Kerran olen ollut yhdessä ammattiliiton jossain missä-lie-tilannekatsauksessa kuuntelemassa johtajia. Ei se oikein vakuuttanut, kun siellä vaan leviteltiin käsiä esimerkiksi semmoisessakin asiassa, että kun henkilön työtehtävät ovat pudonneet pikkupäälliköstä tavalliseksi suorittavan portaan työntekijäksi, niin hän saa edelleen jotain korkeamman palkkatason liksaa kuitenkin. Koska ne on "kerran ansaittuja", tasoloikkia, niin mitäs siinä ihmettelet sitten.
Eikä nämä tajunneet sitä, että se turhautuminen tuosta tule vaan siitä, että jos ihminen on korkeammalla palkkataulukossa, niin sen todellakin luulisi silloin näkyvän jotenkin siinä työsuoritteessa? Se, että olet 20 vuotta sitten ollut kova tyäukko ja viettänyt firmassa yli puolet elämästäsi, ei meinaa sitä, että yksistään niillä meriiteillä pitäisi leipoa kovempaa liksaa, kuin se kaikki samat asiat osaava ja paljon ahkerampi, mutta nuorempi kollega.
Tämä minua itseäni, vielä toistaiseksi ainakin AY-liittoon kuuluvaa on ruvennut risomaan. Tuo, että liitossa suojellaan näitä kaikkein laiskimpien perseitä, joilla on jotenkin niin kummallinen käsitys siitä, että miksi ihmisellä ylipäätänsä on työpaikka. Mikä se hänen roolinsa on siinä, että se 2200-2500 euroa tulee joka kuukausi käteen? Nämä ovat juuri niitä kaikkein leipääntyneimpiä, kaikesta marisijoita. Monilla tuntuu edelleen olevan jotenkin sellainen käsitys, että työpaikka on jonkinlainen jokamiehenoikeus. Meidän työpaikallemme tekisikin erittäin hyvää, jos sieltä saataisiin muutamia näitä kaikkein väsyneimpiä heppuja pois, ja otettaisiin tilalle nuoria ja motivoituneempia kavereita. Pidettäisiin ne hyvät, vanhat tekijät, jotka sitten opastaisivat näitä uusia, mutta ne pelkästään paikalle raahautujat saisi heivata helvettiin. Mutta ei pysty, koska liitto.
yle.fi
www.uusisuomi.fi