Ja sitten meillä on tämä Suomea pitkään pyörittänyt mafia, eli ay-liike, joille maailman muutos samaten on mahdottomuus, koska oma etu.
Poimin tämän osuuden erilleen hieman laajempaa pohdintaa varten. Tarkoituksena ei ole siis paneutua "AY-mafian" asemaan vaan ylipäänsä keskusteluun nykyisten saavutettujen etujen karsimisesta. Keskustelussa käytetty retoriikka on usein hyvin alhaisella tasolla ja pahimmillaan luokkaa "kaikki Suomen ongelmat ratkeavat heti kun yleissitovuudesta luovutaan ja AY-liikkeelle saadaan tuntuvat sakot 'haitallisista' työtaisteluista". Ei tietenkään aina, mutta harmittavan usein.
Itse en tällä hetkellä näe, että nykyisen kolmikantapolitiikan romuttaminen johtaisi ainakaan terveempään ja parempaan työelämään. Tiedossa olisi varmasti tilastoprosentteina parempi työllisyys, mutta samalla heikentynyt ostovoima heikkojen palkkojen ja jatkuvasti lisääntyvien osa-aikaisuuksien myötä. Totta kai olisi kiva uskoa, että "uudistukset" johtaisivat laajempaan hyvinvointiin, mutta jo pelkästään empiiriset todisteet suomalaisen työelämän huonontumisesta viimeisten 20 vuoden aikana pistävät skeptiseksi.
Globaalissa taloudessa yritysten on pakko pitää huolta tuottavuudestaan (olipa hieno oivallus minulta), mutta on masentavaa huomata, että tämän maan hallitus asettaa itsensä täysin markkinavoimien käytettäväksi vedoten "pakkoon" ja "huonoon kehitykseen". Selkeä visio kansalaisten uhrauksien kannattavuudesta ja paremmasta huomisesta kannattaisi lyödä tiskiin mahdollisimman pikaisesti, oli se sitten täyttä paskaa tai ei. Muussa tapauksessa on helvetin ylimielistä odottaa niiden, joilla vielä toistaiseksi on tasapainoisen perhe-elämän ja satunnaiset investoinnit mahdollistava työsuhde, heikentävän vapaaehtoisesti tilannettaan muiden hyväksi ilman mitään takeita siitä, että koko toimenpiteellä on ripaustakaan vaikutusta kansantalouden nykyiseen kurssiin.
Sinänsä surullista jos tähän maahan joudutaan luomaan eräänlainen markkinakommunismi tekohengityksenä heikolle vientisektorille. Toisaalta ei pidä heittäytyä naiiviksi, vaan tunnustaa se tosiasia, että Suomen on varsin vaikeaa vaikuttaa suoraan omaan tilanteeseensa nykyisessä maailmantilassa. Haasteita pisaa, ja yhden osapuolen demonisointi on väärä lähestymistapa. Viestissä oli toki mainittu muutamat muutkin "sankarit", mutta tällä kertaa tartuin tähän. Maaseutuänkyrät ja somekokoomuksen voi käsitellä joskus toiste.