Mulle hoitopuolen työt ei ole niin tuttuja ( kun en siellä työskentele), mutta käsittääkseni ainakin Norjassa ovat onnistuneet ratkomaan hoitajapulaa parempaan suuntaan hyvällä palkkauksella ( taitaa olla 4000 kieppeillä alotuspalkka), ja moni tuntuu kehuvan työoloja ja mitoitus kuulostaa olevan paremmalla tasolla. Osa on myös sanonut että työn arvostus on ihan erillaista, ja esim. lääkärien kanssa ollaan selvä tiimi, kun täällä tuntuu olevan sellaista jatkuvaa nokittelua.
Ei se taida ihan 4k olla. Ilmeisemmin koko vuoden palkka pyörii n 400ke, joka pyöristyy suunnilleen 3 300 e/kk, summa pitää ilmeisesti mukana lomarahat. Ero Suomeen on sekä nettona että bruttona noin 600-700 e/kk.
Maiden välinen vertailu pelkästään tulot huomioimalla on muutenkin hankalaa. Norjan korkea palkkataso tykätään ottaa huomioon, mutta korkeasta kustannustasosta ei yleensä tässä yhteydessä mainita. Norjassa yleinen hintataso on noin 25% korkeampi ja erilaisissa netissä olevissa vertailuissa yksinasuvan ihmisen peruselinkustannukset ovat noin 500 e/kk kovemmat kuin Suomessa. Eli norjalaiselle jää käteen kuussa n. 100-200 euroa suomalaista enemmän, joskin 25-50 euroa tuosta menee simppelisti kalliimpaan elämiseen mikäli rahoja köyttää.
Seuraava asia joka vertailua mutkistaa on maan yleinen palkkataso. Aloituspalkkainen norjalainen sairaanhoitaja jää norjalaisesta keskiarvopalkasta noin 2 000 e/kk kun suomalainen vain 1 000 e/kk. Eli periaatteessa norjalainen hoitaja onkin heikompipalkkainen kuin suomalainen jos verrataan ostovoimaa suhteessa muihin palkansaajiin.
Lopulta se puhdas tulovertailu johonkin shangrilahan antaa hieman vinoutuneen kulman tähän keskusteluun ja on oman tulkinnan mukaan jo aikaisemminkin heittänyt ns. bensaa liekkeihin.
Norjassa iso asia taitaa olla se, että siellä palkkaluokkia on enemmän ja paikallisilla hoitajilla on mielenkiintoa kehittyä alallaan kun konkreettisesti voi nousta jopa erinomaisesti tienaavaksi. Suomessa AY-liike on aikojen alusta keskittynyt kovaan aloituspalkkaan. Tämä liiallinen tasapäistäminen tappaa sisäisen kehittymisen ja motivaation sille, kun parempaa huomista ei juuri ole luvassa vaikka olisit kuinka hyvä alallasi.
Jos Norjasta hakisi neuvoa niin äkkiseltään sanoisin, että työolot kuntoon ja minimipalkka alas. Tämän jälkeen kunnollinen vastivuuluokks taulukko ja sen mukainen palkka. Esimerkiksi poliiseilla taitaa olla toista sataa eri vaativuusluokkaa joka varmasti motivoi erittäin alhaisen aloituspalkan saavaa poliisia kehittymään työssään. Tästä samasta aiheesta olen tainnut täällä paasata jo muutaman vuoden. Eli siis unohdetaan se korkea tasapäinen aloituspalkka, se on pelkästä tittelistä jopa aika kova. Osin tällä ja osin toki muulla rahalla voidaan sitten rahoittaa kannustava palkkausjärjestelmä koko alalle.
Toki valitettavasti tämä systeemi on shangrilaata sekin. Ei tule ikinä menemään ammattiyhdistysliikkeeltä läpi, toki muutenkin tällaisen muutoksen tekeminen olisi todella hankalaa. Valitettavasti ne virheet on tehty jo aikanaan kun keskitytty palkkaneuvotteluissa ihan vääriin asioihin.