Itse sanoisin, että isoin ongelma on vastuunkanto, tai siis sen puute. Toinen on, että omasta työstä ei olla enää ylpeitä. Kaikki yrittää mennä sieltä, mistä aita on matalin.
Koskee kaikkia ihan lattiatasolta ylimmälle huipulle.
Tämän huomion olen itsekin tehnyt. Ja tämä sama on käynyt myös ikävä kyllä omalla kohdallani. Se entinen kunnianhimoinen eteenpäin pyrkivä ja aina parasta lopputulosta hamuava ipaz on mennyttä ja tilalle tullut tasaisen harmaasti eteenpäin huhkiva tekijä. Isoin palo on sammunut, mutta paljon johtunee myös siitä että olen ollut samassa duunipaikassa jo yli 20 vuotta ja lähestulkoon samassa tehtävässäkin.
Mutta eniten omaan tekemiseeni tai tekemättömyyteen sanoisin vaikuttavan yrityksen johdon esimerkki pääkonttorilta alaspäin. Väitän että takavuosina meillä välitettiin työntekijöistä enemmän. Lähikoulutuksia oli enemmän ja kaiken maailman illanistujaisia, sekä juhlia järjestettiin useammin firman piikkiin ja se vaikutti suoraan sekä yhteishenkeen, että kollegoihin tutustumiseen myös eri kaupunkien yksiköiden välillä.
Nykyään kaikessa säästetään äärimmäisyyksiin asti. Ja eniten on vähennetty näitä juhlia ja kokoontumisia. Toki ne ovat varmasti kalliita, mutta niillä on ollut valtava merkitys työviihtyvyyteen. Myös koulutukset ovat muuttuneet pääasiassa virtuaalisiksi ja niitä sitten tekee kun ehtii ja jaksaa yksinään koneella naputella. Kovin erilainen lähestymistapa siihen miten tietoa meidän päähän hakattiin aikaisemmin.
Aiemmin myös yksiköiden johtajat tapasivat kasvotusten jos nyt ei joka kuukausi, niin parin kuukauden välein muutaman päivän koulutus- ja hengenluontitapahtumissa ja moni oli hyviä kavereita keskenään, joka sitten auttoi älyttömästi päivittäisessä työssä. Nyt tapaamisia on ehkä pari vuodessa ja kaikki muu tapahtuu Teamsin välityksellä. Samalla heidän valtaansa toimia omassa tiimissään on karsittu ja moni aiemmin itsenäisesti päätettävissä ollut asia annetaan nyt valmiiksi pureskeltuna, tai jonkun idean toteuttamiseen tarvitsee aina pyytää lupa. Autonomiaa on kavennettu. Ja tämä vaikuttaa sitten suoraan alaspäin sekä välijohtoon, että meihin tavallisiin duunareihin.
Johtaminen on taito, joka ihmisellä joko on tai ei. Sitä voi opiskella tiettyyn pisteeseen asti, mutta ennen kaikkea kyse on luonteenpiirteestä. Tahto ottaa vastuuta, päättää, delegoida, seurata, kannustaa, antaa ja ottaa palautetta ja reagoida.
Nykyisin tuntuu että johtaviin rooleihin valitaan tai sinne ajautuu ihmisiä, joilla ei joko ole kompetenssia tai ominaisuutta hoitaa tehtävää riittävän hyvin. Olisin päässyt jokunen vuosi sitten askeleen ylemmäksi, mutta en yksinkertaisesti halunnut ottaa sitä vastuuta ja työmäärää vastaan sillä korvauksella. Yritin keskustella palkkaa ylemmäksi, mutta se oli kuulemma muualla kuin pomoni päättämä ja siitä ei joustettu. Asiaosaamisen suhteen olisin varmasti ollut ok henkilö rooliin, mutta ihmisten johtaminen on itselleni älyttömän raskasta henkisesti. Loppujen lopuksi olikin varmasti kaikille parempi että tehtävä meni toiselle henkilölle, vaikka hänen tietotaitonsa on omaani heikompi. Hän on nuorempi, energisempi ja välittää ihmisistä enemmän kuin minä.
Johtaminen kun on välittämistä ja nykyään tuntuu että välittäminen on vähentynyt. Sekä ihmisiä, että työtehtäviä kohtaan.