Toki sitä tavaraa tuli niin paljon sieltä lavalta, että ei se ihme ole. Toiseen settiin vaihdettiin paikkoja ja päästiin vähän lähemmäs lavaa niin kuulosti huomattavasti paremmalta.
Erinomaisia oli kyllä sovitukset moneen biisiin. En ole itse mikään suuri Apulanta fani, mutta hyvin upposi kyllä eilinen keikka. Kaikinpuolin oli hieno kokemus.
Erinomaisia oli kyllä sovitukset moneen biisiin. En ole itse mikään suuri Apulanta fani, mutta hyvin upposi kyllä eilinen keikka. Kaikinpuolin oli hieno kokemus.
NakkiFakiiri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New York Rangers, Charlestown Chiefs
Piti ihan kaivaa esille tubesta noista klippejä eiliseltä kun rupesi vanhan liiton Apis-fania kiinnostamaan mitä tuosta paatoksesta ja vanhoista biiseistä on saatu irti, mutta voi vittu! Äkkiäpä sitä muisti mikä bändin keikoissa rupesi tökkimään jo joku 10-15 vuotta sitten, eli biisien vetäminen ikäänkuin sinnepäin. Enkä tarkoita nyt mitään soittomokia tms. jotka olisivat ikinä häirinneet aiemminkaan, vaan sitä että esimerkiksi Wirtanen vetelee noita melodioitaan ihan fiilispohjalta ja improvisoiden sinne tänne, ikäänkuin olisi kyllästynyt niihin alkuperäisiin. Tämä kyrsii erityisesti siksi että nuo ovat olleet aina Apulannan tuotannon isoin koukku ja syy menestykseen, ja sitten kun näet ja kuulet ettei niiden tekijää napostelekaan enää vedellä niitä niinkuin pitäisi, niin äkkiäpä siinä fiilis lässähtää.
Toinen kapuloita rattaisiin lyövä elementti on ollut niinikään jo pitkään Sipen soitto, joka on taantunut sellaiseksi herrasmiestepasteluksi että tilalla voisi olla ihan hyvin joku hissukseen puksuttava rumpukone. Tempot tuntuvat laahaavan lähes järjestään, fillien määrä on karsittu minimiin ja kaikenkaikkiaan biiseistä on kadonnut kaikki energia ja groove. Eikä minkään sinfoniaorkesterin kanssa vetäessä voi tietenkään kiilailla miten sattuu, mutta nämä samat jutut ovat olleet läsnä jo ties kuinka pitkään keikoilla.
Kyllä tulee kuohittu ja kesytetty fiilis tästä nykymenosta, mutta toisaalta alkavathan ukotkit olla jo pian viisikymppisiä. Ehkä se taantuminen heille sitten suotakoon.
Toinen kapuloita rattaisiin lyövä elementti on ollut niinikään jo pitkään Sipen soitto, joka on taantunut sellaiseksi herrasmiestepasteluksi että tilalla voisi olla ihan hyvin joku hissukseen puksuttava rumpukone. Tempot tuntuvat laahaavan lähes järjestään, fillien määrä on karsittu minimiin ja kaikenkaikkiaan biiseistä on kadonnut kaikki energia ja groove. Eikä minkään sinfoniaorkesterin kanssa vetäessä voi tietenkään kiilailla miten sattuu, mutta nämä samat jutut ovat olleet läsnä jo ties kuinka pitkään keikoilla.
Kyllä tulee kuohittu ja kesytetty fiilis tästä nykymenosta, mutta toisaalta alkavathan ukotkit olla jo pian viisikymppisiä. Ehkä se taantuminen heille sitten suotakoon.
UnenNukkuja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Aika moni, kunhan on turkulainen
Kiitos, tämä on minutkin vuosia pitänyt pois näiden keikoilta. Hyvin häiritsevää, kun jokin itselle todella tärkeä biisi pitää sotkea näillä Tonin kikkailuilla. Stadionkeikan tsekkasin Ruudusta ja tuon teen nytkin, en ehkä heti tänään. Tuon eilen vedetyn setin toki tsekkasin ja olen Tuukka Temosen päivityksen kanssa samaa mieltä, että vanhoista biiseistä mukaan olisi pitänyt laittaa esim. Tuhka ja veri. Timantit olisi ollut hieno myös, siinä jousia kuulee levylläkin.
Joulukuussa käyn todella pitkästä aikaa livekeikalla Logomossa, toivottavasti en isosti joudu pettymään. Onhan näillä niin pitkä lista merkittävistä biiseistä (mikä mitäkin kellekin), että vaikea mahduttaa setteihin kaikkien suosikkeja.
UnenNukkuja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Aika moni, kunhan on turkulainen
Okei, tämä osui ja upposi. Olisinpa ollut mukana yhteislaulussa. Minulle tärkeimpiä hittejä näiltä ja sovitus tyylikäs. Orkesterillekin uudenlainen kokemus tuollainen yleisön osallistuminen.
edit: Ja okei, tuo aloituksen Teit meistä kauniin. Tippaahan tuolla vedolla linssiin sai. Oli ensimmäinen sinkku, jonka ostin ja samana kesänä sain kokea Puolalanpuiston ilmaiskonsertin.
Viimeksi muokattu:
Roger Moore
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Upeeta Ville upeeta, KuPS
Kyllähän tuo tämän illan keikka pitää varmaan Ruudusta katsoa.
Tulipa itsekin oltua tuolla Nokia Arenalla perjantaina. Olen kuunnellut Apista vaihtelevan ahkerasti ihan sieltä teinivuosistani lähtien ja live-esiintymisiäkin olen nähnyt aikojen saatossa jo sen verran, että nykyään lähinnä jotenkin normaalista keikkasapluunasta poikkeavat vetäisyt jaksavat kiinnostaa – viimeisimpänä ikimuistoinen Olympiastadionin konsertti pari vuotta takaperin. Onhan Apulannan yhteiskonsertti sinfoniaorkesterin kanssa ainakin harvinaista herkkua, jos ei sentään täysin ainutlaatuista. Minullakin meinasi nimittäin jossakin vaiheessa pukata pienoista ärsytystä pintaan, kun Toni ja Sipe markkinoivat esiintyvänsä nyt mukamas ensimmäistä kertaa sinfoniaorkesterin kanssa, ikään kuin vuosituhannen alkupuolen Heinola Sinfonietta -systeemi olisi pyyhkiytynyt heidän muististaan tyystin. Tosin tuolloinen sinfoniaorkesteri oli kuulemma tosiaan jotenkin tynkä – vaikken itse toki ymmärrä mitään sinfoniaorkesterin eri kokoonpanoista –, eli kyllähän tuo markkinointi tarkemmin ajateltuna pitääkin ihan kutinsa, vaikka siinä äkkiseltään hieman harhaanjohtamisen makua onkin.
Tuo kaikki on kuitenkin aivan samantekevää. Oli kyseessä sitten ainutlaatuinen tilaisuus taikka vähemmän ainutlaatuinen, niin todella mahtavahan tuo keikka eittämättä oli. Biisivalinnat osuivat nappiin ja sovitukset kajahtivat hienosti. Settilistasta löytyi sopivasti uutta ja vanhaa, rauhallista ja menevää. Lempilevyseni Kiilakin oli vahvasti edustettuna oikein neljän biisin voimin. Ilahduttavasti hittikimaran sekaan oli mahdutettu myös joitakin harvinaisempia paloja, kuten erityisesti Pala siitä, Routa ja Noidanmetsästäjä. Tuota viimeksi mainittua en ollut tainnutkaan kuulla livenä koskaan aiemmin, tai en ainakaan muista kuulleeni, mikä toki ei ole tae mistään. Pala siitä ja Routa -biiseissä taas on sellaista poweria, että tuommoinen vielä levyversioitakin mahtipontisempi lähestymistapa sopi niihin kuin nyrkki silmään. Noidanmetsästäjän sovitus edusti kaikkine hälyäänineen vähän hämärämpää osastoa, mutta hämärähän se levyversiokin on, eli siinä mielessä oltiin asian ytimessä senkin biisin osalta. Kaikki nuo kolme kipaletta olivat joka tapauksessa ehdottomasti oman keikkakokemukseni tähtihetkiä.
Myönnettäköön kuitenkin, että myös jotkin puhkikuluneimmista hiteistä jaksoivat nyt viehättää tavallisuudesta poikkeavien sovitustensa voimin. Vaikkapa Armo tursuaa muuten jo molemmista korvista ulos ja on itse asiassa tursunnut jo ikuisuuden, mutta kyllähän ko. kipale kieltämättä on kuin tehty sinfoniaorkesterin säestyksellä soitettavaksi. Ylipäätään kaikki voimaballadit (esim. Maanantai, Odotus, Valot pimeyksien reunoilla) toimivat tuolla luonnollisesti varsin hyvin. Hallaa oli erityisen upea, herkkä ja uniikki esitys – sen aikana Apulanna pojat heittivät näet soittimensa hetkeksi syrjään ja keskittyivät vain laulamaan, joten orkesterin soitto pääsi poikkeuksellisen hyvin esille. Toisaalta kyllä jotkin menevämmät kipaleetkin, kuten vaikka nyt Pahempi toistaan ja Ravistettava ennen käyttöä, saivat uutta pontta orkesterin mukanaolosta.
Eräissä biiseissä taas orkesterin kuviot riitelivät mielestäni liikaa bändin soiton kanssa. Ainakin Ruhtinaat, Mitä kuuluu ja Mato menivät valitettavasti hieman jo kakofonian puolelle. Madossa kuultiin myös klassista laulua, joka oli ehkä hieman turhan hienostunut musiikkielämys minun kelvottomalle nuottikorvalleni. Ei siitä sen enempää.
Mutta että kokonaisuutena siis varsin vahva keikka, tai siis konsertti. Oikein väliaikakin siinä oli ja kaikkea.
Tuo kaikki on kuitenkin aivan samantekevää. Oli kyseessä sitten ainutlaatuinen tilaisuus taikka vähemmän ainutlaatuinen, niin todella mahtavahan tuo keikka eittämättä oli. Biisivalinnat osuivat nappiin ja sovitukset kajahtivat hienosti. Settilistasta löytyi sopivasti uutta ja vanhaa, rauhallista ja menevää. Lempilevyseni Kiilakin oli vahvasti edustettuna oikein neljän biisin voimin. Ilahduttavasti hittikimaran sekaan oli mahdutettu myös joitakin harvinaisempia paloja, kuten erityisesti Pala siitä, Routa ja Noidanmetsästäjä. Tuota viimeksi mainittua en ollut tainnutkaan kuulla livenä koskaan aiemmin, tai en ainakaan muista kuulleeni, mikä toki ei ole tae mistään. Pala siitä ja Routa -biiseissä taas on sellaista poweria, että tuommoinen vielä levyversioitakin mahtipontisempi lähestymistapa sopi niihin kuin nyrkki silmään. Noidanmetsästäjän sovitus edusti kaikkine hälyäänineen vähän hämärämpää osastoa, mutta hämärähän se levyversiokin on, eli siinä mielessä oltiin asian ytimessä senkin biisin osalta. Kaikki nuo kolme kipaletta olivat joka tapauksessa ehdottomasti oman keikkakokemukseni tähtihetkiä.
Myönnettäköön kuitenkin, että myös jotkin puhkikuluneimmista hiteistä jaksoivat nyt viehättää tavallisuudesta poikkeavien sovitustensa voimin. Vaikkapa Armo tursuaa muuten jo molemmista korvista ulos ja on itse asiassa tursunnut jo ikuisuuden, mutta kyllähän ko. kipale kieltämättä on kuin tehty sinfoniaorkesterin säestyksellä soitettavaksi. Ylipäätään kaikki voimaballadit (esim. Maanantai, Odotus, Valot pimeyksien reunoilla) toimivat tuolla luonnollisesti varsin hyvin. Hallaa oli erityisen upea, herkkä ja uniikki esitys – sen aikana Apulanna pojat heittivät näet soittimensa hetkeksi syrjään ja keskittyivät vain laulamaan, joten orkesterin soitto pääsi poikkeuksellisen hyvin esille. Toisaalta kyllä jotkin menevämmät kipaleetkin, kuten vaikka nyt Pahempi toistaan ja Ravistettava ennen käyttöä, saivat uutta pontta orkesterin mukanaolosta.
Eräissä biiseissä taas orkesterin kuviot riitelivät mielestäni liikaa bändin soiton kanssa. Ainakin Ruhtinaat, Mitä kuuluu ja Mato menivät valitettavasti hieman jo kakofonian puolelle. Madossa kuultiin myös klassista laulua, joka oli ehkä hieman turhan hienostunut musiikkielämys minun kelvottomalle nuottikorvalleni. Ei siitä sen enempää.
Mutta että kokonaisuutena siis varsin vahva keikka, tai siis konsertti. Oikein väliaikakin siinä oli ja kaikkea.
Olin eilen Sinfonia-Apista katsomassa, ja olihan se nyt ihan helvetin hieno. Oli hauska arvuutella että mikäs se tämäkin biisi nyt sitten on, ja tuli kyllä semmosiakin biisejä joita en ikimaailmassa olisi uskonut tulevan valituksi tämmöiseen kerran elämässä sinfoniaorkesterin kanssa harrastettuun touhuun. Tex Mex Cowboy, Amerika, Routa, Noidanmetsästäjä ja Ruhtinaat ei ainakaan olleet omissa arvailuissani ollenkaan mukana, mutta niin ne vaan sieltä tuli. Ja varsinkin Noidanmetsästäjä, Amerika ja Ruhtinaat toimi erittäin hyvin, komeat sovitukset oli niihin keksitty.
Parhautta oli silti kyllä ne odotetuimmat osumat. Odotus, Maanantai ja Valot pimeyksien reunoilla, ai saatana miten hienoja oli kaikki. Hallaasta oli tehty aivan mahtava sovitus, jossa Apiksen pojat kauniisti vain lauloivat ja jättivät soittamisen ammattilaisille. 0010 ja Teit meistä kauniin olivat myös oikein nättejä. Menevämmistä biiseistä osui parhaiten Pahempi toistaan ja Hiekka, Pahempi toistaan riffit 50 viulistin vetämänä oli aika timanttisia ja samaten se Hiekan tiluliluttelu toimi sadan miljoonan jousisoittimen soittamana. Mato ooppera-Marzi Nymanin kanssa hassutellen oli hauska. Hassua että tommonen klassisen musiikin virtuoosi kuin Marzikin oli joskus aikoinaan Apulannan varakeikkakitaristin roolissa.
Paljon tuli niitä biisejä mitä toivoinkin kuulevani, muutama erittäin iloinen ja hyvin toiminut yllätys, ja vain pari sitten vähän oudompaa ja vähän tylsäksi jäänyttä, Routa, Mitä kuuluu ja uudehko Morfiini jäi vähän muiden mahtipontisten tekeleiden varjoon. Itse jäin kaipailemaan vielä Ilonaa, Maailmanpyörää, Käännä se pois, Tuhka ja veri sekä 006. Mutta ei voi kyllä isossa kuvassa valittaa valituiksi tulleista biiseistä yhtään, erittäin hyvät valinnat oli tehty ja jos kaikkien kaikki toivomukset pitäisi täyttää niin keikan olisi pitänyt kestää puoli vuorokautta.
En ole minäkään aiemmin muuten tiedostanut miten Toni laulelee noita laulumelodioitaan aika usein vähän miten nyt sattuu just tänään ja just nyt huvittamaan, ja se alkoi itseänikin vähän kiristämään keikan aikana. Se, ja Sipen toistuvat ylitsevuotavat kiitokset kaikille siitä että olette täällä ja että me ollaan täällä teidän takia ja kiitos jo nyt kun olette saaneet tämän aikaan, ja sama sitten taas seuraavan ja seuraavan ja vielä sitäkin seuraavan biisin jälkeen. Stadion-keikalla oli jo sama homma. En tiiä, ehkä siinä vähän on sanattomana kesken tämmösen vähän spessumman keikan, ja sitten ei tuu mitään muuta ku tommosta tyhjää jargonia ulos. Kiekkoo maalille ja jalat käy ja pelataan omaa peliä, kiitos siitä että olette täällä ja kiitos kun mekin saadaan olla.
Mutta tuo Tonin jatkuva laulu- ja soitto-osuuksiensakin improvisointi, sitä se saisi kyllä vähentää. Ne biisit on hyviä semmosina kun ne on radioon ja levylle miksattu, semmosina suuri yleisö ne tietää ja muistaa ja ymmärtää, eikä semmosina että yhtäkkiä osa säkeistöstä lausutaankin veskuloirimaisesti tai joku yksittäinen rivi karjutaan ja keksitään kolmanteen päästä ihan uusi melodia nyt tässä kesken keikan. Keskity perkele nyt ja laula ne biisisi edes valtaosin sillee miten ne olet alkuperäisesti säveltänyt ja sovittanut. Mikähän lie defenssi tuossa on takana, oon käsittänyt että Toni ottaa aika raskaasti nää tämmöset suurproduktiot, ja vaatii välillä koomisiinkin piirteisiin menevine kiukutteluineen että kaiken pitää sit mennä just niinku pitää, ja jos ei mene niin voi vittu ja voi perkele. Oisko tuossa sit semmosta että jos yritän aina laulaa just niinku levylläkin, niin mun omat virheet - joita väkisinkin keikalla tulee - kuuluu sieltä selvemmin kun jos koko ajan vähän vetelen sinne tänne omiani. En tiiä.
Mutta vanhojen setien orastavasta gonahtamisesta/defensseistä/välispiikki-jargoniin ja kliseisiin sortumisista huolimatta oli kyllä silti yksi parhaista keikoista jolla oon ollut. Viulut ja torvet ja harput jäi päähän soimaan, ja tänäänkin on joutunut vielä Youtubesta etsimään paskasti kuvattuja videoita, koska ne sovitukset oli vaan niin hienoja. Täytyy varmaan tällee jälkikäteen kattoa taltiointi vielä Ruudustakin. Muutaman kerran huomasin, että alkoi vainelämää-tyylisesti puskea kyyneltä silmästä, ihan siinä alussa kun Sinfonia-tyypit veteli Apis-potpuria, ja sitten kun tuli se helvetin hieno Hallaa-versio, ja Odotuksen vikan kertsin yllättävä modulaatio, ja mitähän vielä. Ai niin, se uusi biisikin kolahti, kun jotain alkemiasta lauloivat ja kuulin jotain että kaksi ihmistä on tehnyt tyhjästä kultaa - ei siinä niin laulettu, mutta sillee minä sen kuulin, ja ajattelin että onpa mahtavan nätisti kuvattu sitä miten kaksi ihmistä on tullut vanhemmiksi ja luoneet perheen.
Vaimon kanssa oltiin konserttia kahdestaan todistamassa, ja kunnon kosmopoliitteina tietty ajettiin vain autolla hallin parkkiin, ja lampsittiin areenan Lapland Hotelsin missä majoituttiin vähän bättremmän folken huoneessa. Lauantaina ajettiin sinne areenan parkkihalliin joskus klo 14 aikaan, ja seuraavana päivänä lähdettiin joskus klo 13, siinä välissä ei lähdetty areenan alueelta ollenkaan pois. Syötiin ja juotiinkin pelkästään hotellin tai areenan ravintoloissa. Oli oikein toimiva, joskin kieltämättä vähän tyyriimmänpuoleinen ratkaisu. Aamulla käytiin 12. kerroksen saunatkin testailemassa, ja erittäin hyvää pelisilmää oli hotellilta järjestää sunnuntain aamupala siten että sitä sai vielä klo 13 asti, niin ei ollut aamulla mikään kiire. Oli myös kätevää vaan käppäillä hotellihuoneesta suoraan sisävaatteissa sinne istumapaikoille, ja sieltä sitten taas etsiytyä keikan jälkeen hotellin ravintolaan vielä burgeria syömään kunnes mentiin nukkumaan. Punk as fuck, ja Mikho hyväksyy. Vois joskus uudestaankin tehdä vastaavan reissun kun Tampereelle joku hyvä tapahtuma osuu.
Saas nähdä keksiskö Apulanta vielä jotain uutta ja ihmeellistä nyt kun on jo överishow-jäähallikeikat, olympia-stadikka ja sinfoniaorkesteri tehty. Itseäni voisi kiinnostaa ainakin jonkunlainen ”Apulanta ja kaverit” tyylinen setti seuraavaksi, missä saisivat maanitella kaikkea uran aikana vastaan tullutta kaveribändiä - Tehosekoitinta, Don Huonoja, 69 eyesiä - ja soittajaa ja laulajaa - kaikki basistit ja vanhat jäsenet ja kiertuekitaristit, Nighwishin Emppu, PMMP:n Mira Luoti, Paula Koivuniemi, Irina, Tontsan Vain elämää -kaverit (Vesku Loiri jäänee tulematta), Sipen sooloproduktion aikaiset naamat (Gösta Sundqvist jäänee tulematta, ja tuskinpa nähdään Anna Erikssoniakaan..) - kaikki sinne vaan saatana, soittelemaan vähän Apulannan mukana ja sitten väleissä vähän turisemaan mukavia ja muistelemaan hurjia nuoruusvuosia. Siitä seuraavaa aihiota.
Parhautta oli silti kyllä ne odotetuimmat osumat. Odotus, Maanantai ja Valot pimeyksien reunoilla, ai saatana miten hienoja oli kaikki. Hallaasta oli tehty aivan mahtava sovitus, jossa Apiksen pojat kauniisti vain lauloivat ja jättivät soittamisen ammattilaisille. 0010 ja Teit meistä kauniin olivat myös oikein nättejä. Menevämmistä biiseistä osui parhaiten Pahempi toistaan ja Hiekka, Pahempi toistaan riffit 50 viulistin vetämänä oli aika timanttisia ja samaten se Hiekan tiluliluttelu toimi sadan miljoonan jousisoittimen soittamana. Mato ooppera-Marzi Nymanin kanssa hassutellen oli hauska. Hassua että tommonen klassisen musiikin virtuoosi kuin Marzikin oli joskus aikoinaan Apulannan varakeikkakitaristin roolissa.
Paljon tuli niitä biisejä mitä toivoinkin kuulevani, muutama erittäin iloinen ja hyvin toiminut yllätys, ja vain pari sitten vähän oudompaa ja vähän tylsäksi jäänyttä, Routa, Mitä kuuluu ja uudehko Morfiini jäi vähän muiden mahtipontisten tekeleiden varjoon. Itse jäin kaipailemaan vielä Ilonaa, Maailmanpyörää, Käännä se pois, Tuhka ja veri sekä 006. Mutta ei voi kyllä isossa kuvassa valittaa valituiksi tulleista biiseistä yhtään, erittäin hyvät valinnat oli tehty ja jos kaikkien kaikki toivomukset pitäisi täyttää niin keikan olisi pitänyt kestää puoli vuorokautta.
En ole minäkään aiemmin muuten tiedostanut miten Toni laulelee noita laulumelodioitaan aika usein vähän miten nyt sattuu just tänään ja just nyt huvittamaan, ja se alkoi itseänikin vähän kiristämään keikan aikana. Se, ja Sipen toistuvat ylitsevuotavat kiitokset kaikille siitä että olette täällä ja että me ollaan täällä teidän takia ja kiitos jo nyt kun olette saaneet tämän aikaan, ja sama sitten taas seuraavan ja seuraavan ja vielä sitäkin seuraavan biisin jälkeen. Stadion-keikalla oli jo sama homma. En tiiä, ehkä siinä vähän on sanattomana kesken tämmösen vähän spessumman keikan, ja sitten ei tuu mitään muuta ku tommosta tyhjää jargonia ulos. Kiekkoo maalille ja jalat käy ja pelataan omaa peliä, kiitos siitä että olette täällä ja kiitos kun mekin saadaan olla.
Mutta tuo Tonin jatkuva laulu- ja soitto-osuuksiensakin improvisointi, sitä se saisi kyllä vähentää. Ne biisit on hyviä semmosina kun ne on radioon ja levylle miksattu, semmosina suuri yleisö ne tietää ja muistaa ja ymmärtää, eikä semmosina että yhtäkkiä osa säkeistöstä lausutaankin veskuloirimaisesti tai joku yksittäinen rivi karjutaan ja keksitään kolmanteen päästä ihan uusi melodia nyt tässä kesken keikan. Keskity perkele nyt ja laula ne biisisi edes valtaosin sillee miten ne olet alkuperäisesti säveltänyt ja sovittanut. Mikähän lie defenssi tuossa on takana, oon käsittänyt että Toni ottaa aika raskaasti nää tämmöset suurproduktiot, ja vaatii välillä koomisiinkin piirteisiin menevine kiukutteluineen että kaiken pitää sit mennä just niinku pitää, ja jos ei mene niin voi vittu ja voi perkele. Oisko tuossa sit semmosta että jos yritän aina laulaa just niinku levylläkin, niin mun omat virheet - joita väkisinkin keikalla tulee - kuuluu sieltä selvemmin kun jos koko ajan vähän vetelen sinne tänne omiani. En tiiä.
Mutta vanhojen setien orastavasta gonahtamisesta/defensseistä/välispiikki-jargoniin ja kliseisiin sortumisista huolimatta oli kyllä silti yksi parhaista keikoista jolla oon ollut. Viulut ja torvet ja harput jäi päähän soimaan, ja tänäänkin on joutunut vielä Youtubesta etsimään paskasti kuvattuja videoita, koska ne sovitukset oli vaan niin hienoja. Täytyy varmaan tällee jälkikäteen kattoa taltiointi vielä Ruudustakin. Muutaman kerran huomasin, että alkoi vainelämää-tyylisesti puskea kyyneltä silmästä, ihan siinä alussa kun Sinfonia-tyypit veteli Apis-potpuria, ja sitten kun tuli se helvetin hieno Hallaa-versio, ja Odotuksen vikan kertsin yllättävä modulaatio, ja mitähän vielä. Ai niin, se uusi biisikin kolahti, kun jotain alkemiasta lauloivat ja kuulin jotain että kaksi ihmistä on tehnyt tyhjästä kultaa - ei siinä niin laulettu, mutta sillee minä sen kuulin, ja ajattelin että onpa mahtavan nätisti kuvattu sitä miten kaksi ihmistä on tullut vanhemmiksi ja luoneet perheen.
Vaimon kanssa oltiin konserttia kahdestaan todistamassa, ja kunnon kosmopoliitteina tietty ajettiin vain autolla hallin parkkiin, ja lampsittiin areenan Lapland Hotelsin missä majoituttiin vähän bättremmän folken huoneessa. Lauantaina ajettiin sinne areenan parkkihalliin joskus klo 14 aikaan, ja seuraavana päivänä lähdettiin joskus klo 13, siinä välissä ei lähdetty areenan alueelta ollenkaan pois. Syötiin ja juotiinkin pelkästään hotellin tai areenan ravintoloissa. Oli oikein toimiva, joskin kieltämättä vähän tyyriimmänpuoleinen ratkaisu. Aamulla käytiin 12. kerroksen saunatkin testailemassa, ja erittäin hyvää pelisilmää oli hotellilta järjestää sunnuntain aamupala siten että sitä sai vielä klo 13 asti, niin ei ollut aamulla mikään kiire. Oli myös kätevää vaan käppäillä hotellihuoneesta suoraan sisävaatteissa sinne istumapaikoille, ja sieltä sitten taas etsiytyä keikan jälkeen hotellin ravintolaan vielä burgeria syömään kunnes mentiin nukkumaan. Punk as fuck, ja Mikho hyväksyy. Vois joskus uudestaankin tehdä vastaavan reissun kun Tampereelle joku hyvä tapahtuma osuu.
Saas nähdä keksiskö Apulanta vielä jotain uutta ja ihmeellistä nyt kun on jo överishow-jäähallikeikat, olympia-stadikka ja sinfoniaorkesteri tehty. Itseäni voisi kiinnostaa ainakin jonkunlainen ”Apulanta ja kaverit” tyylinen setti seuraavaksi, missä saisivat maanitella kaikkea uran aikana vastaan tullutta kaveribändiä - Tehosekoitinta, Don Huonoja, 69 eyesiä - ja soittajaa ja laulajaa - kaikki basistit ja vanhat jäsenet ja kiertuekitaristit, Nighwishin Emppu, PMMP:n Mira Luoti, Paula Koivuniemi, Irina, Tontsan Vain elämää -kaverit (Vesku Loiri jäänee tulematta), Sipen sooloproduktion aikaiset naamat (Gösta Sundqvist jäänee tulematta, ja tuskinpa nähdään Anna Erikssoniakaan..) - kaikki sinne vaan saatana, soittelemaan vähän Apulannan mukana ja sitten väleissä vähän turisemaan mukavia ja muistelemaan hurjia nuoruusvuosia. Siitä seuraavaa aihiota.
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy