On tärkeää ymmärtää, että jääkiekkoa voi pelata ja voittaa monella eri tavalla, se on koko lajin rikkaus. Mitä sitten on meidän peli? Olen ollut aikoinaan luomassa meidän peliä, mutta nykyisin se on käsitteenä jo niin laaja, että sen voisi unohtaa. Meidän peli on myös osittain väärin ymmärretty, eikä vähiten median osalta. Eikä meidän peli ole enää sitä, mitä se on joskus ollut, vaan se kehittyy koko ajan. Jukka Jalosen ja Erkka Westerlundin meidän peli ei ole samanlaista, vaikka ne niputetaan yleensä saman alle otsikon alle.
Minun pelifilosofiassani kaikki lähtee puolustamisen ja hyökkäämisen tasapainosta. Tärkeää on se, missä tilassa viisikko on, kun se saa kiekon tai kun se menettää kiekon. Se, kumpi joukkue hallitsee näitä tilanteita, määrittelee sen, kumpi vie pelin virtausta 5 vs 5 -pelissä. Puolustamisen ja hyökkäämisen liitoskohta ei saa vuotaa. Jukureissa se vuoti pitkään, mikä on sinänsä ymmärrettävää, sillä tämän hallitseminen on pitkän työn takana, se vaatii oikeita pelin rytmejä ja rakennetta suhteessa vastustajaan. Tuleeko tämä koskaan valmiiksi? Ei – ja se takaa kehityksen.
Minua ei voi lokeroida kalpalaiseen kiekkokontrolliin ja jyppiläiseen pystysuunnan kiekkoon, vaan näen, että hyvä peli on molempien summa. Peliä pitää pystyä myös muuttamaan suhteessa vastustajaan. Pelin pitää olla niin monipuolista, että se kestää erilaisia joukkueita vastaan. Kolmas olennainen asia on se, että peliä on pystyttävä kehittämään nopeammaksi sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan, niin että peli vielä pysyy hallussa ja laadukkaana. Tässä yksilön pelinopeuden kehittäminen on tärkeää, sen kehittymisen avulla viisikon pelinopeus kasvaa potenssiin.
Olen tietoisesti rauhallinen vaihtoaitiossa, peli on pelaajien peli. Mitä kokeneempi pelaaja on, sitä vähemmän hän haluaa, että valmentaja riehuu vaihtoaitiossa ympäriinsä fläppitaulun kanssa. Minusta sellainen tyyli on ensisijaisesti katsomoille ja seurajohdolle valmentamista, ei pelaajille. Olennainen viesti on saatava perille ja sitä auttaa, jos ei koko ajan viesti jotain. Asian voi sanoa monella eri tavalla: joskus huudetaan, joskus sanotaan rauhallisesti yksityisesti ja joskus ollaan vain hiljaa. Se on pelaaja-, ottelu- ja tapauskohtaista. Minun mielestäni valmentajan pitää olla vaihtoaition rauhallisin ja elää vähiten tunteikkaasti, sillä hänenhän pitää pystyä hahmottamaan, mitä kentällä tapahtuu ja antamaan palaute olennaisista asioista. Valmentajana haluan myös luottaa pelaajaan: kyllä pelaajat aika usein ymmärtävät itse, mitä ovat tekemässä tai tehneet. Ihanteellisessa tilanteessa valmentaja tekee itsensä työttömäksi ottelutilanteessa. Näihin asioihin minä uskon tällä hetkellä – ja samalla maailma muuttuu ja koko ajan haluan kehittää itseäni ja pysyä kehityksessä mukana.