En osaa isommin ottaa kantaa, mutta enpä voisi kuitenkaan muunlaisia selityksiä edes odottaa, kun vastaukset tulevat sieltä yritysmaailmasta. Itse en heti näe, että investoinnit suoraan surettaisivatt esim ammattiliittoja niin kovin, että niitä vastustaisivat, jos se tietää lisää työpaikkoja sekä reilua palkkausta. Joten voihan se olla, että yrittäjien mottivi olla investoimatta liittyy myös ihan johonkin muuhunkin, kuten siihen haluttomuuteen tai jopa kyvyttömyyteen.
Eipä täällä monikaan yritys ole tuntunut muussa kärvistelevän -ennätys osinkoja tuntuu joka vuosi esiin tulevan- kuin siinä, että haluaisivat määrätä kaikesta työntekijän osalta, ja että ovat näemmä ainakin osin kyvyttömiä edistämään omaa toimintaansa, jolloin on tietenkin ketterää laittaa syy aina muiden niskoille.
Ja ei, en tarvitse tästä taas sitä moraalisaarnaa, vaan ihan keskustelua siitä, että voisiko yrityksillä itsellään olla mitään vastuita, tai osaamattomuutta siinä, jos ei suksi luista. Vai onko se aina ammattiliiton, tai sen työntekijän syy, joka juuri Suomessa on niin saatanallisen ahne, vaikkei olekaan edes kärjessä noissa palkkavertailuissa.
Kyllä ainakin itse näen eron Ruotsiin myös siinä -joka usein kaivetaan esiin näissä vertailuissa- että ovat osaanneet luoda, ottaa riskejä, myydä, markkinoida, tuottaa ym ym. Taito, joka tuntuu usein täältä puuttuvan, kun keskitytään lähinnä itkemiseen siitä, että koskaan ei saada riittävästi, joten mikään ei kannatta.
Mistä niiden selitysten sitten pitäisi tulla? Työntekijöiltä? Ay-liikkeeltä? Tuskin ammattiliittoja investoinnit millään tavalla surettavat, mutta eivät he omalla toiminnallaan myöskään auta sitä, että yritysten investointihalukkuus juuri Suomeen/Suomessa kasvaisi. Yritykset joutuvat tekemään päätöksiä reaaliajassa ja monet päätökset perustuvat erilaisiin skenaarioihin ja arveluihin. Yhtenä tekijänä on mm. työntekijäpuoli ja sen toiminnan ennakoitavuus. Tällä hetkellä Ay-liike lietsoo sellaista maailmanlopun meininkiä, että yritysten näkökulmasta on ihan viisastakin katsoa ja odottaa, millaisia päätöksiä täällä tehdään ja minkälaisia vaikutuksia niillä on. Suomen valtion kassalle tämä on kuitenkin huono asia, myös pitkällä tähtäimellä. Ja se on se, mikä tässä nyt eniten harmittaa.
Osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Osakeyhtiöllä voi tietenkin olla muitakin tarkoituksia, kuten työllistäminen tai yhteiskuntavastuu. Mutta fakta on se, että jos rahat kassasta loppuu, jengiltä loppuu myös duunit. Sille, että joku näkee rahan ja sijoittamisen suurena saatanana, ei oikein voi mitään. Maailma nyt vain pyörii niin, että sijoituksille haetaan tuottoa, eikä se muuksi muutu. Yritykset sijoittavat omia liiketoiminnastaan saamiaan voittojaan toisiin yrityksiin, jotta saisivat lisää rahaa voidakseen tarvittaessa sijoittaa lisää omaan yritystoimintaansa. Se voi tarkoittaa myös sitä, että niillä rahoilla palkataan lisää työntekijöitä. Tai jakaa vaikka niitä osinkoja omistajilleen, jotka sitä rahaa ovat siihen yritykseen sijoittaneet. Ja sitten nämä sijoittajat sijoittavat niitä rahoja taas eteenpäin ja muihin yrityksiin. Yksityiset henkilöt sijoittavat omia rahojaan, jotka ovat joko itse työllä ansaittuja tai ehkä jopa perittyjä tai muista sijoituksista saatuja, mutta valtio on vetänyt siitäkin oman osansa jo välistä, todennäköisesti moneen kertaan. Toiset eivät sijoita ja sekin on ihan jees, mutta ilman niitä tahoja, jotka rahaa sijoitustoimintaan laittavat, Suomella menisi vieläkin huonommin.
Vaikka Oy Suomi Ab nyt päättäisi siirtyä oravannahkakauppaan, muu maailma toimii jatkossakin, kuten nyt toimitaan. Suomen pitää pysyä kisassa mukana ja sen pitää pystyä pelaamaan samoilla säännöillä kuin muutkin pelaavat. Parasta olisi, jos pystyisimme tarjoamaan jotain sellaista, mitä muut eivät pysty, mutta sellaista ei just nyt oikein ole näköpiirissä.
Me jäämme jatkuvasti muista jälkeen ja se tulee jollain aikavälillä romuttamaan tämän pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Joka tapauksessa Suomessa tulee seuraavien vuosikymmenten aikana tapahtumaan isoja muutoksia johtuen jo ihan kansalaisten ikärakenteesta ja itse koen, että niitä muutoksia pitää alkaa tehdä ihan viimeistään nyt, koska muuten joku vetää piuhan irti eikä mikään ole enää omassa kontrollissa. Ihminen on sopeutuvainen ja tämä maa on rakennettu nykyistä paljon huonommissa olosuhteissa. En näe syytä, miksei nykyihminen pystyisi tekemään samaa uudestaan. Jos siis vain haluaa.
Näytät @tommy36 myös jatkuvasti jotenkin assosioivan pörssiyhtiöt ja muun yritystoiminnan yhdeksi kokonaisuudeksi ja sen määrittää nimenomaan ne pörssiyhtiöt. Tästä linkistä löytyy ihan faktaa, millaista suomalainen yritystoiminta oikeasti on:
Yrittäjyys Suomessa
Suomessa on 443 731 yritystä (Tilastokeskus, yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilasto 2022) pois lukien maa-, metsä- ja kalatalous. Ne työllistävät 1,45 miljoonaa ihmistä ja tuottavat veroja, joilla maksetaan palveluita kaikille. Yrityksistä 95,5 prosenttia on alle 10 hengen yrityksiä.
www.yrittajat.fi
Suomessa on 294 965 yritystä (Tilastokeskus, yritysrekisteri 2020) pois lukien maa-, metsä- ja kalatalous. Ne työllistävät 1,4 miljoonaa ihmistä ja tuottavat veroja, joilla maksetaan palveluita kaikille. Yrityksistä 93 prosenttia on alle 10 hengen yrityksiä. Koko 2000-luvulla uudet työpaikat Suomessa ovat syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vuosina 2001–2019 pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 160 646 hengelle. Näistä työpaikoista 81 095 syntyi alle 50 hengen yrityksiin. Yritysten 445 miljardin euron liikevaihdosta yli puolet (57,5 %) syntyy pk-yrityksissä ja pk-sektorin osuus BKT:sta on runsaat 40 prosenttia.
Yrittäminen on siis käytännössä jotain ihan muuta kuin suuret suomalaiset pörssiyhtiöt.
Yrittäjien keskipalkka Suomessa on muistaakseni jonkun Tilastokeskuksen tilaston mukaan piirun alle 3500€/kk. En nyt jaksa tarkastaa, mutta ei se kovin paljon tuosta heitä. Yrittäjä tekee yleensä perusduuninsa lisäksi myös paljon sellaista työtä, jota tavallinen palkansaaja ei tule edes ajatelleeksi tai edes tienneeksi. Kun yrittäjä suunnittelee yrityksen tulevaisuutta, hän saa siitä harvoin palkkaa. Kun työntekijä suunnittelee yrityksen tulevaisuutta, hän saa siitä korvauksen palkanmuodossa. Tämä tietysti merkitsee sitä, että yrittäjän aloittama liiketoiminta on ollut niin kannattavaa, että hän on voinut palkata henkilön tätä suunnittelutyötä tekemään. Ellei kukaan halua sijoittaa yritykseen, yrityksellä ei ole rahaa ennen kuin se on myynyt jotain riittävästi. Harva sijoittaa yritykseen ilman minkäänlaisia takaa-ajatuksia ihan vain hyväntekeväisyysmielessä, vaikka sellaisiakin toki varmasti löytyy. Aika monen suomalaisen yrittäjän suurin motiivi lienee työllistää itsensä ja siinä sivussa myös muita, toteuttaa ehkä joku oma unelma tai kenties luoda jotain kokonaan uutta ja niin luoda lisäarvoa muille. Ja aika monelta yrittäjältä jää ne suuret osingot nostamatta.
Sen, että yritykset tekevät voittoa, pitäisi olla kaikkien tavoitteena. Ihan jokaisen. Niillä yritysten maksamilla veroilla rahoitetaan kaikenlaista ja niistä hyötyy myös ne, jotka eivät ole ko. yrityksestä koskaan edes kuulleetkaan. Ja ennen kaikkea, ne yritykset maksavat palkkaa ihmisten työpanoksesta. Ay-liike ei myöskään ole yhtä kuin kaikki työntekijät. Miten ne kaikki liittoihin kuulumattomat nyt pärjäävät? Kiitos kysymästä, olen pärjännyt hyvin. Ja kyllä, monilla yrityksilläkin on parannettavaa. Se itse yritys ei kuitenkaan tee mitään, vaan ihmiset tekevät. Jokaisella ihmisellä on varmasti jotain kehitettävää, mutta hyvä juttu on se, että jokainen voi myös kehittyä. Jos siis haluaa. Moni ei halua ja näitä löytyy kyllä ihan jokaisesta ihmisryhmästä.
Ruotsi on monessa mielessä huono verrokki, koska heillä on niin pitkä etumatka ihan kaikessa. Heitä on myös noin 2 x enemmän kuin meitä suomalaisia, jolloin jo pelkästään markkinan koko on monille yrityksille huomattavasti kiinnostavampi. Yksi merkittävä tekijä löytyy myös väestönkasvusta – Ruotsissa väestö kasvaa paljon nopeammin kuin Suomessa. Tämä selittyy pääasiassa maahanmuutolla. Ruotsissa myös esim. yritysten asiantuntijatehtäviin ulkomaalainen työntekijä pääsee huomattavasti pienemmällä byrokratialla kuin Suomessa. Ja kun asiantuntijatehtävistä maksetaan hyvin, myös Ruotsi hyötyy siitä valtiona. Kun Ruotsin vienti hyytyi 2010-luvun puolivälissa, Ruotsi ruokki kotimaisen kysynnän kasvua veronalennuksilla. Suomi sen sijaan leikkasi, mikä taas heikensi kotimaista kysyntää. Täällä on tehty pitkään vääriä päätöksiä väärään aikaan, mutta niille ei nyt enää voi mitään. On tehtävä just nyt oikeita ja järkeviä ja varmasti myös vaikeita päätöksiä. Syyllisten etsiminen on ihan yhtä tyhjän kanssa, kun ajassa ei voida palata enää taaksepäin.
Mutta sekin kannattaa ymmärtää, että maiden historiat ovat erilaiset. Suomessa on painettu hommia hampaat irvessä ja rakennettu maata sotien jälkeen, kun taas Ruotsissa on voitu keskittyä uskaltamaan olemaan rohkeita ja tavoittelemaan joskus jopa mahdottomaltakin tuntuvia asioita. "Ei haittaa, jos et onnistu, mutta mahdollisuus siihen on aina olemassa". Kyse on siis myös asenteesta. Ja siihen jokainen voi vaikuttaa itse. Suomalaisten kannattaa kuitenkin ehdottomasti ottaa mallia ruotsalaisten rohkeudesta.
Mulla on itselläni positiivinen elämänasenne, eikä niin ole ollut aina. Tein ihan tietoisen päätöksen, että mä selviän mistä tahansa, koska miksipä en selviäisi. Ja se on luonut mulle itselleni turvaa uskaltaa yrittää ja mennä omalle epämukavuusalueelleni. Kyllä mä tiedän, että en mä varmaan ihan kaikesta selviäisi, mutta ei mun tarvitse sitä joka päivä aktiivisesti ajatella. Kohdataan vastoinkäymiset sitten, kun niitä tulee. Ja onhan niitä mullekin tullut, mutta se kuuluu elämään. Olen tehnyt isoja liikkeitä elämässäni, jotka eivät musta itsestänikään aina ole tuntuneet toisesta näkökulmasta ajateltuna yhtään järkeviltä. Ainakaan, jos tapahtuisi sitä tai tätä tai tota. Mutta mä en ole halunnut elää niin, että jonain päivänä huomaan, että ne pahimmat skenaariot eivät sitten toteutuneetkaan. Olen etuoikeutettu, että olen voinut niin tehdä, mutta se on merkinnyt myös luopumista tietyistä asioista ja päätökseni ovat pitäneet sisällä isoja riskejä. Mutta riski on aina myös mahdollisuus. Ihminen on lopulta sopeutuvainen ja asenne ratkaisee. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta omaan asenteeseensa voi. Ihan jokainen.
EDIT: hienosäätöä
Viimeksi muokattu: