Minusta se todellakin pitäisi toimia näin, mutta silloin myös rehellisen ja väärinkäytöksettömän konkurssin tekeminen pitäisi olla seuraamuksista vapaa. Uutta putkeen uudella kulurakenteella kun ajat ovat paremmat. Näinhän olisi käynyt esimerkiksi kaikilla hyvillä ravintolaliikepaikoilla korona-aikana, uutta olisi tullut terveemmällä pohjalla ja ehkä modernimmalla otteella kaatuneiden tilalle. Koskee suurimmalta osin muutakin palvelusektoria. Suorat koronatuet tekohengittivät sitä osaa yrityksiä, jotka eivät joko ole halunneet tai pystyneet keräämään toiminnassaan puskuria, joten niiden osalta siivous konkurssiaallon kautta olisi ollut ihan luonnollinen ja reilu keino tehostaa koko yrityskenttää. Ihan normaalia yritysriskiä.
Nykyään yrityksen lopettaminen konkurssin kautta aiheuttaa aina vastuuhenkilöille luottotietomerkinnän jota joutuu vähintäänkin selittelemään. Siitä huolimatta mikä konkurssin syy on. Yrityksen vastuuhenkilö joutuu pitkän ja pysyvän luottotietomerkintäleiman alle vaikka hoitaisi omat velkansa ja asiansa vimpan päälle. Merkintä tulee siitä riippumatta jääkö konkurssissa velkoja tai onko johdolla sen enempää osaa tilanteen syntyyn.
Olisi paljon rehellisempää markkinataloutta olla tukematta yrityksiä suorilla yritystuilla ja antaa yrittäjien nousta ongelmista nopeasti uudelleen ilman luottotietorangaistusta. Verotus on sitten paljon hankalampi aihe. Tapetilla olevien listaamattomien oy:n kevennetty osinkoverotus takaa myös pienten (ja erityisesti menestyvien keskisuurten) yritysten kilpailukykyä tuloksensa ulkomaille verosuunnittelevaa isoa konsernia vastaan, kun asiaa lasketaan verotuksen efektiivisenä kokonaiskuormana liiketoiminnasta tulokseen asti, eikä tarkastella vain palaa ketjusta. Toisessa ketjussa voidaan jatkaa tästä enemmän.