Nyt levy on alkanut avautumaan jo paljon paremmin, ja voinkin sanoa, että kenties Kiilan jälkeen parasta Apulantaa käsissä. Trilogian päätösosa todellakin on arvoisensa lopetus, ja pistää miettimään mihin suuntaan Apis tämän jälkeen menee, mutta sitä ei nyt jaksa vielä miettiä liikaa.
Apulannan levyjä on mahdoton verrata koko tuotannon ajalta, mutta tuollaisina trilogioina kyllä, vaikka edellisistä levyistä ei tällaista nimitystä olekaan käytetty. Mutta Attack.., Ehjä ja Kolme muodostavat ekan trilogian ja pitkälti tämän takia yhtye luetaan vieläkin punkpoppooksi. Välissä yksi mestariteos, jonka tasolle Kuutiokaan ei vielä yllä. Seuraavaksi kolme ihan kivaa hittibiiseillä ryyditettyä vetoa (Plastik, Heinola10, Hiekka) ja sitten tämä trilogia. Pakko sanoa, että noista parista muusta "trilogiasta" on vaikeampi etsiä sitä ylivoimaista ykköstä, mutta Kuutio on minulle tämän viimeisen kolmikon suvereeni voittaja. Ihan saatanan kova levy. Voisin kuvitella, että nyt menee seuraavaan levyyn suht kauan. Ja kyllä tässä on materiaalia muutamaksi vuodeksi keikoille.
Täytyy myöntää, että uusi levy pelotti. Suomen ehkä paras bändi oli suoltanut EVOEI:n kaltaisen levyn, joka ei toiminut allekirjoittaneelle ollenkaan ja se Kesä-EP:n Paha ihminen oli vielä huonompi. Avausraita "Kaikki sun pelkosi" oli näin ollen suunnaton helpotus. Ollaan palattu perusasioihin.
"Vauriot" on taas, kuten mainittu, radiosoitolla raiskattu vähäksi aikaa. Hyvä biisi toki sekin.
Luin kolmosbiisin "Ravistettava ennen käyttöä" sanat ennen kuin kuulin sitä biisissä ja se kuulosti vitun surkealta TW:n sanoitukseksi.
Tahtoisin olla se joka olin silloin
kun kuollakseni halusin
tulla sellaiseksi kuin nyt olen
noin tuhat vuotta taaksepäin
Täähän on melkein kun joku Lauri Tähkän oksennus. No, biisi itsessään osoittautui kuitenkin meneväksi, levyn top kolmoseen.
"Airut" taas on se "iso" biisi. Tähän olisi melkein voinut ympätä niitä viuluja sunmuita, joilla esimerkiksi Maanantai ja Armo nostettiin "jättiläisbiiseiksi". Yllättävän lyhytkin loppujen lopuksi, mutta parempi se kuin turha venytys.
Vitos- ja kutosbiisit "Elämänviiva" ja "Pakkomielle" on jäänyt jotenkin vähemmälle huomiolle. Ensinmainittu reippaampi veto ja toimii paremmin. Jälkimmäinen taas jää levyn heikoimmaksi tällä erää. Ehkä liikaa edellisen levyn kuuloinen biisi?
"Freestylemeikit" sisältää paljon kivoja juttuja. Aika homosti ilmaistu, mutta en keksi parempaakaan kuvausta. Häivähdys jopa sitä alkuaikojen punkkia havaittavissa. Tulee hyvä mieli tosta biisistä.
Samasta maljasta myrkyt ja mehukatit
"Puolet" ja "Kirous" taas sellaisia rauhallisempia, jälkimmäisessä mennään valssia! Ensinmainittu julman laskelmoitu sanoiltaan, sillä kyllähän se aina siihen wiccalesboteinin angstiin vetoaa, kun lauletaan notta
kaikesta kauneudesta on puolet itsetuhoa.
Kuution palaset-kappale silti nostettava esille. Parhaita Apiksen kappaleita, ja se on aika paljon noilla kappalemäärillä mitä Heinolan sulkakynä T.Wirtanen on suoltanut.
Samaa mieltä ja sillä tittelillä toki tällä hetkellä levyn toimivin biisi. Taiteilija on päässyt lyriikoissa omimmilleen ja niissä annetaan palaa kyllä niin matikan kuin reaalin (fysiikka) ällän edestä.
