Nämä tulee nyt nopeasti ulkomuistista, joku viisaampi korjatkoon tai lisätköön jotain oleellista unohtunutta asiaa.
Ruotsissa ja Tanskassa on käytössä yleissitovien sopimusten sijaan paikallinen sopiminen. Tavoitteena on ollut saada yhteistyö työnantajien ja työntekijöiden välillä toimimaan positiivisessa hengessä hyvää yhteistyötä suosien ilman vaikeisiin riitoihin ja hankaliin oikeustaisteluihin joutumista. Yhteissitovuuden puuttumisesta huolimatta Ruotsissa valtaosassa yrityksistä noudatetaan alan työehtosopimusta, sillä se nähdään siellä merkittävänä etuna rekrytoinnissa. Lisäksi sopimuskaudella vallitseva työrauha tuo vakautta ja varmuutta. Kepin sijaan yrityksille on pyritty tarjoamaan porkkanaa. Ruotsissa työehtosopimuksissa on tulkintaetuoikeus työntekijäosapuolella, kun Suomessa se on työnantajalla. Ruotsissa työntekijät ovat myös edustettuna jo muutaman kymmenen hengen yritysten hallituksessa, Suomessa raja on huomattavasti suurempi. Tämä antaa henkilöstölle suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa yrityksen toimintaan. Ruotsissa ja Tanskassa myös valtakunnansovittelijaa vastaavat instanssit on tehty suuremmiksi ja vaikutusvaltaisemmiksi ja ne pyrkivät toimillaan edistämään yhteistä sopimista ja erimielisyyksien ratkontaa.
Tanskassa työnantajalla on alasta riippuen reilusti matalampi irtisanomiskynnys, mutta tämän vastapainona maassa erittäin korkea ansiosidonnainen päiväraha. Se ei jää paljoakaan jälkeen irtisanotun palkasta. Helppoa irtisanomista kompensoidaan hyvällä turvaverkolla (taloudellinen tuki ja koulutukset) ja maan matalasta työttömyysprosentista johtuvalla hyvällä mahdollisuudella työllistyä nopeasti uudelleen, eli irtisanotuksi joutuminen ei ole mikään maailmanloppu. Tanskalaisilla yrityksillä on huomattavasti suomalaisia yrityksiä pienempi riski työntekijöitä palkattaessa ja sen seurauksena myös näiden ns. riskiryhmien työllistäminen on helpompaa. Avokätisessä työttömyysturvassa on kuitenkin Suomea kireät vaatimukset esimerkiksi tarjotun oman alan työpaikan vastaanottamisen suhteen, eli ei sekään ihan pelkkää ilmaista rahaa ole. Tanska mallin etuina on ollut matala työttömyysaste ja sen positiiviset vaiktuukset talouteen.
Toki joka mallissa on omat hyvät ja huonot puolet, mutta näkisin Suomen järjestelmän olevan näistä eniten remontin tarpeessa ja muista Pohjoismaista saisi paljon hyviä ajatuksia vanhan vastakkainasetteluun perustuvan järjestelmän muuttamiseksi yhteistyön ja sovitteluun pohjautuvaan malliin. Uudistaminen ei tarkoita ainoastaan huonontamisista, tuntuu keskusteluja lukiessa monestikin siltä, että aina näistä poimitaan vain ne negatiiviset asiat ja sanotaan, että "ei käy".
Kiitos kattavasta vastauksesta.