Samaa mieltä ainakin siltä osin, että väkeä tarvittaisiin lisää. JOS tilanne kuitenkin on se, että uusia sairaanhoitajia ei ole riittävää määrää saatavilla, vaan itse asiassa osa nykyisistäkin on suuntaamassa muille aloille ilmoittaen syyksi kehnot työolot ja liian pienen palkan, niin miten lähtisit sitten korjaamaan ongelmaa?Tähän toivoisin käytettävän mieluummin lisää resursseja, kuin palkan nostamiseen. Jos nyt jo valitetaan jaksamisesta ja siitä että työt joutuu tekemään hätiköiden, niin en näe että palkalla tuota pystytään suoraan muuttamaan. Mieluummin koitetaan saada lisää työvoimaa, jolloin jaksamisen pitäisi parantua ja työn laadun myöskin.
Tuotahan se hoitajien määrä parantaisi, mutta kyseessä hieman munakana-ongelma. Mutta koulutusta lisäämällä, mahdollisesti myös muuntokoulutuksella ja optimaalisessa tilanteessa voisi myös tulla koulutuksen muuttaminen ->JOS tilanne kuitenkin on se, että uusia sairaanhoitajia ei ole riittävää määrää saatavilla, vaan itse asiassa osa nykyisistäkin on suuntaamassa muille aloille ilmoittaen syyksi kehnot työolot ja liian pienen palkan, niin miten lähtisit sitten korjaamaan ongelmaa?
Eikös lähihoitajat ole jo keksitty?Tarvitaanko sairaanhoitajaksi oikeasti se 210 opintopistettä? Tai voisiko kenties tulla joku alempi nimike, johon koulutus onnistuisi nopeammin ja jolle voisi jakaa osan sairaanhoitajien työtehtävistä? Jolloin myös muuntokoulutus olisi nopeampaa ja työkiireen pitäisi hellittää.
Juu, enempi yritin kritisoida tätä hämärää terminologiaa, mitä tässä viljellään vähän joka suunnasta.@jussi_j en mä ole missään väittänyt, että inhimillinen puoli on joku sairaanhoitajien erityisominaisuus. Kommentoin vain sitä, että sairaanhoitajille ei ole suoraa tulosvastuuta, mutta muunlaista vastuuta kylläkin.
Jos tuota halutaan käyttää palkitsemisperusteena, niin sitten sitä pitäisi pystyä mittaamaankin.Moraalinen vastuu ei tietysti ole suoraan mitattavissa. Jos nyt jätetään väliin nämä itsestäänselvyydet, että pidät potilaan oikeasta lääkityksestä, ruokailuista ja hygieniasta huolen, niin itse näen sillä erittäin suuren arvon, että miten pystyt sen potilaan kohtaamaan. Onko sulla aikaa ja mielenkiintoa olla läsnä sen ihmisen kanssa, vai onko homma vain pelkkää robottimaista suorittamista? Oletko kykeneväinen omalta osaltasi vaikuttamaan siihen, että sen viimeisiä viikkojaan elävän vanhuksen elontien viimemetrit olisivat mahdollisimman arvokkaita? Kyllähän mun mielestäni tälläiset ei suoraan mitattavissa olevat ihmissuhdetaidot ovat olennainen osa sairaanhoitajan työtä ja siihen ei kaikista ole.
Mitä tulosvastuu tarkoittaa ja miksi hoitajalla ei sellaista ole? Onko minulla kun olen insinööri yksityisellä puolella ja saan tulospalkkioita? Onko minun assarilla, joka ei tee mitään projektissa, mutta autta kyllä minua ja muita? Eikö hoitajalla voi olla tulosvastuuta? Jos ottaa verikokeita, eikö sitä voi mitata, että kauan kestää ja maksaa siitä.
Minä lähtisin alkuun kartoittamaan nykytilannetta. Katsoisin tilastoja ja toteaisin, että sairaanhoitajien edunvalvojat valehtelee kuin persut. Sairaanhoitajien alanvaihto on ollut viime vuosikymmenellä huomattavan pientä: Tilastot alanvaihtajista eivät tue väitteitä hoitoalan ahdingosta, sanoo Tilastokeskuksen yliaktuaariSamaa mieltä ainakin siltä osin, että väkeä tarvittaisiin lisää. JOS tilanne kuitenkin on se, että uusia sairaanhoitajia ei ole riittävää määrää saatavilla, vaan itse asiassa osa nykyisistäkin on suuntaamassa muille aloille ilmoittaen syyksi kehnot työolot ja liian pienen palkan, niin miten lähtisit sitten korjaamaan ongelmaa?
Tilastot osoittavat, että sairaanhoitajat ovat vaihtaneet alaa selvästi harvemmin kuin monen muun ammatin edustajat. Pehkosen tarkastelemissa kymmenessä ammatissa vain poliisien alanvaihto oli harvinaisempaa.
Myöskään lähihoitajien keskuudessa alan vaihtaminen ei ole ollut erityisen yleistä.
Huomasin tuon ihan saman. Kyselyssä vastataan, varmaan ihan rehellisesti, että alanvaihto on useinkin mielessä. Realismi on kuitenkin se, että perhe pitää elättää, eikä sellaista ammattitaitoa ole muulta alalta, että samoille ja yhtä turvallisille ansioille pääsisi muualla. Tai ei haluta lasten ja muun lähipiirin takia ulkomaillekaan(esim. Norjaan) siirtyä.Minä lähtisin alkuun kartoittamaan nykytilannetta. Katsoisin tilastoja ja toteaisin, että sairaanhoitajien edunvalvojat valehtelee kuin persut. Sairaanhoitajien alanvaihto on ollut viime vuosikymmenellä huomattavan pientä: Tilastot alanvaihtajista eivät tue väitteitä hoitoalan ahdingosta, sanoo Tilastokeskuksen yliaktuaari
Kun katsoo terveydenhuollon lopputuloksia, niin joskus tuntuu ettei sairaanhoitotyön logiikkakaan oikein taivu sairaanhoitotyön realiteetteihin. Hoitaisivat hommat itse siihen kuntoon, niin että olisivat tyytyväisiä työohjaukseen, palkkaukseen ja lopputulokseen annettujen resurssien puitteissa niin ei tarvisi valittaa.Vähän tässä tulee nyt mieleen semmoinen juttu, että tuo insinöörin logiikka ei aina oikein taivu sairaanhoidon työn realiteetteihin.
Äärimmäisen vastenmielistä on olla ymmärtämättä mistä puhutaan ja vetää juuri tätä semanttista paskaa keskusteluun.... Äärimmäisen vastenmielistä.
@jussi_j en mä ole missään väittänyt, että inhimillinen puoli on joku sairaanhoitajien erityisominaisuus. Kommentoin vain sitä, että sairaanhoitajille ei ole suoraa tulosvastuuta, mutta muunlaista vastuuta kylläkin.
Hoitajista on pulaa ja jaksaminen on monissa paikoissa vaikeaa. Siksi hoitajia pitäisi saada palkattua lisää. Sinne niitä määrärahoja pitää suunnata eikä palkankorotuksiin.
Kai tuohon väliinkin sopii joku tutkinto? Jos siis lähihoitajilla ei voida puutetta korvata, niin joku 1-2v muuntokoulutuskin olisi hieno vaihtoehto.Eikös lähihoitajat ole jo keksitty?
Itse kyllä suon sairaanhoitajille kunnon korotuksen, sen verran tärkeää ja rankkaa hommaa tekevät, että ymmärrän hyvin vaatimukset.
Omalla alallakin mielenkiintoiset paikat, kun 3,3% ei näytä riittävän ja nyt kysytään jäseniltä, mihin painostuskeinoihin on valmis. Tarjolla olisi mm. kahden kuukauden lakkoja ja joukkoirtisanoutumisia. Taidetaan kuitenkin lopulta jäädä tuohon 3,3% kun aikansa väännetään. Pääasia, että nuo hiton kikytunnit lähtevät pois, ilmainen työ ei oikein nappaa.
Äärimmäisen vastenmielistä on olla ymmärtämättä mistä puhutaan ja vetää juuri tätä semanttista paskaa keskusteluun.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että sairaanhoitajan työn mittaaminen on vastenmielistä, turhaa tms. ja sama kysymys herralle @adolf .
Kysymyksen voisi muotoilla niin, että oliko ennen kaikki paremmin ja mennäänkö sinne.
Kun sanot, että miesvahvuudet oli paremmin, epäilemättä tarkoitat sitä, että väkeä oli enemmän.....
Ja kyllä, työurani alussa 15 vuotta sitten osa asioista oli paremmin esim. omassa työpaikassani. Vaikkapa miesvahvuudet työvuoroissa. Osa taas huonommin, esim. potilaiden kohtelu nyt jo eläköityneiden vanhan liiton hoitajien osalta ei ihan aina kestäisi nykypäivänä päivänvaloa.
Kun sanot, että miesvahvuudet oli paremmin, epäilemättä tarkoitat sitä, että väkeä oli enemmän.
Tavallaan voisin jättää tämän tähän ja todeta, että i rest my case, mutta vinkkaan vielä sen verran, että asiassa on monta näkökulmaa ja yksi niistä on maksajan.
Asiat voidaan tehdä paremmin, halvemmalla ja tehokkaammin aina, mutta jos sanoo, että ennen kun oli enempi jengiä, asiat oli paremmin, ei kehitystä ole odotettavissa.
Se oli aikoinaan helpompaa kun ei tunnettu kuin pieni osa nykyisistä hoitomuodosta. Pystyttiin hyvällä omalla tunnolla sanomaan ettei voi tehdä mitään ja levittää kädet. Olisihan se yksi vaihtoehto sekin, että laskettaisiin kylmästi, että ihmisen arvo on esim 7000€ per vuosi (hyvällä veronmaksajalla enemmän 10k€), joka hänellä on eläkeikään ja sen jälkeen 1000€ per vuosi odotettavaan elinikään. Tällöin 55v:n kohdalla, jolla olisi tauti jonka hoito maksaa 100 00€ todettaisiin, ettei valitettavasti voida mitään. Näin ei tietenkään saa sanoa, mutta sillä että 10%kalleimmista ha turhimmista tapauksista jätettäisiin hoitamatta saataisiin helposti ehkä 30% säästöt. Ihan validi vaihtoehto sekin olisi. Eiköhän tällainen systeemi vielä joskus nähdä.
Ja sitten homma laajenisi, kohta olisi AKT taas pitkässä lakossa. Tavara ei liikkuisi Suomesta mihinkään, yrityksiä alkaisi mennä konkkaan tai ne alkaisivat siirtää koko tuotantonsa tai pääkonttorinsa pois Suomesta. Koko Suomi olisi polvillaan ja taloudelliset menetykset näkyisivät vielä pitkään. Sitten voidaan elää "mad max"-maailmassa ja nuotion ympärillä keskustella onko oikea hintataso yksi vai kaksi oravanjalkaa.Itse tykkäisin tosiaan, että porukka oikeasti vetäisi näitä joukkoirtisanoutumisia. Oli kyseessä vaikka nyt sitten poliisit, palomiehet tai sairaanhoitajat. Päästäisiin katsomaan sitä hintatasoa oikeasti kun oletettavasti työntekijöistä olisi pulaa.
Joo, eiköhän tuo karenssi jo yksin laitttaisi aika monen polvilleen. Ja vaikka olisi säästöjäkin, niin ei niitä monikaan varmaan tähän tarkoitukseen ole säästänyt. Voidaan noilla kiristää, mutta sitten kyllä monessa tuvassa istutaan sormet, varpaat ja jalat ristissä, ettei vaan toteutuisi.Ja irtisanoutumisilla markkina-arvon selvitys on hieman vinksallaan ansiosidonnaisen takia. Toki jos itse lähdet, ensin on karenssi, mutta sen jälkeen tuloja tulee, jolla pystyy toimeentulemaan. Toki ansiosidonnainen ja muut turvaverkot ovat mielestäni positiivinen asia (poislukien että ansiosidonnainen vaatii kassan jäsenyyden). Toki keskimääräisen suomalaisen palkansaajan rahankäytöllä, ei tuo ansiosidonnainen kauheasti auta, vaan veikkaan että aika äkkiä irtisanoutuneet rupeaisivat katsomaan uusia töitä.