Poliklinikassa oli mielenkiintoista keskustelua, jotka lopussa sivusivat vahvasti työmarkkinoita ja niiden rakennetta. Keskustelu oli todella mielenkiintoista ja asiallista. Minusta Kaukoranta vaikutti keskustelijana vahvemmalta kuin keskuskauppakamarin vastineensa, mutta sepä ei sada tässä AY-liikkeen laariin. Lopussa nimittäin alkoi huvittaa kuinka köysiin Kaukoranta joutui, taitavasti aina väistäen siihen kulmaan jossa oli tilaa, mutta puolustettu positio vaikutti yksinkertaisesti mahdottomalta pitää.
Esim. ensin yleissitovuus on välttämätön tai työmarkkinat luisuvat johonkin dystopiaan. Joustavuudella tarkoitetaan aina leikkaamista, eikä lähtökohtaisesti esim. ansiosidonnaisesta tulisi leikata. Sitten Saksan esimerkki työehtojen suhdannejoustosta työllisyyden hyväksi saa aikaan vastaesimerkin kuinka Yhdysvalloissa koronakriisin työllisyysvaikutukset oliva Suomea kovemmat ja kuinka tutkimusten mukaan paras systeemi pitää pohjoismaiseen tapaan sisällään kattavia ja koordinoituja työehtosopimuksia. Haa, mutta eihän yleissitovuus ole silloin keskeinen kun sitä ei Tanskassa tai Ruotsissakaan ole! No mutta Suomessa se on välttämätön...
Koska "tutkimusten mukaan" tarvitaan koordinoituja ratkaisuja, on vapaa paikallinen sopiminen pois pöydältä. Koska taas tuntuu mahdottomalta uskoa, että valtiotasolla kyettäisiin tehokkaasti säätelemään paikallisia työehtoja/sopimaan joustoista, on yleissitova liittojen neuvottelema tes ainoa vaihtoehto.
Ongelma on siinä, että Kaukorannan edustamalle AY-liikkeiden kannalle ei kelpaa käytännössä mikään muutos. Kotamäki sen sijaan oli huomattavan avoimena erilaisille vaihtoehdoille. Esim. "Tanskan malli", jossa Suomea korkeampaan sosiaaliturvaan (ml. työttömyys) on varaa koska työmarkkinat ovat joustavat. Ei käy AY:lle. Saksan malli jossa työehdot joustavat suhdanteessa työllisyyden sijaan? Ei tietenkään kelpaa. Ruotsin malli, jossa työehtosopimuksilla on edelleen keskeinen merkitys, mutta ne eivät ole yleissitovia ja työmarkkinat ovat Suomea selvästi joustavammat? Eijei, jos Suomessa yleissitovuuteen kosketaan, ottaa meidät ohraleipä.
Ja edelleen, mielestäni Kaukoranta kävi keskustelua hyvässä uskossa ja esiintyi mahdollisuuksien mukaan asiantuntijana politrukin sijaan. Siksi tämä sisältö korostetusti alleviivasi kuinka uusiutumiskyvytön ja vallastaan kynsin hampain kiinnipitävä muinaisjäänne nykymuotoinen AY-liike on.
Yhdysvalloissa talouden povataan kasvavan tänä vuonna räjähdysmäiset kuusi prosenttia, euroalueellakin neljä ja puoli, mutta Suomessa ennusteiden mukaan noin kolmisen prosenttia. Miksi kasvu jää meillä muista jälkeen? Mitä merkitystä tällä on? Ja miten kasvua saataisiin buustattua...
areena.yle.fi