Ehdottomasti molemmat tarvitsevat toisiaan ja omien havaintojen mukaan tämä on melko hyvin ymmärretty suomalaisessa työelämässä ja tällaiset "ansiotyö on orjasopimus" on melkoisen äärimmäinen ja harvinainen - joskin äänekäs mielipide.
Täytyy muistaa, että koko valtiontalous pohjautuu yritysten voitolliseen liiketoimintaan. Esimerkiksi vasemmistopuolueet loivat oman valtionbudjetin yksinomaan talouskasvun ja yritysten kasvavien voittojen varaan. Näin asia avattuna, hassu unelma vasemmistolla.
Valtio kuitenkin verottaa yli 40% pelkästään Yritystoiminnan/omistajan voitosta, tätä ennen on jo maksettu kaikki muut verot palkoista, arvonlisistä, kiinteistöistä ja tiessun mistä.
Suomessa liiketoiminta yleisesti on melkoisen kannattamatonta ja sitä tehdään ennemminkin ns. rakkaudesta lajiin. Yhdysvaltain 500 suurimpaan yhtiötä kuvaava SP500 indeksi on edellisen 20 vuoden aikana tehnyt keskimäärin 9,8% vuosituottoa osingot yms. mukaanlukien. Aika harva suomalainen yritys pääsee tähän tuottoon tai edes lähelle. Eli jos "ahne omistaja" hypoteesi pitäisi täysin paikkaansa, niin yhtään alle 9,8% tuottavaa yritystä ei olisi olemassa vaan omistaja olisi laittanut rahansa johonkin muuhun - esimerkiksi SP500 indeksiin.
Jätetään tuo ahne omistaja pois määreistä, vaikka niitäkin eittämättä on joukossa. Toki olen varmastikin yksinkertaistetuissa vastauksissani saatanut luoda kuvaa, jossa ikäänkuin leimaisin keiken yrittäjyyden ahneudeksi.
Näinhän ei tietnkään ole, ja senkin olen esiin kyllä tuonut.
Hyvin monella yrityksellä se homma kuitenkin rajoittuu ihan siihen omaan yrittäjyyteen, sekä sen itsensä työllistämisen ideologiaan, jolla parhaassa tapauksessa saa toteuttaa itseään, ja saa vielä ihan kohtullisen toimeentulonkin, ja erityisesti kun ajatuksessa ei kantavana voimana tuolloin ole se rikastuminen, vaan toimeentulo ja mahdollisesti hitusen vauraampi elämä.
Siellä ei tarvitse suunnittella että miten minkäkin veron kiertäisi, kun säännöt sille on ihan selvät sen suhteen. Toki muuttaisin tuota -jos se tekniikka jo siihen taipuu- reaaliaikaisemmaksi siten, että ei tarvitsisi liian mutkikasta ja raskasta järjestelmää jatkuvien muutostoiveiden (esim ennakkoverot) fiksailuun ylläpitää yhteiskunnan eikä sen yrittäjänkään.
En jaksa tonkia nyt, että millaisessa suhteessa nuo manitsemasi yhdysvaltalaisyritykset ovat toisiinsa nähden voittoja tehneet, jos tuo siis on keskiarvona, mutta täällä olin eräässä yrityksessä ja kuulostelin sivusta, kun siellä talousjohtaja juoksi , tai paremminkin pomppi, pitkin taloa mainostamassa, että kuinka nyt tehtiin 30% voittoa.
Sen kunniaksi sitten henkilökunnan etuisuuksia leikattiin isolla kädellä, kun ei enempää tuottoa tullut.
Mutta ehkä puhutaan eri asiasta tuon luvun suhteen.
Siitä kuitenkin pidän kiinni, että ei Suomessa yritysten asiat niin huonosti ole, kuin haluavat antaa ymmärtää, siis mitä tulee siihen kilpailukykyyn, ja nyt siten haetaan isompia muutoksia kuin olisi tarve, siihen työelämään, ja mikä ilkeintä, tunkemalla niitä lainsäädäntöön, joka on todella ainutlaatuista touhua, ja osoittaa hallitukselta erittäin huonoa pleikirjaa asioiden hoidon suhteen. Ammattiliitot voi olla änkyröitä, ja siellä voi olla korjattavaa ihan varmasti, mutta ei tällä tavalla, ja varsinkaan jos mennään vielä vastavirtaan sen kanssa mikä on maailmalla suuntaus. Silloin se on vain ideologista, ja kertoo oikein hyvin siitä, että hallitus ei vastoin odotuksia ole sen kansan asialla, vaan ihan jonkun muun instanssin.
Mutta mitäpä tuosta kinaamaan. Olen eri mieltä asioista kuin monet muut, ja niistä voidaan vääntää maailmantappiin saakka, että mikä sitten on oikein ja mikä ei. Kuten on jo huomattu, niin jokainehan tarkastelee asiaa siten, että mikään ei itsellä vaarannu. Minulla ei tällä hetkellä ole sellaista tilannetta jossa mikään juuri nyt tässä paikassa vaikuttaisi minuun, mutta tietenkin tulevaisuudessa voi olla, ja jos huonosti käy, niin hyvinkin nopeasti vielä. Kaikki on mahdollista tässä tilanteessa. Sen kuitenkin tiedän, että hallituksen touhut eivät lopputlokseen vaikuta kuin korkeintaan negatiivisesti.
