Olen jossakin määrin vankkumaton AY-liikkeen kannattaja enkä minä hurraa myöskään hallituksen esittämille heikennyksille. Siellä olisi edelleen tarvetta neuvottelulle, jotta esitykseen saataisiin edes yksi porkkana työntekijöille. Työntekijöillä tarkoitan nyt pääsääntöisesti näitä ns. perusduunareita, joiden palkkauksen ehdot sekä palkkauksen kehittyminen on täysin riippuvainen nykyisellään AY-liikkeestä. Olen tässäkin ketjussa toisinaan esittänyt harkitsemattomia kommentteja, joten pyrin nyt kerran äärimmäisen tarkkaan kuvaukseen sekä määrittelyyn.
Perusduunari on laaja termi, koska esimerkiksi ahtarit ja paperimiehet tienaavat tehtaissa merkittäviä summia, jos huomioidaan koulutus sekä työpaikan yleinen vakaus. Se tarkoittaa, että liitot ovat neuvotelleet heidän asiansa hyvin. Samassa laarissa on kuitenkin erilaisia perusduunareita esimerkiksi asiakaspalvelusta, joiden nykyisilläkään TES-sopimuksilla ei ole minkäänlaista arvoa. Jätän tästä nyt palkkakuopan käsittelemättä, mutta palaan tähän minulle tuttuun kaupan alaan työntekijän näkökulmasta.
On totta, että kauppaan töihin pääseminen ei vaadi mitään erityistä osaamista. Kaupassa pärjää peruskunnolla ja jonkinlaisella kyvyllä kohdata ihmisiä. Joskus pärjää jopa ilman minkäänlaisia ihmissuhdetaitoja. Kaupan alan TESin tiedetään myös työnantajien piirissä olevan äärimmäisen hyvä: vuorolisät verrattuna tehtaisiin ovat lakisääteisen tasolla. Työajat ja lepoajat saa heitellä ihan miten sattuu, jos ja kun työntekijällä vain on alle 37,5 h / vk sopimus. Tällöin riittää, että lepoaikaa syntyy vuoden kuluessa riittävästi. Työntekijöiden heikko järjestäytymisaste johtaa jo nykyisellään siihen, että kaikenlaiset laiminlyönnit ovat aivan liian yleisiä.
Kun työntekijällä ei käytännössä ole suhteessa työnantajaan mitään muuta asemaa kuin se, että hän tekee töitä sen tuntimääränsä ja sen jälkeen poistuu paikalta, niin seuraukset nähdään sopimuksesta juuri siellä TESin puolella. Ravintola-alan TES on vielä tätäkin huonompi: siellä on taukoja TESissä, jotka pidetään työpisteellä valmiina tekemään seuraava tilaus. Yövuoroissa ei pääse edes vessaan. Työntekijän huono neuvotteluasema realisoituu kolmella eri tasolla:
1) palkkauksessa. Lupasin jättää itse rahamäärän nyt käsittelemättä, mutta neuvotteluvoima näkyy kaikissa niissä asioissa, joilla työnantaja voi kiertää TESissä määriteltyjä asioita. TESissä lukee esimerkiksi selvästi vapaalta töihin kutsuttavalle kuuluva korvaus, jota kutsutaan hälytysrahaksi. Työnantaja on järjestänyt niin, että he ovat jo sopimuksia tehdessään luoneet tilanteen, joissa sovelletaan erilaisia "joustohaitareita", jolloin sopimuksessa lukee esimerkiksi 20-30 h / viikko. Tällöin sopimuksen sisällä voidaan perustaa järjestelmä, jossa kaikki lisätyö merkataan noihin, jolloin työntekijät kilpailevat keskenään lisätunneista. Nopein syö muut.
2) työnantaja ketjuttaa määräaikaisia sopimuksia ikuisuuksiin asti, vaikka joka päivä olisi tarjolla täysi työpäivä. Olen nähnyt käytännössä jopa tilanteita, joissa työnantaja luo työvuoroja, jotka kestävät 5 h 45 min, jotta työntekijä ei voi pitää työajalla toista taukoaan. Kuuden tunnin vuoroon niitä kuuluisi kaksi.
3) pitkäaikainen työuran kehittyminen: työntekijällä ei käytännössä ole minkäänlaista urakehitysnäkymää edessään. Hän voi päästä esim. osastonvastaavaksi, josta palkkio on täydet tunnit sopimukseen. Tämä jättää kaikki vastuuseen liittyvät kysymykset palkkauksesta pois, koska vaihdossa vuorolisät jäävät. En ole missään toisessa työpaikassa kuin kaupassa nähnyt niin paljon työntekijän ilmaista työtä työnantajalle kuin kaupassa. Tilauksiin ei ole allokoitu minkäänlaista työaikaa, vaan ne hoidetaan ikään kuin oman työn ohella. Jos tilaukset menevät persiilleen niin alkaa uhkailu siitä, että täytyy tulla aikaisemmin töihin tekemään ne, jos haluaa hommia vastaavana jatkaa.
Jos yksittäinen työntekijä lähtee tässä tilanteessa taistelemaan jostakin keskeisestä oikeudesta, niin asia hoidetaan niin, että työntekijä laitetaan pois. Ensin tapahtuu ns. tuntihaitarin kiristäminen eli työnantaja tarjoaa ainoastaan ne työtunnit, jotka ovat sopimuksen minimi. Koska minkäänlaiset "sääntelyt" vuoden aikana eivät estä mitään, he voivat ketjuttaa esim. ilta-aamu ikuisuuteen asti, jos sillä vain jotenkin saadaan kerättyä 15 h viikossa. Työntekijöiltä vaaditaan ilmaista työtä, ja jos et ole valmis sitä tekemään, niin sinut korvataan. Mikäli olet oikein hankala tyyppi etkä ymmärrä näitä työvuoropainostukseen liittyviä viestejä itse, niin pääluottamusmies mielellään auttaa sinua siirtymään uuteen toimipaikkaan.
Nämä nykyiset poliittiset lakot alkavat jo olla mauttomia, mutta tälle ihmisryhmälle, josta nyt puhun, täytyisi pystyä oikeasti tarjoamaan sinne neuvottelupöytään edes jotain porkkanaa. Tämä on yksittäinen esimerkki, mutta se osoittaa, toivottavasti sen, miksi tälle huolelle on olemassa kate. Paikallinen sopiminen on kaupassa ollut jo vuosia täysin yksipuolista paikallista sanelua lain harmaalla alueella. Olen aina yrittänyt tilaisuuden tullen pitää yhteyttä entisiin työkavereihin, jotta pysyisin kärryillä siitä, onko nykyaikana tilanne edelleen täysin sama. Ikävä kyllä useilta joilta kysyn, tilanne ainoastaan heikkenee.
Bonuksena päälle sellaisia juttuja, mitä olen kuullut pomojen suusta itse kaupan alalla (ja nämä olen oikeasti kuullut ihan vierestä todistaen):
1) Tämä ala ei sovi perheellisille. Alalla ei voi olla perheellinen, koska se rajoittaa mahdollisuuksia tarjota työtä. Perheelliselle parempi työpaikka on kirjasto.
2) Jos on huono päivä ja nukkunut huonosti, niin silloin kannattaa jäädä suosiolla kotiin. Ota tänään vapaapäivä, kun et ole työkuntoinen. Vähennetään sitten palkasta, kun tässä työssä täytyy joka päivä olla hyvällä tuulella. Kassalla ei synkistellä.
3) Kaupan alalla ei voi olla sellaisia harrastuksia, jotka vaativat työntekijän läsnäolon tiettyyn kellonaikaan viikottain jossakin muualla kuin töissä. Kun sinulla on tämä pienituntinen sopimus, niin silloin se vähimmäisvaatimus on aina, että sitten tullaan töihin aina, kun työnantaja katsoo vuoron sopivaksi. Kannattaa valita semmosia harrastuksia, jos täällä on töissä, että pystyy hoitamaan työt.
Bonus numero 2:
Vapaapäivä on helvettiä kaupan alalla. Aamulla puhelin soi ensimmäisen kerran jo ennen kahdeksaa, kun Mervillä tippui lava varpaille ja nyt on tarkastus ja voi olla pitkä saikku. Olit eilen illassa, niin varmaan ehdit tästä ponkaista nyt töihin, kun sinullahan on niin pienet tunnit. Jos pyydät rahaa vastineeksi, niin voit olla varma, että vastaus on se sama kuin ennenkin: "no täytyy näitä tunteja sitten miettiä, että voidaanko niitä tunteja antaa, jos ei työt kelpaa kun niitä on tarjolla. Kyllä me täällä muistetaan, ketkä tulee kun tarttee ja keille on muut asiat tärkeimmät."
Taklaan vielä pari vakioargumenttia, joista olen tottunut eri ihmisten kanssa vuosien varrella puhumaan.
"Käsittämätöntä. Vaihda nyt hyvä ihme työpaikkaa. Ei siellä kaupassa ole pakko olla töissä!"
-> monelle ihmiselle on ihan pakko olla siellä kaupassa töissä (tai ylipäätään vastaavan sopimuksen omaavassa paikassa), koska kotona odottaa ainakin yksi suu, jota pitää ruokkia. Semmoinen 35-40v elämänsä aloittanut ei lähde ihan helpolla paremman perässä muualle, koska niissä muissa tarvitaankin sitä koulutusta.
"Saahan sieltä kaupasta hyvää kokemusta asiakaspalvelusta ja hyvät lähtökohdat muuhun."
-> No itse asiassa sieltä saa kyllä kokemusta, mutta ponnahtaminen toisille aloille on aika vaikeaa nykytilanteessa. Asiakaspalvelutehtäviä katsoessa tarvitaan usein ns. sisäpiiritietoa firmojen sisältä, että missä se homma menee paremmin. Samalla työnantajat shoppailevat parempia TESejä ja jos menet hyvään paikkaan, joka on esimerkiksi toimihenkilöiden TESissä niin voit olla varma, että työnantaja pyrkii tavalla tai toisella saamaan sinne sen kaupan TESin.
"Työttömällä ei pitäs olla hirveästi varaa valita työpaikkaansa, vaan täytyy mennä sinne, missä on hommia tarjolla."
-> No ei pitäisi olla hirveästi varaa valita eikä sitä olekaan. Kun yhteiskunta lisää työttömyyden aiheuttamaa rangaistusta kulmakertoimella, niin se työntää ihmisiä nimenomaan sellaisiin tehtäviin, joihin jokaisella on mahdollisuus päästä. Luodaan keinotekoinen kilpailuasetelma, jossa lisää porukkaa saadaan tällaisille aloille kilpailemaan niistä heikennyksistä.
