"Ei suostu leikkimään" on minusta syrjintää ja työpaikkakiusaamista kuten monet on jo täällä sanoneet.
Itsellä samanlainen tausta ja kokemus kuin
@Alejandro tuossa kuvailee. Erosin ammattiliitosta jo 90-luvulla kun katsoin, että vuosimaksu oli aivan liian korkea siihen nähden, että olin hyvällä työnantajalla töissä joka maksoi ansaittuja henkilökohtaisia palkankorotuksia ja järjesti etuja jotka ei ole sidoksissa käsittääkseni mihinkään erityisesti. Toimin kyllä itsekkäistä lähtökohdista jos niin haluaa sanoa, se on myönnettävä.
Onko sinulla mahdollisesti käsitys, että kaikilla olisi näinkin hyvin asiat? Toisaalta uskon sinunkin tunnustavan, että paljon on sellaisiakin etuja sinullakin, joita ei mahdollisesti olisi ilman liittojen neuvotteluita joskus jossakin.
Kannattaa aina ajatella, että voimalla on aina vastavoima, ja niin se kannattaa olla myös työelämässäkin.
Hajota ja hallitse on jo niin vanhaa perua keinona, että luulisi kaikkien oppineen jo sen, mihin se lopulta johtaa.
Osalle, ja en siis tarkoita sinua lainattu kirjoittaja henkilökohtaisesti, uppoaa kuin veitsi voihin tämä linja, jossa palkoista ei puhuta, ja kun työnantaja kuiskaa korvaan, että -"Kyllä sää kuule oot noita toisia parempi, ota tästä vähän lisää liksaa, mutta ällä kerro toisille", luodaan tällaisella "arvottamisella" sellainen rintaa pullistava erityisyyden kokemus, joka paisuttaa päätä siihen malliin ettei enää välillä järki luista enää, vaan tulee sellainen "vitut muista" asenne päälle. Ei kai kukaan tällaisesta "erityisyydestä" nauttiva henkilö tule tänne kertoilemaan, että mulla on paksa työnantaja, mutta kun ja jos astuu sen oman boksin ulkopuolelle, voinee nähdä, että kaikilla ei näin hyvin asiat ole, ja useinkaan ei edes ole kyses siitä, että olisivat oikeasti millään mutoa huonompia tai arvottomampia kuin sekään, jollla asiat on paremmin.
Minusta on enemmänkin uskomatonta, että tämä vanha keino edelleen uppoaa ihmisiin näin hyvin, ja saa heidät sulkeutumaan omaan pienee boksiinsa, ja näkemään asiat siten, että muidenkin asemasta ja tulevaisuudesta huolehtimnen on heiltä sitten pois. Eli kuka se sitten lopulta lieneekään se "kateellinen".
Mielestäni olisi hyvä, että kaikilla aloilla on lähtötaso palkalle, jolla jo tulee toimeen tässä maassa, ja sen jälkeen kaikki lisät tulevat työajasta, ylitöistä mutta ennenkaikkea niinä tuotantolisinä. Se olisi ainoa oikea mittari sille, että kuka oikeasti mitäkin tuottaa, ja silloin ei kenellekään jäisi edes täälläkään tilaa korottaa itseään enempää kuin oikeasti olisi tarve. Se olisi kaikille reilu, mutta työnantajan puoleltahan se ei nykyään ole monessakaan paikassa suotavaa, sillä se ei tarjoa hyvää pohjaa tälle "hajota ja hallitse" politiikalle.