Ehkä oikeistossa ei tehdä päätöksiä "oma oksa" edellä.
"Ehkä" sana lienee ihan hyvässä paikassa nyt. Se muutos, mitä työmarkkinoille tarvitaan, on jotain enemmän kuin Satosen, Orpon ja kumppanien läpi viemä. Ei sillä, epäilemättä tuonne "Ruotsin" tai "Tanskan" -malliin katseiden kääntäminen on hyvästä. Mutta jos sitä lähtee tekemään, se olisi syytä tehdä kunnolla. Ei yrittää napata vain niitä työnantajapuolelle edullisia muutoksia, siellä olisi kuitenkin työntekijäpuolelle myönnytyksiä hallitusvastuineen ollut mukaan otettavissa. Nyt on hiukan liikaa sellainen "rusinat pullasta" -fiilis tästäkin hallituksesta jäänyt. Kyllä siellä omassa poterossa ollaan, ja sen etu edellä mennään..
En keskimäärin ole ihan hirveästi jaksanut AY-liikkeiden änkyröintiä ymmärtää, saati sympatisoida. Mutta tänä keväänä pidän ihan ymmärrettävänä, että linja on aika kova. Inflaatio on purrut, Suomessa on vuosia menty korotuksissa varsin maltillisella linjalla. ...ja kun taustalla painaa se viime kevät. Liitot olivat viime keväänä enemmän ottavana puolena, kun lähemmäs EK:n linjaa sopivia muutoksia vedettiin hiukan "junttaamalla" läpi, ei keskustellen. Yllättynyt olisin, jos liitot olisivat tässä vaiheessa maltillisin mielin. Kai noiden oman uskottavuutensakin vuoksi hiukan änkyröidä pitää nyt. En minä mihinkään 10 % korotuksiin kahden vuoden sopparissa usko, mutta olisiko sopu jossain siellä 7% tienoilla saavutettavissa.
Mutta jotenkin raskasta tämä AY-liittojen ja TA-puolen neuvottelujen seuraaminen on. Kaikki pitää tappelemalla näköjään läpi runnoa. Syvät on poterot molemmin puolin ja aina on syy "toisella puolella". Onko sitten riistäjä porvari vai vaatiiko työntekijä vain liikaa. Jotenkin sitä luulisi, että 2020 -luvulla jo voisi hiukan rakentavammin keskustellen asioita eteenpäin viedä. Ei tässä poteroista huutelussa ole järjen hiventäkään. Mutta sitkeästi näyttää niin TA- kuin AY-liikekin edelleen olevan poteroissaan.
Noh, mitäpä niitä rakenteita uudistamaan. Kai tämä vuodesta toiseen toistuva lakkoilu jotakuta hyödyttää, kun muunkaanlaista neuvottelutapaa ei kumpikaan osapuoli tunnu hallitsevan. Ei nähdä sitä isompaa rakennemuutosta tämänkään hallituksen aikana. Aika näyttää, päästäänkö siihen nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä ikinä. Mutta jotenkin tuo keskustelutyyli pitäisi saada kääntymään. Ei työnantaja- ja työntekijäpuoli toistensa vihollisia ole, vaikka joidenkuiden retoriikasta niin välillä voisi tulkita. Molemmat tarvitsevat toisiaan, joten sopu olisi ihan mukava vaihtoehto. Nykytilanteessa ongelmaa on hiukan molemmissa puolissa, ei kumpikaan keskustelua yksin käy.