The Land of the vihaisennäköinen lintu..
Mielenkiintoinen keskustelu. On mukavaa nähdä, että edes Jussi on ymmärtänyt katsoa asiaa avoimella mielellä ja tajunnut sen, että eri paikoissa erilaiset systeemit sopivat paremmin. Pienenä maana Suomi on monesta syystä ehkä paremmassa asemassa ja kansalaiset onnellisempia kun toimitaan siten kuin toimitaan. USA:n systeemi taas siirtolaiskulttuureineen toimii toisella tavalla. Molemmissa on omat puolensa.
Pohjois-Amerikassa asuvana onnekkaana siirtolaisena oma näkemykseni on joissakin asioissa tyypillisen Jussin lanseeraamaan "euromiehen" näkemyksistä täysin poikkeava. En siis esitä universaalista totuutta, tämä on vain yhden miehen kokemukseen perustuva näkemys. En osaa esittää toisten kirjoittajien vaatimia linkkejä ja tilastoja, annan esimerkkejä puhtaasti käytännön kokemuksesta. Olen tilastojen suhteen Scotty Bowmanin linjalla.
En missään nimessä myöskään ikinä dissaisi Suomea ja sen oloja, omat kokemukseni Suomesta ovat ajan kultaamat, joskin realistiset ja kokemusta on sieltä yhteiskunnan alemmalta puolelta.
En ole koskaan pitänyt itseäni ollenkaan fiksumpana tai sivistyneempänä kuin pohjoisamerikkalaiset ovat - ehkä tämä johtuu kotikasvatuksesta ja Kanadassa teini-iässä vietetyistä ajoista.
Ensinnäkin, ns. keskivertokansalaisten elämä - elämisen taso ja laatu- on p-amerikassa huomattavasti paremmalla tasolla kuin Suomessa joka tavalla. Täysin eri planeetalla. Tarkoitan tällä juuri tätä, heh, Red Neck Joe:a, joksi itsenikin lasken, vaikka en aja pick-upilla, ja saan olla sisätöissä.
Asuminen, palkat, mahdollisuudet, kaikki mitä pystyn ajattelemaan ...ainoa asia missä kadehdin suomalaista systeemiä on runsaat kahden kuukauden maksetut vuosilomat mistä täällä saa uneksia. Vapaa-aika perheen ja ystävien kanssa on tärkeää, p-amerikalla olisi tuossa oppimista Suomesta. Sunnuntai on tarkoitettu vapaapäiväksi, joka vietetään tietyllä tavalla oli uskovainen tai ei.
Pohjoisamerikkalaisen keskivertokansalaisen networth on täysin eri planeetalla kuin keskivertosuomalaisen. USA:n ja Kanadan liittovaltiot saattavat olla veloissa, mutta yksittäisten kansalaisten omaisuus on huomattava. Eläkesäästöt ovat täysin eri planeetalla niin USA:ssa kuin Kanadassa. Oma isäni on tavallinen eläkeläinen Suomessa, tiedän hyvin tarkalleen millaista ihanuutta se on.
Mitä mahdollisuuksiin mainittuun sosiaaliseen nousuun tulee, mielestäni p-amerikassa siihen on jokaisella paljon paremmat mahdollisuudet kuin missään muualla maailmassa.
Luokkayhteiskuntaa ei ole, kukaan ei ole kiinnostunut mikä tai kuka isäsi on tai mistä olet kotoisin tai kuka olet jos osaat hommasi. Mitä kouluihin tulee, olen itse mainituista pahamaineisista Pohjois-Helsingin ghetoista kotoisin, enkä tunne itseni lisäksi ketään, joka olisi omasta ghetostani mennyt samoihin aikoihin yliopistoon tai korkeakouluun. Kaupunginosassani ei siihen aikaan ollut edes lukiota, koska harva meni edes sinne.
P-amerikassa ns. ammattimiehet, eli nämä paremman kansan halveksimat "amisviikset" ansaitsevat huomattavasti paremmin kuin Suomessa sekä heidän arvostuksensa sosiaalisesti on luokattomassa yhteiskunnassa hyvä.
Ammattimiesten palkat ovat 2-3 kertaa suuremmat kuin vastaavat Suomessa.
Asun nyt kaupunginosassa, jonka keskivertokotitalouden vuosiansiot ovat noin $130.000 Kanadan taalaa. Suurin osa naapureistani on Red Neck Joen näköisiä kavereita ja heidän perheitään.
Suomessa heillä ei olisi mitään asiaa tämännäköiseen paikkaan, paitsi ehkä korjaamaan jonkun taloa.
En ole koskaan lähtenyt siirtolaiseksi ns. parempi elämä tai hieno kämppä mielessä tms, en välitä ko. asioista oikeastaan ollenkaan, tähän vuoteen saakka ajoin töihin 400 taalan arvoisella ruosteisella autolla jne. eikä se imagoani haitannut. En siis ole pätkääkään ihminen joka arvostaa suuresti omaisuutta ja sellaisia asioita. Elämässä on muita asioita, joihin onnellisuuteni perustuu.
Mitä köyhiiin ja kodittomiin tulee - asun Albertan provinssissa, joka on Kanadan rikkain provinssi. Alberta on täysin velaton "osavaltio", jonka budjetti on jatkuvasti runsaasti plussan puolella. Alberta maksaa paljon muun Kanadan laskuja. Terveydenhuolto on "ilmaista", koulujen taso kaikille erittäin hyvä ja mahdollisuuksia tehdä mitä haluaa on kaikkialla. Työttömyys on neljän prosentin luokkaa, töitä on kaikille halukkaille vaikka kuinka paljon, verot ovat pieniä ja hintataso ehkä 2 kertaa alhaisempi yleisesti kuin Suomessa. Asuntojen hinnat ovat 3-4 kertaa halvemmat kuin vaikkapa Helsingissä ainakin.
Mitä noihin working poor-duuneihin tulee, täällä monet isot - amerikkalaisten omistamat - firmat kouluttavat työntekijöitään ja täysin kouluja käymättömälle nämä ovat hyviä paikkoja nousta hyvään elämään käsiksi jos jaksaa ja on halua yrittää. Olen itse aloittanut täysin pohjalta mainitun evil-firman pahimmalla kilpailijalla joskus ja pelkästään olemalla halukas tekemään duunia olen päässyt tasolle, josta en oikeastaan osannut edes haaveilla aikaisemmin.
Olen paljon tekemisissä samoissa hommissa olevien amerikkalaisten kanssa ja tiedän heidän tilanteensa hyvin tarkasti.
Esimerkkini ovat Kanadasta, mutta USA:n puolella halvemman verotuksen vuoksi asiat ovat vielä jonkin verran paremmat tavalliselle Red Neck Joelle. Jussi77:n tarkoittamista tavallisista ihmisistä on juuri kyse, ns. ammattikoulutason koulutuksella pääsee jo todella pitkälle tai omaamalla taitoja jollain alalla.
Silti esimerkiksi kotipaikassani
Edmontonin kaupungissa on kodittomia pakkasessa ulkona, köyhiä ja onnettomia. Ei silmiinpistävän paljon, mutta tiedän asian, koska olen mukana yrittämässä auttaa näitä ihmisiä. Olen usein tätä asiaa miettinyt, miksi näin helpossa yhteiskunnassa on köyhiä, jotka eivät millään pärjää, vaikka kuka tahansa pääsee hyvän leivän kantaan kiinni kävelemällä melkein mihin tahansa missä huudetaan suorastaan työvoimaa. Onko tietty prosentti kansasta kaikkialla sitten niin luusereita, etteivät he pärjää oikein missään?
Syyt ja seuraukset tähän asiaan olisivat tietenkin kokonaan toisen viestiketjun aihe; perusperheitten hajoaminen, siirtolaiset, intiaanipolitiikka, sukupolvesta toiseen sosiaaliturvaloukkuun joutuneet perheet jne. Esimerkiksi tavalliselle suomalaispojalle on käsittämätöntä mikä mättää monien intiaanien elämässä, kaikki on ilmaista, kaikki mitä tarvitsee annetaan, moni heimo antaa "ylioppilaslahjaksi" sata tuhatta taalaa ja silti ollaan kujilla tillin tallin ja puukotellaan toisia punanahkoja. Mistä tämä johtuu?
En ole koskaan edes käynyt missään, missä olisi parempi talouselämä kuin täällä, käytännössä täystyöllisyys, halpoja vuokra-asuntoja joka paikassa ja vielä todella edulliset omistusasuntojen hinnat yleisesti. Silti osa kansasta ei pärjää mitenkään.
Väite, ettei Suomessa ole köyhiä tai kodittomia ollenkaan on erikoinen, koska itse pystyn näyttämään näitä omasta kotikaupungistani noin 10 minuutissa, koska satun tietämään missä he majailevat.
Mitä taas ketjun alkuperäiseen aiheeseen, amerikkalaisvastaisuuteen, tulee, se on ollut olemassa Suomessa jo kauan aikaa sitten. Kaikkia USA:n presidenttejä on haukuttu sotahulluiksi imperialisteiksi tietyissä medioissa niin kauan kuin olen osannut lukea. Todella mielenkiintoinen huomio Special Guestiltä oli epäillä, että nyt kun EU-jäsenyyden perusteella suomalaiset mieltävät itsensä keskieurooppalaisiksi he ovat omaksuneet saman historiasta johtuvan katkeruuden ja alemmuudentunteen paremmin pärjännyttä USA:ta kohtaan. On selvä fakta, että USA oli 1900-luvun ykköstähti maa maailmassa lähes kaikessa. On selvää, ettei saksalainen pidä USA:sta, koska nämä tulivat ja ottivat maan haltuun voitettuaan sodan. On selvää etteivät ranskalaiset pidä amerikkalaisista, jotka tulivat, ajoivat natsit pois ja saivat monen mademoisellen suloista nauttia tästä syystä karkuunjuosseitten fransmannien silmien edessä, heh. En ymmärrä katkeruutta, ylimielisyyttä, aliarviointia tai arvostelua ketään toista kohtaan, omassa elämässä riittää tekemistä tarpeeksi.
En ymmärrä miten toisilla on vapaa-aikaa niin paljon, ja halua tutkia ja arvostella jonkun muun maan asioita yöt ympäri vaikka omassakin olisi korjaamisen varaa aina.
Amerikanvastaisuus on ollut olemassa aikojen alusta saakka, sillä ei ole mitään tekemistä Irakin kanssa, eikä se mene pois ilmeisesti niin kauan kuin "EUROMIES" vaikuttaa..