Ammattiyhdistysliikkeet – duunarin asialla?

[ipaz]

Onko niin että poliittinen lakko saa kestää yhden päivän, vai miksi nämä nyt nähnyt lakot ovat vain yhden päivän mittaisia? Hallitus on aika selkeästi toimillaan osoittanut ettei näillä nyt nähdyillä mielenilmauksilla ole minkään tason vaikutusta heidän suunnitelmiinsa. Vähän kuin ay-liike lätkisi kärpäslätkällä norsua ja toivoisi että norsu tästä vaihtaisi kulkusuuntaa.

Olen jonkun verran jutellut kavereiden kanssa näistä lakoista ja aika moni liittoon kuuluva ei niitä hyväksy tai vähän naureskelee niille. Yksi päivä keskellä viikkoa pois töistä ja sitten hommat pitää painaa maaliin nopeammassa aikataulussa myöhemmin varsinkin teollisuudenalalla. Meilläkin töissä (PAM) muutama "liittoaktiivi" oli sitä mieltä ettei näissä ole mitään järkeä ja että he menettävät vaan rahaa muutenkin pienistä tuloistaan. Eivät siis itsekään lattiatasolla usko että nämä lakot voisivat vaikuttaa hallituksen suunnitelmiin.

Minä hyväksyn täysin lakot työtaistelutoimina silloin kun työehtosopimus ei ole voimassa ja niillä pyritään vauhdittamaan neuvotteluita, mutta kyllä tällaiset poliittiset lakot pitäisi kieltää Suomessa ihan niin kuin lähestulkoon kaikissa muissakin sivistysmaissa on tehty.

 

[Baldrick]

Vaikka itse en äänestänyt tai äänestäisi Kokoomusta tai Persuja (enkä kyllä RKP:ta tai KD:tä), niin kyllä silti kyrsii liittojen heittäytyminen poikkiteloin. Hallitus tietysti yrittää sanelupolitiikkaa, mistä odotettu vastareaktioita, mutta tämä nyt menee vähän yli. Liittojen tehtävä on huolehtia työntekijöistä ja heidän työttömistä jäsenistään, eikä olla muuttamassa koko yhteiskuntajärjestystä.

Hallituksen huonoa politiikkaa vastaan pitäisi taistella pääasiassa parlamentaarisesti ja toki jotain protestia saa järjestää, mutta talouden jarruttaminen nykytilanteessa on vain haitallista.

Itse olen vain kassan jäsen niin kauan, kun liitot ovat enemmän tai vähemmän rahaa hassaavia ja poteroituneita kerhoja, jotka toimivat politiikan lyömäaseina.

Nyt olisi mielestäni oikea hetki koittaa olla itse se aikuinen ensin ja koittaa löytää kompromisseja ja konsensusta EK:n ja hallituksen kanssa. Jos sanelupolitiikka jatkuu sitkeästä yrittämisestä huolimatta, niin sitten isompia voimakeinoja. Oma käsitykseni kuitenkin on, että todellista yritystä ei ole ollut, vaan on huudettu vain poterosta. Jonkun se lähentyminen on kuitenkin aloitettava ja pahinta Suomelle on, että poteroissa pysytään ja niitä vain kaivetaan syvemmäksi.

 

[penalalli]

Minusta kuvaavinta oli Elorannan toteamus laittomien lakkojen sakkorajoista; jos summia nostetaan, ei ammattiosastoilla ole ehkä varaa laittomaan lakkoon. No shit, Sherlock!

 

[Alex]

Edellisessä työpaikassa oli runsaasti paikallista sopimista. Ja kyllä se täysin noin meni. Työnantaja sanoi, että nyt pitää tehdä sitä ja tätä, koska suhdannevaihtelut. Piste.

Mikään muutosneuvotteluiden nopeutus tai työajansiirrot ja tämänkaltaiset ei ollut mikään juttu sopia paikallisesti nopeammin tehtäväksi.

Hyvin monessa paikassa se menee juuri noin. Paikallinen sopiminen on yhtä kuin työnantajat päätös ja senkin takia järjestäytymisaste on lähellä sataa näissä paikoissa.

Näyttää julkinen liikenne pysähtyvän torstaina aika täysin, ainakin Helsingissä.

 

[Gorbatjovi]

Onko niin että poliittinen lakko saa kestää yhden päivän, vai miksi nämä nyt nähnyt lakot ovat vain yhden päivän mittaisia? Hallitus on aika selkeästi toimillaan osoittanut ettei näillä nyt nähdyillä mielenilmauksilla ole minkään tason vaikutusta heidän suunnitelmiinsa. Vähän kuin ay-liike lätkisi kärpäslätkällä norsua ja toivoisi että norsu tästä vaihtaisi kulkusuuntaa.

Olen jonkun verran jutellut kavereiden kanssa näistä lakoista ja aika moni liittoon kuuluva ei niitä hyväksy tai vähän naureskelee niille. Yksi päivä keskellä viikkoa pois töistä ja sitten hommat pitää painaa maaliin nopeammassa aikataulussa myöhemmin varsinkin teollisuudenalalla. Meilläkin töissä (PAM) muutama "liittoaktiivi" oli sitä mieltä ettei näissä ole mitään järkeä ja että he menettävät vaan rahaa muutenkin pienistä tuloistaan. Eivät siis itsekään lattiatasolla usko että nämä lakot voisivat vaikuttaa hallituksen suunnitelmiin.

Minä hyväksyn täysin lakot työtaistelutoimina silloin kun työehtosopimus ei ole voimassa ja niillä pyritään vauhdittamaan neuvotteluita, mutta kyllä tällaiset poliittiset lakot pitäisi kieltää Suomessa ihan niin kuin lähestulkoon kaikissa muissakin sivistysmaissa on tehty.

Kuka sitten vastustaa vaikkapa paikallista sopimista alakohtaisten sopimusten sijaan? Kyllä se ainoa vastavoima sanelupolitiikalle on järjestäytyneet työssäkäyvät ihmiset. Liitot on niitä jotka kokoavat saman alan ihmiset yhteisen asian taakse. Minä vastustan voimakkaasti näitä työelämän sääntöjen uudistamisia erittäin työnantajalle myönteisiksi ja liittoni myös vastustaa joten olen mielelläni poissa töistä torstaina ilmaistakseni sen vastustukseni. Enkä oikein tiedä kuinka muuten voisin sen niin tehdä että se menisi mahdollisimman hyvin perille.

Kautta historian on esimerkkejä että kun joku auktoriteetti on alkanut sanella toimintatapoja ilman vastustusta niin vituiksi on mennyt. Vastustamalla sanelua saadaan parempi lopputulos kun se sanelija perääntyy rajuimmista vaatimuksistaan kohdatessaan oppositiota. Oppositio on demokratian kannalta äärimmäisen tärkeä elementti.

Suomi on sivistysmaa ja luojan kiitos että saa vielä osoittaa mieltään työnsä kautta. Eihän siitä mitään tulisi jos töissä pitäisi aina vaan käydä ihan sama miten heikkenee oma asema jos vaikka sattuisi jäämään työttömäksi tai tulisi vaikka sairaaksi. Ei ihmiset ole koneita tai orjia ja he uhraavat vapaa-aikaansa korvausta vastaan. Heitäkin pitää tukea kun heillä ei ole mahdollisuutta tehdä töitä.

 

[Pantteli]

Kautta historian on esimerkkejä että kun joku auktoriteetti on alkanut sanella toimintatapoja ilman vastustusta niin vituiksi on mennyt. Vastustamalla sanelua saadaan parempi lopputulos kun se sanelija perääntyy rajuimmista vaatimuksistaan kohdatessaan oppositiota.

Historiassa on tehty kaikenlaisia asioita, jotka eivät ole nykymaailmassa enää käyttökelpoisia. Näen tämän jatkuvaan vastakkainasetteluun, molemminpuolisiin nokitteluihin ja säännölliseen lakkoiluun perustuvan järjestelmän jo aikansa eläneeksi ja esimerkiksi Ruotsissa käytössä olevan aitoihin neuvotettuihin ja molemminpuolisiin joustoihin perustuvan järjestelmän käyttökelpoisemmaksi. Kyllä Suomessa ay-liike osaa myös samanlaisen uhkailun ja sanelupolitiikan. Laitetaan Suomi säännöllisesti seis ja tällä nostetaan talous kuntoon?

 

[Gorbatjovi]

Historiassa on tehty kaikenlaisia asioita, jotka eivät ole nykymaailmassa enää käyttökelpoisia. Näen tämän jatkuvaan vastakkainasetteluun, molemminpuolisiin nokitteluihin ja säännölliseen lakkoiluun perustuvan järjestelmän jo aikansa eläneeksi ja esimerkiksi Ruotsissa käytössä olevan aitoihin neuvotettuihin ja molemminpuolisiin joustoihin perustuvan järjestelmän käyttökelpoisemmaksi. Kyllä Suomessa ay-liike osaa myös samanlaisen uhkailun ja sanelupolitiikan. Laitetaan Suomi säännöllisesti seis ja tällä nostetaan talous kuntoon?

Tai sitten pidetään jo lähtökohtaisesti huoli myös työelämästä ja siellä työskentelevistä. Ei kukaan lakkoile jos aihetta siihen ei ole. Hallitus saisi miettiä näitä etukäteen että mihin kannattaa koskea ettei tule voimakasta vastareaktiota. Ei ammattiliitot aina ole pistämässä persettä penkkiin vaan työtäkin halutaan tehdä ilman suurempaa turbulenssia.

 

[Pantteli]

Tai sitten pidetään jo lähtökohtaisesti huoli myös työelämästä ja siellä työskentelevistä. Ei kukaan lakkoile jos aihetta siihen ei ole. Hallitus saisi miettiä näitä etukäteen että mihin kannattaa koskea ettei tule voimakasta vastareaktiota. Ei ammattiliitot aina ole pistämässä persettä penkkiin vaan työtäkin halutaan tehdä ilman suurempaa turbulenssia.

Eli kun pidetään kaikki riskit ja vastuut vain työnantajapuolella, niin sitten on asiat hyvin ja kukaan ei lakkoile?
Muissa Pohjoismaissa on tehty suuria muutoksia työmarkkinapuolella ja ne ovat tuottaneet hedelmää.

Suomessa hangataan muutoksia vastaan viimeiseen saakka ja upotaan takuuvarmasti suohon, kun omista sementoiduista valta-asemista ei suostuta luopumaan. Ay-liike maalaa uhkakuvia puhumalla kaiken turmelevista "potkulaeista", mutta sen mitä olen Ruotsin ja Tanskan malleihin tutustunut, niin olen huomannut niiden tuoneen työelämään selviä parannuksia. Keinotekoinen vastakkainasettelumalli ei ole rakentava pohja, kun pitäisi tehdä yhteistyötä. Neuvottelukumppanista ei tarvitse käyttää nimityksiä "vastapuoli", vaan lähtökohtaisesti asioiden sopiminen tulisi tapahtua hyvässä hengessä, eikä neuvottelukumppaneita mollaavan ay-retoriikan kautta.

 

[palle]

Eli kun pidetään kaikki riskit ja vastuut vain työnantajapuolella, niin sitten on asiat hyvin ja kukaan ei lakkoile?
Muissa Pohjoismaissa on tehty suuria muutoksia työmarkkinapuolella ja ne ovat tuottaneet hedelmää.

Suomessa hangataan muutoksia vastaan viimeiseen saakka ja upotaan takuuvarmasti suohon, kun omista sementoiduista valta-asemista ei suostuta luopumaan. Ay-liike maalaa uhkakuvia puhumalla kaiken turmelevista "potkulaeista", mutta sen mitä olen Ruotsin ja Tanskan malleihin tutustunut, niin olen huomannut niiden tuoneen työelämään selviä parannuksia. Keinotekoinen vastakkainasettelumalli ei ole rakentava pohja, kun pitäisi tehdä yhteistyötä. Neuvottelukumppanista ei tarvitse käyttää nimityksiä "vastapuoli", vaan lähtökohtaisesti asioiden sopiminen tulisi tapahtua hyvässä hengessä, eikä neuvottelukumppaneita mollaavan ay-retoriikan kautta.

Mitä nämä Ruotsin ja Tanskan mallit ovat, mitä muutoksia siellä on tapahtunut ja miten ne eroaa Suomesta?

 

[penaz]

Suomessa työntekijäliitot ovat tehneet erittäin maltillisia palkkaratkaisuja viimeisen 10 vuoden vuoden aikana, mikä on laskenut työntekijöiden ostovoimaa. Kun samaan aikaan esimerkiksi Keski-Euroopassa on nostettu palkkoja moninkertaisesti (viimeksi Itävallassa 9,2%) niin tästä on monille suomalaisille yrityksille tullut huomattavaa kilpailuetua. Siitä huolimatta EK, SY ja niiden poliittinen siipi Kokoomus haluavat nyt tuhota suomalaisen keskinäiseen luottamukseen perustuvan neuvottelujärjestelmän ja myös kurjistaa köyhimpien suomalaisten asemaa. En yhtään ihmettele, että ay-liike käyttää tässä tilanteessa tuon estämiseksi niitä keinoja, mitä sillä on.

 

[Lynx_j]

Suomessa hangataan muutoksia vastaan viimeiseen saakka ja upotaan takuuvarmasti suohon, kun omista sementoiduista valta-asemista ei suostuta luopumaan. Ay-liike maalaa uhkakuvia puhumalla kaiken turmelevista "potkulaeista", mutta sen mitä olen Ruotsin ja Tanskan malleihin tutustunut, niin olen huomannut niiden tuoneen työelämään selviä parannuksia. Keinotekoinen vastakkainasettelumalli ei ole rakentava pohja, kun pitäisi tehdä yhteistyötä. Neuvottelukumppanista ei tarvitse käyttää nimityksiä "vastapuoli", vaan lähtökohtaisesti asioiden sopiminen tulisi tapahtua hyvässä hengessä, eikä neuvottelukumppaneita mollaavan ay-retoriikan kautta.

Ruotsissa sentään annetaan työntekijäpuolellekun jotain ja työntekijöiden edustajat on mukana neuvotteluissa. Lisäksi yrityksissä istuu työntekijöiden edustaja hallituksessa ja työehtosopimuksissa on tulkintaetu työntekijäpuolella.
Lisäksi mm. työttömäksi jääville mahdollistetaan uudelleen kouluttautuminen. Täällähän ollaan aikuiskoulutustukikin lopettamassa.

Yli 40-vuotiaat työn puutteen vuoksi irtisanotut saavat enintään 5 200 euron korvauksen. Osapäivätyötä tarjoavan on perusteltava, miksi työ ei ole kokopäiväinen.

Valtio tukee uudelleen kouluttautumista enintään 44 viikkoa 80 prosentin palkalla. Työttömäksi joutuneille taataan monenlaista tukea.

Sopimisen henki elää Ruotsissa - Tekijä

Sopimisenhalu vallitsee yhä Ruotsin työmarkkinapolitiikassa. Työnantajien ja ay-liikkeen edustajat allekirjoittivat uuden pääsopimuksen työsuhdeturvasta ja irtisanomisen ehdoista.

tekijalehti.fi

Lisäksi mm. kuljetusala neuvotteli itselleen yli 9 prosentin palkankorotukset, joten lakoilta vältyttiin.

HS-analyysi | Ay-liike vaati Saksaan tai edes Ruotsiin vertautuvia palkankorotuksia: toisin kävi

SAK:n ”palkkaliitto” ei päässyt tavoitteeseensa vaan suomalaisten palkat nousevat vähemmän kuin verrokkimaissa, politiikan toimittaja Teemu Muhonen kirjoittaa analyysissaan.

www.hs.fi

Ruotsin mallia tännekin haluttaisiin hallituksen mielestä, mutta siitäkin pullasta ollaan napsimassa vain rusinat. Ruotsissakin oikeistohallitus onnistui vähentämään liittojen jäsenmäärää korottamalla liiton maksuja ja poistamalla verovähennysoikeuden.
Jos Ruotsin malli katsotaan täällä toimivaksi, niin pitäisi katsoa myös mitä työntekijäpuolelle on luvattu ja kuinka työrauha säilyy vuodesta toiseen. Eikä vain runnoa läpi työelämäheikennyksiä ja ihmetellä lakkosumaa.

 

[tommy36]

Tai sitten pidetään jo lähtökohtaisesti huoli myös työelämästä ja siellä työskentelevistä. Ei kukaan lakkoile jos aihetta siihen ei ole. Hallitus saisi miettiä näitä etukäteen että mihin kannattaa koskea ettei tule voimakasta vastareaktiota. Ei ammattiliitot aina ole pistämässä persettä penkkiin vaan työtäkin halutaan tehdä ilman suurempaa turbulenssia.

Juu en oikein usko ajatukseen, jossa työntekijät ihan ehdoin tahdoin haluaisivat lakkoilla vaan lakkoilun ilosta. Ei se kenenkään kohdalla elämää pitkässä juoksussa paranna.

Osalla varmaankin jossakin kohtaa voi tulla fiilis, että ei se sitten nappaa edes isossa kuvassa miten käy, jos ei se toistakaan puolta kiinnosta, vaan halutaan aina vaan itselle turvatumpi olo tehdä mitä tykkää. Siksi en oikein pidä arvossa hallituksemme selkeää asemoitumista yhdelle puolelle, ja juuri sille, joka muutenkin on vahvempi.

Edelleen viittaan myös siihen, että on yleisessä puheessa ihan ollut että euroopan aluuelle ollaan menossa vahavsti kohti työntekijöiden markkinoita, mutta tulee nyt tunne, että tässä maassa hallitus on asettunut vastustamaan tällaista muutosta, ja turvaamaan liike-elämää noilta sille "vahingollisilta" markkinoilta. Ja tämä ei siis ole mitään itse keksittyä, vaan ihan asiantuntijoiden suusta kuultua vallan jopa asiaohjelmassa. En kaikkia perusteita enää muista, mitä esiin nousi, mutta kyllä ne siellä mukana oli. Samoin mainittiin se velalla pelottelu tilanteessa, jossa inflaatio syö sitä pääomaa.

Enkä nyt tarkoita, että sitä pitäisi solkenaan ottaa, tai jos otetaan, niin miettiä tarkoin mihin se menee. Kyllä kai kuitenkin olisi hyvä, että sitä ostovoimaa riittäisi hyvin laajasti, eikä se suuntauisi vahvasti vain sinne, jossa sen lissäntyminen ei realisoidu. Huonointa rahaa on sellainen joka ei liiku, vaan jää vaan kasvavaan kasaan kavereitaan odottamaan sen muuttumista perinnöksi.

 

[Erkka Lapanen]

Suomessa työntekijäliitot ovat tehneet erittäin maltillisia palkkaratkaisuja viimeisen 10 vuoden vuoden aikana, mikä on laskenut työntekijöiden ostovoimaa. Kun samaan aikaan esimerkiksi Keski-Euroopassa on nostettu palkkoja moninkertaisesti (viimeksi Itävallassa 9,2%) niin tästä on monille suomalaisille yrityksille tullut huomattavaa kilpailuetua.

Samaan aikaan se olennainen eli suomalaisten firmojen kilpailukyky suhteessa kilpailijoihin on huonontunut. Ehkä työn laatu suhteessa palkkaan ei ole kohdallaan...

Suomi tarvitsee lisää korkean tuottavuuden yrityksiä ja työpaikkoja - Valtiovarainministeriö

vm.fi

 

[Pantteli]

Mitä nämä Ruotsin ja Tanskan mallit ovat, mitä muutoksia siellä on tapahtunut ja miten ne eroaa Suomesta?

Nämä tulee nyt nopeasti ulkomuistista, joku viisaampi korjatkoon tai lisätköön jotain oleellista unohtunutta asiaa.

Ruotsissa ja Tanskassa on käytössä yleissitovien sopimusten sijaan paikallinen sopiminen. Tavoitteena on ollut saada yhteistyö työnantajien ja työntekijöiden välillä toimimaan positiivisessa hengessä hyvää yhteistyötä suosien ilman vaikeisiin riitoihin ja hankaliin oikeustaisteluihin joutumista. Yhteissitovuuden puuttumisesta huolimatta Ruotsissa valtaosassa yrityksistä noudatetaan alan työehtosopimusta, sillä se nähdään siellä merkittävänä etuna rekrytoinnissa. Lisäksi sopimuskaudella vallitseva työrauha tuo vakautta ja varmuutta. Kepin sijaan yrityksille on pyritty tarjoamaan porkkanaa. Ruotsissa työehtosopimuksissa on tulkintaetuoikeus työntekijäosapuolella, kun Suomessa se on työnantajalla. Ruotsissa työntekijät ovat myös edustettuna jo muutaman kymmenen hengen yritysten hallituksessa, Suomessa raja on huomattavasti suurempi. Tämä antaa henkilöstölle suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa yrityksen toimintaan. Ruotsissa ja Tanskassa myös valtakunnansovittelijaa vastaavat instanssit on tehty suuremmiksi ja vaikutusvaltaisemmiksi ja ne pyrkivät toimillaan edistämään yhteistä sopimista ja erimielisyyksien ratkontaa.

Tanskassa työnantajalla on alasta riippuen reilusti matalampi irtisanomiskynnys, mutta tämän vastapainona maassa erittäin korkea ansiosidonnainen päiväraha. Se ei jää paljoakaan jälkeen irtisanotun palkasta. Helppoa irtisanomista kompensoidaan hyvällä turvaverkolla (taloudellinen tuki ja koulutukset) ja maan matalasta työttömyysprosentista johtuvalla hyvällä mahdollisuudella työllistyä nopeasti uudelleen, eli irtisanotuksi joutuminen ei ole mikään maailmanloppu. Tanskalaisilla yrityksillä on huomattavasti suomalaisia yrityksiä pienempi riski työntekijöitä palkattaessa ja sen seurauksena myös näiden ns. riskiryhmien työllistäminen on helpompaa. Avokätisessä työttömyysturvassa on kuitenkin Suomea kireät vaatimukset esimerkiksi tarjotun oman alan työpaikan vastaanottamisen suhteen, eli ei sekään ihan pelkkää ilmaista rahaa ole. Tanska mallin etuina on ollut matala työttömyysaste ja sen positiiviset vaiktuukset talouteen.

Toki joka mallissa on omat hyvät ja huonot puolet, mutta näkisin Suomen järjestelmän olevan näistä eniten remontin tarpeessa ja muista Pohjoismaista saisi paljon hyviä ajatuksia vanhan vastakkainasetteluun perustuvan järjestelmän muuttamiseksi yhteistyön ja sovitteluun pohjautuvaan malliin. Uudistaminen ei tarkoita ainoastaan huonontamisista, tuntuu keskusteluja lukiessa monestikin siltä, että aina näistä poimitaan vain ne negatiiviset asiat ja sanotaan, että "ei käy".

 

[mekabyte]

Hieman kärjistetysti, Suomalainen yritys on parantanut tulosta kuluja karsimalla, ei investoimalla. ja kas kummaa kun kilpailukyky ei ole kummoinen maailmalla. Syitä on varmaan monia, mutta jonkinlainen "laiskuus" yritysjohdossa on nähtävissä. Otetaan varman päälle ja piiskataan hevosta kunnes se kuolee. Sitten moititaan että oli huono hevonen ja söikin paljon ennen kun oppi olemaan syömättä ja sitten kuoli.

 

[tommy36]

Samaan aikaan se olennainen eli suomalaisten firmojen kilpailukyky suhteessa kilpailijoihin on huonontunut. Ehkä työn laatu suhteessa palkkaan ei ole kohdallaan...

Suomi tarvitsee lisää korkean tuottavuuden yrityksiä ja työpaikkoja - Valtiovarainministeriö

vm.fi

Niin kauan kun olen tässä maassa vaikuttanut, niin enpä ole vielä nähnyt firmaa jolla koskaan menisi hyvin. Aina on vaikeaa, aina menee perseelleen, aina on kilpailukysy vituillaan, aina pn paskat työntekijät, aina on paska liitto vittuilemassa, aina on liian vähän rahaa ja tuottoa, koskaan ei sijoittajaressukka saa omiaan.

Mutta ok. Huonosti menee, mutta ihan kuriositeetin vuoksi kysyn, että onko siis koskaan, ikinä ja milloinkaan asiat hyvin?

Vai vasta sitten, kun on ilmaiset työntekijät 27/7/365 ja karkauspäivä päälle tehdään töitä palkatta ja liitot on hävitetty?

Mitä tässä maassa ei osata tehdä oikein, kun ei palkat ole hyviä, ruoka on kallista, ei ole edes paras sosiaaliturvakaan, eikä edes paras terveydenhuolto, on edullisempi energia, maksetaan yritystukia, mutta yritykset eivät silti koskaan ole kilpailukykyisiä eivätkä voi hyvin, vaan aina on kaikki päin persettä eikä kukaan tienaa mitään eikä kukaan sijoitakaan.

Ehkä siis oikeasti kannattaa kaikkien poistua sinne missä aurinko paistaa yrityksen risukasaan paremmin. Ikävää suomalaisille, ja varmastikin menee sitten huonosti, mutta uutta nousee tilalle aina, sillä koskaan ei yö ikuisesti kestä. ainakana uskoakseni.

No onneksi kohta täälläkin on sotatalous, niin sitten on sitä työtä ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista.

 

[Pantteli]

Ruotsin mallia tännekin haluttaisiin hallituksen mielestä, mutta siitäkin pullasta ollaan napsimassa vain rusinat. Ruotsissakin oikeistohallitus onnistui vähentämään liittojen jäsenmäärää korottamalla liiton maksuja ja poistamalla verovähennysoikeuden.
Jos Ruotsin malli katsotaan täällä toimivaksi, niin pitäisi katsoa myös mitä työntekijäpuolelle on luvattu ja kuinka työrauha säilyy vuodesta toiseen. Eikä vain runnoa läpi työelämäheikennyksiä ja ihmetellä lakkosumaa.

Näen Suomen ongelmana sen, että täällä kumpikin osapuoli puolustaa ja ajaa pääsääntöisesti poteroistaan vain itselleen edullisia ratkaisuja vastakkainasettelun hengessä sen sijaan, että rakennettaisiin yhteistyöllä uutta antamalla myös joissain asioissa itse periksi yhteisen edun nimissä. Tällä hetkellä taloustilanne on hyvin haastava, mutta tilanteen korjautumisen jälkeen olisi jo melkeinpä pakko alkaa miettimään toden teolla jotain uutta. 90-luvulla pelastuttiin lamasta taikatempulla nimeltä Nokia, nyt ei ole enää samanlaista ihmettä luvassa erittäin suurella todennäköisyydellä. Lainaa ottamalla ja valtion omaisuutta ulkomaille myymällä ei kovin montaa vuotta pärjäillä, se systeemi on vähän kuin se surullisen kuuluisa tapa lämmittää itseään talvipakkasessa.

 

[Erkka Lapanen]

Niin kauan kun olen tässä maassa vaikuttanut, niin enpä ole vielä nähnyt firmaa jolla koskaan menisi hyvin. Aina on vaikeaa, aina menee perseelleen, aina on kilpailukysy vituillaan, aina pn paskat työntekijät, aina on paska liitto vittuilemassa, aina on liian vähän rahaa ja tuottoa, koskaan ei sijoittajaressukka saa omiaan.

Toisaalta aina riistetään duunaria, liksa on liian pieni ja työ raskasta. Paitsi niissä firmoissa, joilla menee hyvin mutta näitä firmoja meillä on vuosi vuodelta vähemmän. Puhtaasti kun tilastoja katsoo, menee Suomi alamäkeen suhteessa kilpailijoihin. Se miltä se tuntuu on eri asia.

 

[Vesuri]

Siitä huolimatta EK, SY ja niiden poliittinen siipi Kokoomus haluavat nyt tuhota suomalaisen keskinäiseen luottamukseen perustuvan neuvottelujärjestelmän ja myös kurjistaa köyhimpien suomalaisten asemaa. En yhtään ihmettele, että ay-liike käyttää tässä tilanteessa tuon estämiseksi niitä keinoja, mitä sillä on.

Ay-liike ei laita rikkaa ristiin kaikkein köyhimpien työntekijöiden hyvinvointiin. Osa-aikaiset ja nollasopimuksella työskentelevät ei liiton väkeä kiinnosta laisinkaan. Eivät pääse edes liiton jäseneksi koska olisivat pelkkä kuluerä. Meidän tessissä on myös tarkkaan määritelty paljonko osa-aikaisia saa olla ja yksikään työnantaja ei taida sitä noudattaa, mutta ei kiinnosta akt:n julleja laisinkaan. Kiinnostaa vain houkutella, maanitella ja uhkailla alalle tulevia täysiaikaisia jäseniksi, mutta onneksi aika harva alalle tuleva liittyy enää akt:n jäseneksi. Ovi käy toiseen suunta ja hyvä niin. Yhä harvemmalla on kiinnosta maksaa aivan tolkutonta jäsenmaksua ja sitä kautta ahtaajien ilmanaikuisia lakkoja.

 

[tommy36]

Toisaalta aina riistetään duunaria, liksa on liian pieni ja työ raskasta. Paitsi niissä firmoissa, joilla menee hyvin mutta näitä firmoja meillä on vuosi vuodelta vähemmän. Puhtaasti kun tilastoja katsoo, menee Suomi alamäkeen suhteessa kilpailijoihin. Se miltä se tuntuu on eri asia.

Mutta niinhän se asia pääosin onkin. Ainakin omin silmin olen nähnyt, kuun reipas duunari on tehnyt hyvää työtä ja tienannutkin sillä, niin heti on firmalla mennyt huonosti, ja seuraavaksi onkin saanut tehdä 30% enemmän 20 % pienemmällä korvauksella. (Luvut eivät täysin tarkkoja, mutta lähelle kuitenkin).

Mutta kysytään nyt kuitenkin, vaikka ei pitäisi, että työntekijänkö syytä se on, kun menee (jälleen) niin huonosti? Onko työntekijä siis aina se ainoa kuluerä joka joustaa, koska ovat kenties niin paskoja ja ahneitakin vielä?

Ja ainahan on olemassa sekin vaihtoehto, jos on niin paha olla, että laittaa puljun kiinni. Muutenkin useimmat tuntuvat nykyään hakevan niitä pikavoittoja kaikessa toiminnassaan. Voisi siis olettaa, että jos puljulla (ei kiekkoilija) menee niin kovin huonosti, ja kilpailukyky pelkkää paskaa, että sitten lopettaisi touhun, ettei jatkuvasti yöunet mene.

 

[palle]

Nämä tulee nyt nopeasti ulkomuistista, joku viisaampi korjatkoon tai lisätköön jotain oleellista unohtunutta asiaa.

Ruotsissa ja Tanskassa on käytössä yleissitovien sopimusten sijaan paikallinen sopiminen. Tavoitteena on ollut saada yhteistyö työnantajien ja työntekijöiden välillä toimimaan positiivisessa hengessä hyvää yhteistyötä suosien ilman vaikeisiin riitoihin ja hankaliin oikeustaisteluihin joutumista. Yhteissitovuuden puuttumisesta huolimatta Ruotsissa valtaosassa yrityksistä noudatetaan alan työehtosopimusta, sillä se nähdään siellä merkittävänä etuna rekrytoinnissa. Lisäksi sopimuskaudella vallitseva työrauha tuo vakautta ja varmuutta. Kepin sijaan yrityksille on pyritty tarjoamaan porkkanaa. Ruotsissa työehtosopimuksissa on tulkintaetuoikeus työntekijäosapuolella, kun Suomessa se on työnantajalla. Ruotsissa työntekijät ovat myös edustettuna jo muutaman kymmenen hengen yritysten hallituksessa, Suomessa raja on huomattavasti suurempi. Tämä antaa henkilöstölle suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa yrityksen toimintaan. Ruotsissa ja Tanskassa myös valtakunnansovittelijaa vastaavat instanssit on tehty suuremmiksi ja vaikutusvaltaisemmiksi ja ne pyrkivät toimillaan edistämään yhteistä sopimista ja erimielisyyksien ratkontaa.

Tanskassa työnantajalla on alasta riippuen reilusti matalampi irtisanomiskynnys, mutta tämän vastapainona maassa erittäin korkea ansiosidonnainen päiväraha. Se ei jää paljoakaan jälkeen irtisanotun palkasta. Helppoa irtisanomista kompensoidaan hyvällä turvaverkolla (taloudellinen tuki ja koulutukset) ja maan matalasta työttömyysprosentista johtuvalla hyvällä mahdollisuudella työllistyä nopeasti uudelleen, eli irtisanotuksi joutuminen ei ole mikään maailmanloppu. Tanskalaisilla yrityksillä on huomattavasti suomalaisia yrityksiä pienempi riski työntekijöitä palkattaessa ja sen seurauksena myös näiden ns. riskiryhmien työllistäminen on helpompaa. Avokätisessä työttömyysturvassa on kuitenkin Suomea kireät vaatimukset esimerkiksi tarjotun oman alan työpaikan vastaanottamisen suhteen, eli ei sekään ihan pelkkää ilmaista rahaa ole. Tanska mallin etuina on ollut matala työttömyysaste ja sen positiiviset vaiktuukset talouteen.

Toki joka mallissa on omat hyvät ja huonot puolet, mutta näkisin Suomen järjestelmän olevan näistä eniten remontin tarpeessa ja muista Pohjoismaista saisi paljon hyviä ajatuksia vanhan vastakkainasetteluun perustuvan järjestelmän muuttamiseksi yhteistyön ja sovitteluun pohjautuvaan malliin. Uudistaminen ei tarkoita ainoastaan huonontamisista, tuntuu keskusteluja lukiessa monestikin siltä, että aina näistä poimitaan vain ne negatiiviset asiat ja sanotaan, että "ei käy".

Kiitos kattavasta vastauksesta.

 

[Vesuri]

Ja ainahan on olemassa sekin vaihtoehto, jos on niin paha olla, että laittaa puljun kiinni. Muutenkin useimmat tuntuvat nykyään hakevan niitä pikavoittoja kaikessa toiminnassaan. Voisi siis olettaa, että jos puljulla (ei kiekkoilija) menee niin kovin huonosti, ja kilpailukyky pelkkää paskaa, että sitten lopettaisi touhun, ettei jatkuvasti yöunet mene.

Samoin kuin meillä duunareilla on mahdollisuus nostaa kytkintä sen sijaan että kituu paskalla palkalla paskassa duunissa. Muutaman työkaverin osalta ihmettelen miksi eivät näin tee. Jatkuvan marmattamisen perusteella voisin kyllä suositella.

 

[Gorbatjovi]

Tähän keskusteluun että mikään ei riitä oma kontribuutio: nykyisessä työssä tehdään töitä joiden tulon firmalle pitää yltää ennalta määrättyyn budjettiin. Jos ei päästä budjettiin niin luvassa on työehtojen kiristyksiä ja syynätään suurennuslasilla miksi ei päästä siihen tavoitteeseen. Mutta sitten kun päästään ja tehdään vielä plussaakin niin heitetään johdon puolelta puolittain vitsillä että "perhana hyvin ootte vetäny että nythän pitäis korottaa budjettia". Tämä on juuri sitä ahneutta mikä paistaa noissa vitsikkäissä jutuissa läpi. Toki pitää olla rima korkealla mutta ei sitä voi alkaa hyvien suoritusten takia nostamaan vaan siihen oltava tarkat kriteerit milloin se tehdään. Me työntekijät ollaan tyytyväisiä että päästään budjettiin ja sen pitäisi riittää, jos budjetti olisi niin tiukka että jäisimme aina miinukselle niin ketä se palvelisi?

 

[Jan Koller]

Me työntekijät ollaan tyytyväisiä että päästään budjettiin ja sen pitäisi riittää, jos budjetti olisi niin tiukka että jäisimme aina miinukselle niin ketä se palvelisi?

Kansainvälisissä yrityksissä tämä koskee myös sitä yritysjohtoa. Ei siinä Suomen toimarin sana paljoa paina, kun emoyhtiö nostaa myyntitavoitteita joka vuosi suhteessa aiempaan tulokseen. Jos tulokseen ei päästä, niin sitten se on pienet vuosibonukset kaikille ja pahimmillaan yt:t käyntiin, eikä sitä tietenkään kukaan toivo.

 

[Sonny Burnett]

Kyllä mun täytyy yleisellä tasolla yhtyä näkemykseen että Suomen yritysjohtajat ovat melko negatiivista ja näkö-alatonta sakkia. Osin tietysti hyvästä syystäkin. Mutta kieltämättä pistää miettimään että posin kautta johtaminen voisi auttaa omaakin tulevaisuudenuskoa. Ja tarttua siihen perässä vedettävään rekeenkin. Onneksi siitä vanhasta perkeleen huutamisesta on päästy eroon. Samasta viestistä toki kyse, sivistyneemmässä muodossa.