En voi väittää, näin olisi joka paikassa. Voiko täydellisyyttä olla olemassa missään muodossa, ei ainakaan työmarkkinoilla. Kuitenkin tiedän paikkoja joissa nuoret alle kolmikymppiset osaajat voivat saada vanhoja partoja kovempaa palkkaa jos näytöt siihen riittävät.
Minusta siinä ei myöskään ole ristiriitaa, että palkankorotuksia kertyy kokemuksen myötä, mutta niin kauan kun ne perustuvat vapaaehtoisuuteen siinä on "veto-mahdollisuus" eli jos palkka on joko entuudestaan ollut yläkanttiin tai suorastaan liian iso tai osaaminen & suoriutuminen on jäänyt jälkeen, niin sitä korotusta ei automaattisesti tule. Tällöin on mahdollista ajan myötä saada jopa linjaan keskenään.
Aiemmin mainittiin että hyvissä työpaikoissa tämä palkitseminen suorituksien mukaan toimii. Kuitenkin itse lisäsin vielä tähän sen, että sen lisäksi että tuo on motivoivaa työntekijälle, niin onhan se motivoivaa myös työnantajalle että suoriutumisesta on mahdollista palkita, eikä kaikkea päätetä jossain AY-liikkeen keskuskomiteassa yleissitovasti tyyppien toimesta jotka eivät ole koskaan tavanneet työntekijää tai tiedä hevon helvettiä hänen tekemisistään. En minä ainakaan haluaisi toimia hetkeäkään tehtävässä, jossa palkankorotusvaran suhteen kädet olisivat sidotut ja pitäisi vaan kaikille antaa 0,6%.
Joo, ei me täysin eri linjoilla olla. Ymmärrän oikein hyvin, että lisäpalkkio on hyvä motivaattori. Itse olen ihmistyyppiä, jota kaikenlainen ylimääräinen säätö alkaa herkästi vituttaa. En jaksaisi kuluttaa aikaa turhanpäiväiseen raportointiin, joita nuo "tehomittaukset" väistämättä toisivat, koska omalla alallani tuloksia ei voi suoraan mitata, tai ne eivät ainakaan kerro mitään yksittäisen työntekijän suorituksesta. On meilläkin tulospalkkaus, mutta siinä tarkastellaan koko yksikön suoritusta. Tai siis tarkasteltiin, täksi vuodeksi tuli voimaan muutos, että tulospalkkio määräytyy kaikkien kaupungin lukioiden tuloksesta, eli oma suoritus vaikuttaa entistä vähemmän tähän. VMP. Kunnilla on myös mahdollisuus myöntää henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvia lisiä. Nämä vaan ovat kuntatyyliin ikuisia, eli kun saavutat tämän kerran, nostat lisää eläkeikään asti, vaikka repsahtaisit täysin ja olisit huono työssäsi. Minullakin on tällainen. Katson toki edelleen olevani sen arvoinen, mutta onhan tämä systeemi vähän hassu. Kyllä mä olen työntekijä, joka tekee luontaisesti parhaansa töissään. En mikään huippu, tai täysin työlleni omistautuva. Minulla on jo nyt mahdollisuus vaikuttaa hieman palkkaani, enkä kaipaa mahdollisuutta lisäansioihin, jos se tarkoittaa jatkuvaa mittaamista ja kilpailua. Teen työni hyvin, ja arvostan tasaista tulovirtaa, vaikka suuriin harppauksiin ei ole mahdollisuutta.
En sikäli epäile tutkimuksia, joissa tuloksesta palkitsevien yritysten todetaan pärjäävän. Noissa on kuitenkin paljon piilovaikutuksiakin. Esimerkiksi juuri ne menestyneimmät yritykset kilpailevat parhaista työntekijöistä, ja joutuvat siksikin houkuttelemaan työntekijöitä erilaisilla bonuksilla. Kumpi oli siis ensin, menestys vai bonukset? On lisäksi tutkimuksia, että keskijohdolla on taipumus alkaa manipuloida raportteja, jos ylimmän johdon asettamat tavoitteet eivät täyty tai ole saavutettavissa edes, eli on oikea ongelma, että tulostavoitteet täyttyvät välillä vain paperilla. Mutta kuten sanoin, totta kai lisäansioilla on myös kannustava vaikutus.