Jos saamme kiittää Fordia meidän viisipäiväisestä työviikosta, niin kiitoksensa ansaitsee myös yhteiskuntatieteilijä Antonio Gramsci joka 1920 -luvulla loi fordismin käsitteen ja toi yrityksen tekemiä löydöksiä jäsennetysti meidän yhteiskuntatieteisiin.
Ford alkoi ajamaan 8 tuntista työpäivää ja 40 työviikkoa 1920-luvulla, kun Suomessa siitä säädettiin laki 1917. Toki silloin tehtiin vielä 6 päiväistä työviikkoa, kuten kristityissä maissa muutoinkin sunnuntain ollessa pyhäpäivä.
Tätä ennen Paperityöläisten liitto oli neuvotellut Kymin Oy:n kanssa 8 tuntisen työpäivän työehtosopimuksen kanssa. Paria vuotta myöhemmin tästä kuitenkin luovuttiin, koska työnantajapuoli ei halunnut solmia työehtosopimuksia enää.
Leipureiden työajan rajaamisen 48 tuntiin viikossa mahdollisti ns. leipurilaki, jonka eduskunta hyväksyi vuonna 1907.
1930-luvulla Kansainvälinen työkonferenssi suositteli työviikon lyhentämisestä 40 tuntiin ja Suomessa tästä saatiin laki aikaiseksi vuonna 1965.
Fordin ajatus toki vaikuttanut globaalisti enemmän, kun hän oivalsi, että 40 tuntinen työviikko ja 8 tunnin päivittäinen työaika on tehokkaampi tuotannon kannalta.
Merkittävä työelämän uudistaja on ollut myös Toyota, joka kehitti tuotantoprosessiaan vuosina 1948-1975 Taiichi Ohnon, Shigeo Shingon ja Eiji Toyodan johdolla. Tämän systeemin idea oli karsia tuotannosta turhat työt. Tämä malli levisi Japanin markkinoille ja myöhemmin länsimaihin. Toyota product systemia (TPS) onkin sovellettu merkittävästi ainakin sarjatuotantolaitoksissa.
Suomessa TPS taisi olla edistyksellinen joskus 90- ja 2000-luvun taitteessa. Heh.