Sinänsä validi pointti, että sakeaa tuo kyllä oli. Nimittäin tuossa esimerkissä kyllä sanoin väärin, koska tarkoitin nimenomaan bruttopalkkaa enkä suinkaan nettoa. Kaupan alalla normaali työaika on 37,5 / h viikko ja tällainen sopimus on ehkä n. 30 ihmisen toimipaikassa viidellä ihmisellä. Yleensä he ovat olleet alalla kauan ja ovat esimerkiksi osastonvastaavia. Heidän täyden kuukauden palkkansa on bruttona n. 2300 € / kk, josta jää käteen n. 2000 €.
Jos käteen jää 2000 € / kk ja asut kaupungissa, jossa useimmat kaupan alan työpaikat sijaitsevat, niin hintataso yksiöissä ja kaksioissa on nopeasti 700 € / kk. Ja sillä ei muuten saa vielä luksusta. Näinpä tämän jälkeen kädessä on 1300 €. Huomioiden ruoan hinnan sekä ylipäätään elämisen kustannukset niin 300 € / kk on mielestäni tiukka ruokabudjetti. Siihen katosi 1000 € / kk. Jos tähän otetaan päälle erilaiset pakolliset kustannukset niin oma auto syö nopeasti 300 € / kk, jos edes riittää. Siihen ne rahat myös menivät. Jos taas käytössä olisi esim. bussilippu niin hinnat pyörivät siellä 50 € / kk, netit, sähköt, vedet yms. niin kyllä tuossa melko iso osa tuloista rehellisesti uppoaa elämiseen.
Tosielämän tilanteet ovat sitten toki huomattavasti tätä monimutkaisempia. Siellä voi olla lapsia, voi olla velkaa aikaisemmasta, jota pitää lyhentää yms. yms. Yksi on kuitenkin varma: tuolla tulotasolla ei lähdetä hurvittelemaan hirveästi.
Kahden tonnin nettotuloilla ei hurvitella, mutta varmasti tullaan toimeen. Kovat on vaatimukset, jos on tonni jäljellä ruuan ja asunnon jälkeen käytössä ja se on surkeaa. Tämä siis yksineläjällä, pariskunnalla samat tulot, niin ruuan ja asunnon jälkeen jää pariskunnalle 2700€/kk.
Minä en ymmärrä mikä luonnonlaki on pienenevän porukan pitää kasvaavaa porukkaa kiinni hyvässä elintasossa? Valtion perustehtävä on ns. yövartijamalli, eli valtio huolehtii sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Tällaisia valtioita taitaa olla suurin osa maailman maista.
Tämän päälle voidaan rakentaa, jos resursseja on, pyrkimys lähtökohtien tasa-arvoon, eli kaikilla olisi mahdollisuus menestyä elämässä esim. perheen varallisuudesta riippumatta. Tätä varten on luotu ilmainen perusopetus, jota on täydennetty ilmaisella toisenasteen koulutuksella ja käytännössä ilmaisilla korkeakouluopinnoilla. Perusterveydenhuolto halutaan turvata kaikille, erityisesti neuvolajärjestelmä liittyy mahdollisuuksien tasa-arvoon ja eläkejärjestelmä turvaamaan työuran jälkeisen elämän. Tähän joukkoon kuuluu merkittävä osa ns. kehittyneistä maista, suurin osa maailman maista tavoittelee tähän nousemista.
Jos kermaa kakkuun löytyy, niin voidaan rakentaa erilaisia tukijärjestelmiä opiskeluun, asumiseen, työttömyyteen, ym. liittyen. Tällaiset järjestelmät ovat erittäin harvinaisia maailmassa, eivät siis mikään luonnon laki. Käytännössä Pohjoismaat ovat saavuttaneet tämän tason. Ongelma vaan on, että Suomi ei enää pysy sellaisessa vauhdissa, että näiden järjestelmien vaatima rahoitus säilyy, sitähän maailman talouksia tarkasteleva IMF meille vinkkaa; emme voi pitää tätä tasoa yllä velkarahalla. Emme kuulu enää sellaiseen viiteryhmään jossa voimme pitää maailman parasta elintasoa kaikille, sillä katselemme muiden Pohjoismaiden perävaloja. Siksi pitää tehdä lisää sitä "kermaa", eli lisää sitä varallisuutta, tai leikata näitä etuisuuksia. Nykyinen hallitus tekee molempia. Jos toimet onnistuvat, voimme aloittaa ehkä kymmenen vuoden päästä kirimään kiinni muita Pohjoismaita, palauttaa etuisuuksia ja lisätäkin niitä. Velaksi emme voi kuin pettää itseämme ja ennen kaikkea tulevan sukupolven.