Olen ollut molemmissa asemissa ja nykyisin työntekijän roolissa.
Ensimmäinen askel on paikallisen sopimisen lisääminen asteittain ja tämähän se isoin kynnyskysymys valitettavasti on. Yksittäisten heikennysten/parannusten kirjo on yhtä valtava kuin TES määrä tekstiosuuksien osalta. Jotenkin toivoisin vähintään pienyrityksille parannuksia ja näiden parempaa huomioimista TES kirjossa. En osaa sanoa kuinka se on mahdollista tehdä mutta oletan näiden asioiden parissa työskentelevien olevan minua paljon fiksumpia.
Suorista kustannusvaikutuksista varmaan käydään isoimpia keskusteluja pekkasten, palvelusvuosilisien ja "lomaltapaluurahan" osuudesta. Osassa TES luultavasti haittalisät aiheuttaa keskustelua. Varmaankin pienempinä keskusteluina on sairaslomien ja lomien maksuperusteet ja määrät.
En itse pitäisi mahdottomana muuttaa osaa edellämainituista, toki tässä on myös kyse kotimaisen kysynnän ja kulutuksen kanssa tasapainoilu ostovoiman osalta.
Toivottavasti avasi asiaa edes hieman ja vastavuoroisesti kysyisin, onko jotain asioita mistä ei olla mistään syystä valmiita luopumaan?
Kyllähän paikallinen sopiminen on hyvin mahdollista nytkin, oma subjektiivinen näkemys on, että pienemmissä paikoissa tämä toimii hyvin, vaikka noudatetaan TES:ia. Isommissa paikoissa ja isommalle joukolle sopiminen sitten on tietysti aina haastavampaa. Ihannetilannehan olisi, jos työntekijälle maksettaisiin suoraan osaamisen ja suoritustason perusteella. Valitettavasti monessa paikassa mennään vain samoilla taulukkopalkoilla, oli tekijän tuottavuus mitä hyvänsä. Tietysti isommisssa työpaikoissa voi olla haastavaa erotella tuottavammat ja vähemmän tuottavat tekijät.
”Lomaltapaluuraha” on vanha nimitys lomarahoille. Tietysti ne on valtavia kuluja työnantajille, mutta kolikon toisella puolella on sitten kulutus. Jäisi varmaan aika monelta lapsiperheeltä särkänniemet ja linnanmäet näkemättä kesäloman aikana, koska rahaa tulee huomattavasti vähemmän. Tämä vain pahentaisi jo olemassa olevaa ostovoiman heikkoutta. Yksittäisiä viilauksia varmasti löytyisi esim. ”pekkasten” kohdalla. Voisiko ratkaisu olla esim. sama vuosiansio, mutta työajanlyhennysvapaita esimerkiksi puolet nykyisestä 12,5 työpäivästä? Tämä toki työaikasidonnainen asia, joten vaatisi viilausta työaikoihinkin.
Mielestäni TES antaa hyvät pohjat työsuhteille, joistakin valuvioistaan huolimatta. Ainakin nykyinen malli on parempi kuin täysin paikallinen sopiminen. Täällä ja muualla keskusteluja seuranneena oletan, että jotkut työntekijät luulevat lomarahojen, arkipyhäkorvausten jne. olevan itsestäänselviä asioita, jotka kuuluvat työsuhteeseen automaattisesti. Näinhän ei suinkaan ole, vaan kyllä ne sinne työehtosopimuksiin on kirjattu, eikä lakiin.
Se on selvä asia, että täysin vapaa paikallinen sopiminen avaa varmasti ihan villin lännen markkinaa joillekin aloille. Työnantajapuolelta löytyy väkeä, jotka teettäisivät vaikka ilmaista työtä, jos se olisi mahdollista. Ainakin nuorten ja muiden työelämään tulevien voi olla todella haastavaa saada itselleen sellaista sopimusta, joka kattaa elämisen kulut. Eikä toki voi koko työnantajapuolta leimata, tässä kaikessa piilee sekin riski, että jatkossa töitä ja urakoita saavat halvemmalla tarjoavat firmat. Toinen maksaa työntekijöilleen 20€/h ja toinen 8€/h, niin on sanomattakin selvää kummalle työt menevät. Nämä reilummat firmat eivät voi jatkossa ainakaan hinnalla kilpailla, mihin lähes kaikki ainakin julkinen hankinta perustuu.
Ei työntekijät aina ole niin valveutuneita, että tietäisivät edes nykyään omia oikeuksiaan, vaikka taustalla on työehtosopimukset. Se voi olla karu työsuhde, jossa sovit työsopimukseesi vain palkan ja työajan.
Sitä olen täällä kysellytkin, että mitä nämä paikallisen sopimisen kannattajat sitten laittaisivat työsopimukseensa?
Ja kysymys ei ollut sinulle osoitettu, viestisi avasi hyvin ajatuksiasi asiasta.
