Varsin suomalainen ajattelutapa, että voittoja pyritään hakemaan palkkoja alentamalla, vaikka Postin tapauksessa voittoja olisi helpompaa lisätä paremmalla johtamisella ja ydinosaamiseen keskittymällä.
Postin tulisi lopettaa kaikki ylimääräinen toiminta ja keskittyä ydinosaamiseensa Suomessa. Tämän jälkeen toimintaa tulisi kehittää, eli todennäköisesti lisätä lajittelun robotiikkaa ja vähentää työntekijöitä, mutta lisätä jäljelle jääneiden palkkoja kasvavan vastuun myötä. Samalla sairauspoissaolojen sekä rasittavan työn aiheuttamien työkyvyttömyyksien vähentymisen myötä tehokkuus lisääntyisi ja työturvallisuus paranisi.
Samaan aikaan yritys, joka vastaavassa tilanteessa kehitti toimintaansa ja panosti innovatiivisuuteen pärjää siinäkin vaiheessa vielä hyvin ja pystyy yhä tarvittaessa nipistämään palkoista.
Vähän ristiriitainen kirjoitus. Eikös Postin ydinliiketoimintaa ole lehtien ja kirjeiden jakelu Suomessa? Eikös me tiedetä se, että tämä markkina on menemässä alta yleisen kehityksen myötä. Millä tavalla tähän liiketoimintaan keskittymällä Posti voisi kasvaa?
Ei, johtajat - tai ainakaan suurin osa heistä ei ole sydämmettömiä ihmisiä. Ei, johtajien - tai ainakaan suurimman osan heistä tavoitteena ei ole minimoida yrityksen henkilöstömäärää. Kyllä, johtajien tehtävänä on mahdollistaa yrityksen kannattava toiminta mahdollisimman pitkällä aikavälillä. Ja suurin osa kohtaista tämän eteen myös työskentelee.
Kyllä, yrityksen pitäisi keskittyä ydinliiketoimintaansa. Vaan mitäs jos ydinliiketoiminta on muuttumassa radikaalisti? Robotiikan kehittymisessä kannattaisi ehdottomasti olla mukana. Millä tavalla robotiikan lisääminen nostaisi perus lajittelian vastuuta? Nouseeko siitä paskamyrsky, jos posti hankkii järeän robotiikkajärjestelmän ja iskee esimerkiksi 350 lajittelijaa pihalle? Tosin edessä tämä lienee jokatapauksessa.
Postin haaste on siinä, ettei se yhteiskunnallisena toimijana voi toimia ainoastaan haluamillaan liiketoiminta-alueilla niinkuin kilpailijat tekee. Toisaalta voitontavoittelu ei ole niin keskeisessä roolissa, vaikkakin valtio voittoa odottaa.
Johtamisen kannalta tämä yhtälö on todella hankala. Käsittääkseni edellinen toimitusjohtaja kykeni uudistamaan sen kelkkaa ja parantamaan toimintaa. Valitettavasti hän päätti poliittisen paineen alla lähteä, koska perusduunari ei ymmärtänyt miksi toimarilla on niin paljon kovempi palkka kuin jakelijalla.
Postin liiketoimintaympäristö, kuoleva toimiala ja suuri yhteiskunnallinen vastuu tekee yrityksen johtamisesta äärimmäisen haastavaa. Erittäin paljon haastavampaa kuin kilpailijoilla. Tästä syystä sinne tarvitaan äärimmäisen kova johto. Tästä syystä äärimmäisen kovalle johtajalle tulee maksaa myös äärimmäisen kovaa palkkaa. Valitettavasti yhtälö on niin äärimmäisen hankala ettei välttämättä edes äärimmäisen kova johtaja onnistu työssään, ihmisiä hekin vain ovat.
Valitettavasti tämänkaltainen poukkoilu ampuu järjestelmää jalkaan. On ensiarvoisen tärkeää, että jokaiselle suomalaiselle taataan mahdollisuus lähettää ja vastaanottaa postia. Suomi on äärimmäisen pitkien välimatkojen maa joka nostaa tämän kustannuksia valtavasti.
Valitettavasti, tämä perus infra on vaarassa sen takia, että työmarkkinajärjestö ja omistajaohjaus horjuttaa eteenpäin pyrkivää järjestelmää.
Edit: En siis tarkoita, että lakkoon johtanut toiminta olisi ollut välttämättä paras mahdollinen. Toisaalta se oli paljon nykyisen hallituksen haluama toimintatapa, koska paikallista sopimista ei haluttu sovellettavan. Näin ollen oli pakkokin valita TES tai toinen TES.