Tottakai se on selvä että jos jollain viiraa päässä tarpeeksi pahasti, niin sitten siinä naksahduspisteessä ideoita saadaan juuri mm. peleistä ja leffoista. Ja varmaan esim. tässä tapauksessa juuri nuo jenkkityylin ideat saivat aikaan isomman uhrimäärän. Muuten olisi voinut käydä esim. vain polttamassa koulunsa joskus yö-aikaan, tai jotain muuta vastaavaa mitä keksi. Tai vaikka käydä hakkaamassa pari mummoa, kuten ennen oli tapana.
Itsellä tulee hyvin mieleen villit opiskeluvuodet jolloin saatoin parhaillaan pelata 2-3 päivää putkeen, jopa yötä päivää suosikkipeliäni Hidden&Dangerous. Ko. pelissä tulee paljon vihollisten ampumista kiikaritähtäin-kiväärillä pitkän matkan päästä. Sitten eräänä päivänä katselin ikkunasta ulos, ja näin erään lammen rannalla seisoskelemassa ihmishahmon. Automaattisesti aloin hakemaan kiikaritähtäimen ristiä ko. henkilön selkään (mielessäni), kunnes heräsin ajatuksistani ja tuumasin että pitää varmaan pitää hiukan taukoa tietokoneesta, mennä vaikka kävelylle.
Että en yhtään ihmettele jos joku puolitärähtänyt ongelmanuori hakkaa jotain vastaavaa peliä viikkotolkulla ja sitten alkaa lisäämään jännitysastetta ihan livenä.
Itse olin aikaisemmin "Saunan taakse" -osaston vankka kannattaja, mutta nyt kun itsellä on 3 lasta joista vanhin ehtinyt jo teini-ikään, alkaa ajatella näitä juttuja hiukan eri tavalla. Varsinkin meidän pienessä kylässä kaikki tietysti tuntee kaikkien asiat, myöskin niistä ongelmanuorista tiedetään perhetausta, joka kyllä selittää häiriökäytökset ihan tasan tarkkaan. Aika vaikea on syyttää lasta häiriökäytöksestä jos on säännöllisesti 2-vuotiaasta saakka lukittu yksin omaan huoneeseen parin pehmolelun kanssa kun äiti lähtee illaksi baariin.
Tai kuten toisen 6-vuotiaan naapurin häiriöpojan tapauksessa, äiti on työtön pilviveikko, isä myöskin työtön, pilveä polttava maanis-depressiivinen perheensä hakkaaja. Erään lähistöllä asuvan poliisin mukaan ko. kaveri sopii profiiliin että hakkaa vaimoaan ja lastaan, mutta kodin ulkopuolella ei uskalla ryppyillä kellekään.
Tätä kautta on jotenkin oppinut näkemään asiat eri valossa, nykyään kun vastaan tulee joku totaalisen pipipää aikuinenkin, en enää saa vihapurkausta tai tunnekuohua, lähinnä vaan mietin että mitähän tollekin raasulle on tapahtunut kun on tuommoiseksi tullut.
Nyt tässä tapauksessa on 2 kuollutta ja useita loukkaantuneita, ehkä tulee vielä yksi kuollut lisää. Auttaisiko tämän ampuneen nuorukaisen kidutusmurha näitä keiden perheeseen näitä suruviestejä kannetaan? Tulisiko heille parempi olo? En usko. Minulle ei ainakaan tulisi vastaavassa tilanteessa. Ei se kostaminen kenellekään parempaa oloa tee, eikä tee tapahtunutta tekemättömäksi.
Meillä ainakin lapset kasvatetaan tasapuolisesti kurilla ja rakkaudella. Oman kokemuksen pohjalta se on aika hyvä resepti. Jos joku lapsi kasvatetaan kokonaan ilman toista näistä, voi tuloksena olla joko pilalle lellitty epäonnistuja joka ei koskaan tule saavuttamaan mitään ja saattaa katkeroitua siitä, tai sitten vaille hellyyttä jäänyt ruoskan kanssa kasvatettu kouluampuja. Tai jotain siltä väliltä.
Itse rinnastan nämä tapahtumat lähinnä johonkin pahaan liikenne-onnettomuuteen. Hirveä tragedia kaikille osapuolille, syitä on monia eikä niitä kaikkia saada välttämättä koskaan selville. Kostonkierre ei auta pätkän vertaa, ei voi tehdä muuta kuin surutyön ja koittaa edes jotenkin oppia näistä.
