Hoitoala on vaikea pala. Suomessa on kansainvälisesti vertaillen varsin tehokas sote-sektori, mutta se ei riitä väestön vanhentuessa. Toisin kuin joskus luullaan yksityistäminen ei ole ratkaisu, sillä hoidon kysyntä ei jousta hinnan noustessa (ei ole kysynnän hintajoustoa), ja liberaalimarkkinatalous johtaa USAn tapaiseen yhtä aikaa kalliiseen ja tehottomaan terveydenhuoltoon. Siksi on kertaluokkaa tehokkaampaa tuottaa suuri osa palveluista julkisella puolella. Esim. Kokoomuksella on vaikeuksia hyväksyä tätä talouden (poikkeavaa) lainalaisuutta.
Kansalaiset lopulta maksavat hoitajien korotetut palkat. Tämän työtaistelun ajoitus vaan on äärimmäisen huono kansantalouden kannalta. Ymmärrän kyllä, että hoitajien puolella koronan hoitamisen rasitus vaikuttaa ajoitukseen. Mutta koska olemme toisin kuin muut Pohjoismaat hirttäytyneet euroon ja siksi meillä ei ole kansallisia keinoja helpottaa talouden taantumaa, niin työmarkkinoiden pitäisi joustaa ja kaikista palkankorotuksista pitäisi taantumassa luopua. Näin ei ole. Aikaisemmin AKT ja nyt hoitajajärjestöt päinvastoin murentavat kilpailukykyä sinällään laillisin työtaisteluin.
Jos haluamme pärjätä kilpailussa, olisi joko luovuttava eurosta tai estettävä kaikki kustannuksia nostavat toimet taantumassa. Työtaistelut mukaan lukien. Kumpaakaan en pidä todennäköisenä, joten ei voi pitää yllätyksenä että olemme pudonneet Pohjoismaista köyhimmäksi ja velkaantumisen myötä vajoamme vääjäämättä b-sarjaan.
Ajankohtaisessa työtaistelussa sinällään helposti symppaa raskaan työn tehneitä hoitajia. Toisaalta taas en halua sellaisia hoitajia, jotka ovat valmiita vaarantamaan ihmisten hengen työtaistelun vuoksi. Toivoin, että he irtisanoutuvat, eikä heitä palkata uudestaan. Muiden palkkoja voisi nostaa yleiskorotuksen verran. Jos varaa on, niin enemmänkin.