Amerikkalaisvastaisuus

[mjr]

Antaisitko esimerkin siitä, miten USA on luopunut johtajuuden ja vastuun periaatteesta?

Onko moraali sellainen ylellisyys, johon meillä yksityishenkilöinä on varaa koska kantamamme vastuu on lähes olematon verrattuna hallintoon?


Meidän pitää arvostellessamme pitää mielessä, että tiedämme olemattoman vähän koko kuvasta ja olemme taipuvaisia jälkiviisauteen?

Esimerkkejä? USA lähti ainutlaatuiseen hyökkäyssotaan Irakia vastaan ilman välitöntä uhkaa itselleen. Se omaksui uuden ulkopoliittisen doktriinin, joka oikeutti tälläisen toiminnan, mikä (täysin tarkoituksellisesti) rikkoi sen itsensä johtaman (ja Trumanin, Marshallin, Kennanin, Eisenhowerin ja muiden suurten amerikkalaisten valtiomiesten rakentaman) monenvälisen kansainvälisen järjestelmän. Se käytti hybristisesti hyväkseen lyhyen historiallisen hetken, joka nosti sen ainoaksi globaaliksi sotilaalliseksi toimijaksi ilman uskottavaa vastavoimaa. Moraali? On käynyt täysin selväksi että kaiken länsimaisen liberalismin periaatteiden vastaiset kidutus- ja "katoamis"-metodit ovat USA:n johdon hyväksymiä: Bush suunnittelee käyttävänsä vetoa senaatin äänin 90-9 hyväksymää kidutuksen estävää päätöslauselmaa vastaan. Käy esim. Andrew Sullivanin sivustolla (www.andrewsullivan.com). Sullivan on tunnettu kommentaattori, joka vihaa anti-amerikkalaisuutta ja äärivasemmistoa ja joka kannattaa "sotaa terrorismia vastaan", mutta joka silti vastustaa kiivaasti moraalisista syistä USA:n virallista kidutus-politiikkaa. Lue esim. tämä kirjoitus "An American Hero": http://www.andrewsullivan.com/main_article.php?artnum=20051002.

Vähän tietoa? Missä mielessä, mistä tiedämme liian vähän? Mikä lisätieto oikeuttaisi Bushin hallinnon talous- ja ulkopoliittisen toiminnan? Tieto siitä, että talouden lait ovat kumottu ja että tarkoitus pyhittää kaikki keinot?

 

[Gentleman]

Esimerkkejä? USA lähti ainutlaatuiseen hyökkäyssotaan Irakia vastaan ilman välitöntä uhkaa itselleen. Se omaksui uuden ulkopoliittisen doktriinin, joka oikeutti tälläisen toiminnan, mikä (täysin tarkoituksellisesti) rikkoi sen itsensä johtaman (ja Trumanin, Marshallin, Kennanin, Eisenhowerin ja muiden suurten amerikkalaisten valtiomiesten rakentaman) monenvälisen kansainvälisen järjestelmän. Se käytti hybristisesti hyväkseen lyhyen historiallisen hetken, joka nosti sen ainoaksi globaaliksi sotilaalliseksi toimijaksi ilman uskottavaa vastavoimaa. Moraali? On käynyt täysin selväksi että kaiken länsimaisen liberalismin periaatteiden vastaiset kidutus- ja "katoamis"-metodit ovat USA:n johdon hyväksymiä: Bush suunnittelee käyttävänsä vetoa senaatin äänin 90-9 hyväksymää kidutuksen estävää päätöslauselmaa vastaan. Käy esim. Andrew Sullivanin sivustolla (www.andrewsullivan.com). Sullivan on tunnettu kommentaattori, joka vihaa anti-amerikkalaisuutta ja äärivasemmistoa ja joka kannattaa "sotaa terrorismia vastaan", mutta joka silti vastustaa kiivaasti moraalisista syistä USA:n virallista kidutus-politiikkaa. Lue esim. tämä kirjoitus "An American Hero": http://www.andrewsullivan.com/main_article.php?artnum=20051002.

Oukei, luin artikkelin.

"On käynyt täysin selväksi"??? Toki on olemassa näyttöjä siitä, että monessa tapauksessa on käytetty kyseenalaisia keinoja, joista on tiedetty joillakin tahoilla. Mutta, että suoranainen johdon hyväksyntä ja täysin selvä?

Andrew Sullivan vaikuttaa kunnon populistilta, kannattaa yhtäältä ja toisaalta vaatii puhtaita keinoja likaista vihollista vastaan. Onko kenelläkään varaa ottaa matsia terroristeja vastaan puhtain keinoin, ja onko varaa olla ottamatta matsia?

Olenko ainoa, joka ajattelee että tuolla käydään toisaalta myös meidän taisteluamme?

Miten hyvin ymmärrät sotilaiden turhautumisen ja jatkuvan rasituksen? En tarkoita hyväksymistä, mutta ymmärrystä? Voimmeko olettaa "normaalia" käytöstä?

Kirjoitit, että USA ei ollut välittömän uhkan alla päättäessään hyökätä Irakiin. Entä välillisen? Ja oletko sitä mieltä, että uhkaa ei voinut kokea todelliseksi sen tiedon valossa, jossa päätös tehtiin?

Vähän tietoa? Missä mielessä, mistä tiedämme liian vähän? Mikä lisätieto oikeuttaisi Bushin hallinnon talous- ja ulkopoliittisen toiminnan? Tieto siitä, että talouden lait ovat kumottu ja että tarkoitus pyhittää kaikki keinot?

Me tiedämme varsin vähän, mitä aineistoa on ollut käytettävissä päätöksiä tehdessä? Mitkä asiat ovat vaikuttaneet ja miten paljon? Mitä vaihto-ehtoja on käyty läpi?

Me luemme ja läpikäymme monia artikkeleja ja puheita, jotka eivät ole meille suunnattuja, ja jos tietäisimme koko totuuden, kestäisimmekö me sen?

Eritoten useimmat tänne linkatut artikkelit on ymmärtääkseni suunnattu keskivertoamerikkalaisille tai vasemmistoälyköille.

 

[mjr]

Olenko ainoa, joka ajattelee että tuolla käydään toisaalta myös meidän taisteluamme?

Miten hyvin ymmärrät sotilaiden turhautumisen ja jatkuvan rasituksen? En tarkoita hyväksymistä, mutta ymmärrystä? Voimmeko olettaa "normaalia" käytöstä?

Ajattelen todellakin että taistelu uskonnollista fundamentalismia vastaan on meidänkin taistelumme. USA käy sitä parhaillaan sillä tavalla että se vahvistaa uskonnollista fundamentalismia. Osittain se käy sitä näin tuhoisan tappiollisesti sen takia, että uskonnollinen fundamentalismi on jo erittäin vaikutusvaltainen sisäinen tekijä amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Ei siis ole yksin sattumaa, että taistelun tuoksinnassa kaivetaan maata alta juuri valistuksen periaatteiden alta. En syytä yksittäisiä sotilaita toisin kuin USA:n johto vaan sitä politiikkaa ja kulttuuria, jonka USA:n johto on armeijan pakottanut noudattamaan - huolellisesti ilmeisimpiä paperijälkiä välttäen ja kiinni jäätyään yksittäisiä sotilaita syyllistäen. Andrew Sullivan on hyvin kaukana omista mielipiteistäni ja hyväksyy sellaisia keinoja "sodassa terrorismia vastaan", jota itse en todellakaan hyväksy. Hän sattuu vain olemaan sitä mieltä, että on olemassa tiettyjä fundamentaaleja asemia, joita puolustaaksemme emme voi niistä paeta. Tätä kutsutaan moraaliseksi kannanotoksi: jos hyväksyy kaikki keinot päämäärään hyväksi, pettää sellaiset päämäärät, jotka eivät hyväksy kaikkia keinoja. Jos vihollisen voittaaksemme meidän muututtava häneksi, olemme jo hävinneet.

 

[Gentleman]

Ajattelen todellakin että taistelu uskonnollista fundamentalismia vastaan on meidänkin taistelumme. USA käy sitä parhaillaan sillä tavalla että se vahvistaa uskonnollista fundamentalismia. Osittain se käy sitä näin tuhoisan tappiollisesti sen takia, että uskonnollinen fundamentalismi on jo erittäin vaikutusvaltainen sisäinen tekijä amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Ei siis ole yksin sattumaa, että taistelun tuoksinnassa kaivetaan maata alta juuri valistuksen periaatteiden alta.

Jep, minustakin osa syy taistelun menestymättömyyteen on se, että osa taistelua käyvistä ajaa vain ja ainoastaan omaa etuaan. Tästäkin syystä toivoisin taisteluun laajempaa ryhmää, joka voisi muuttaa tavoitteita ja toimia.

En syytä yksittäisiä sotilaita toisin kuin USA:n johto vaan sitä politiikkaa ja kulttuuria, jonka USA:n johto on armeijan pakottanut noudattamaan - huolellisesti ilmeisimpiä paperijälkiä välttäen ja kiinni jäätyään yksittäisiä sotilaita syyllistäen. Andrew Sullivan on hyvin kaukana omista mielipiteistäni ja hyväksyy sellaisia keinoja "sodassa terrorismia vastaan", jota itse en todellakaan hyväksy.

Tätä en itsekään hyväksy, mutta ymmärrän. Tuollaista asiaa ei kärsi tunnustaa. Se aiheuttaisi sellaisen poliittisen äläkän, että vahinko on maksatettava sijaiskärsijöillä. Tämä ei tosin osin ole vain amerikkalainen tapa.

Hän sattuu vain olemaan sitä mieltä, että on olemassa tiettyjä fundamentaaleja asemia, joita puolustaaksemme emme voi niistä paeta. Tätä kutsutaan moraaliseksi kannanotoksi: jos hyväksyy kaikki keinot päämäärään hyväksi, pettää sellaiset päämäärät, jotka eivät hyväksy kaikkia keinoja. Jos vihollisen voittaaksemme meidän muututtava häneksi, olemme jo hävinneet.

Joskus tarkoitus pyhittää keinot. Onko sinusta olemassa muita vaihto-ehtoja tämän taistelun osalle? Kaadutaan saappaat jalassa ja pää pystyssä?

 

[Viljuri]

mjr kirjoitti:

Jossain vaiheessa tuskallinen korjausliike on väistämätön: julkinen ja yksityinen talous ovat täysin epätasapainossa. Kotitalouksien säästämisaste on muistaakseni sellainen tasaluku kuin 0%. Vain Aasian velkarahoitus on pitänyt USA:n monia kulutusbuumeja vauhdissa.

Olet osittain oikeassa, mutta osittain totaalisen väärässä.

Katsos kun markkinat toimivat niin, että ne sijoittavat rahaa sinne, jossa sille on parhaat tuotto-odotukset. Miksi sitten markkinat arvioivat riskitekijöitä tuotto-odotusten realisoitumiselle jenkeissä aivan eri tavalla, kuin muutamat aktivistiproffat tai valtaosa eurooppalaisista kaduntallaajista?

Ensimmäisessä tapauksessa kysymys on siitä, että talous on taloutta eikä politiikkaa ja toisessa tapauksessa kysymys on lähinnä siitä, että markkinoilla on hieman parempi tieto- ja taitotaso arvioida mikro- ja makrotaloudellisia tekijöitä kuin ns. "havukka-ahon" ajattelijoilla. Siis nimenomaan markkinoilla, yksittäisten toimijoiden peliliikkeet ovat varsin merkityksettömiä (kunhan kyse ei ole Buffetista tai Soroksesta).

Yksinkertaistaen: jenkkejä rahoitetaan näillä verotus-, työllisyys-, yrittelijäisyys- ja innovaatioasteilla hamaan maailman tappiin, jos vertailukohtana on "vanha Eurooppa".

 

[mjr]

mjr kirjoitti:

Olet osittain oikeassa, mutta osittain totaalisen väärässä.

Katsos kun markkinat toimivat niin, että ne sijoittavat rahaa sinne, jossa sille on parhaat tuotto-odotukset. Miksi sitten markkinat arvioivat riskitekijöitä tuotto-odotusten realisoitumiselle jenkeissä aivan eri tavalla, kuin muutamat aktivistiproffat tai valtaosa eurooppalaisista kaduntallaajista?

Ensimmäisessä tapauksessa kysymys on siitä, että talous on taloutta eikä politiikkaa ja toisessa tapauksessa kysymys on lähinnä siitä, että markkinoilla on hieman parempi tieto- ja taitotaso arvioida mikro- ja makrotaloudellisia tekijöitä kuin ns. "havukka-ahon" ajattelijoilla. Siis nimenomaan markkinoilla, yksittäisten toimijoiden peliliikkeet ovat varsin merkityksettömiä (kunhan kyse ei ole Buffetista tai Soroksesta).

Oletkos kuullut kapitalismiin olennaisesti kuuluvista buumi- ja kupla-ilmiöistä? Alan Greenspan, tämä havukka-ahon ajattelija, käytti termiä "irrational excuperance". Näissä tilanteissa markkinoiden rationaalisuus ei toimi vaan syntyy lumivyöry-efekti: rakennetaan odotusten varaan, ja kun niin tehdään niin odotukset tietysti täyttyvät. Nostetaan itseä hiuksista ylös. Jonkin aikaa se toimii, sitten itseluottamus nopeasti katoaa, odotukset romahtavat ja huomataan että ollaankin tyhjän päällä. Irrationaalisuus on erottamaton osa markkinoiden toimintaa.

 

[mjr]

Joskus tarkoitus pyhittää keinot. Onko sinusta olemassa muita vaihto-ehtoja tämän taistelun osalle? Kaadutaan saappaat jalassa ja pää pystyssä?

Aivan normaalisti vaan: tuhotaan terrorismi joustavuuden ja häikäilemättömyyden yhdistelmällä. Klassisen brittien Malaijan antiterroristi-kampanjan tyyliin pyritään toisaalta voittamaan väestön sympatian (hearts and minds), mutta kohdistetaan terroristeja vastaan armottoman väkivaltaisia täsmäiskuja. Bushin politiikka on häikäilemätön, mutta myös totaalisen kyvytön: Irakissa miehittäjät ovat tappiolla ja lopputulos tulee olemaan katastrofi. Ainoa mitä on saavutettu on lännen rintaman hajoaminen ja amerikkalaisen oikeusajattelun tuhoaminen - juuri niinkuin vastustajat ovat väittäneet, se on osoittautunut tekopyhäksi lupaukseksi, josta luovuttuun helposti heti kun tarve siihen tuli. Puolustamme universaaleja ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia, ja jos korruptoimme ne toimintamme nimissä, liitymme niiden lukuisten vihollisten rintamaan. Vastustus on sekä periaatteellista ja moraalista että pragmaattista. Bush vahvistaa lännen vihollisia ja heikentää sen yhteisrintamaa. Aivan käytännössä. Sekä moraali että pragmaattinen, tavoitehakuinen järki vaativat palautumaan takaisin Geneven sopimuksen puitteisiin sekä joko vetäytymään Irakista tai ottamaan sen miehityksestä todellinen poliittinen ja sotilaallinen vastuu. Tosin tämä jälkimmäinen ei USA:lle ole poliittisista syistä mahdollista, joten Irakista se todennäköisesti joutuu vetäytymään vähän kuten Vietnamista aikoinaan. Joskus kaikkien keinojen käyttö on päämäärän vastaista.

 

[siffa]

Bushin järjetön politiikka on vain vahvistanut tätä epätervettä kehitystä ja mitä pitemmälle tilanne menee sitä pahempi tulee romahdus olemaan. Osittain USA:n nykytilanne muistuttaa Brittiläisen Imperiumin loppuaikoja: omat voimavarat eivät enää riitä asemien ylläpitoon. Ehkäpä tämä öljyalueiden omalaatuiselta tuntuva miehittäminen osoittautuukin ensimmäiseksi merkiksi liberaalin kauppa-imperiumin muuttumisesta merkantilistiseksi hegemoni-aggressioksi. Mielenkiintoisia aikoja joka tapauksessa on odotettavissa.

Oletatko, mjr, että esim. kaikkien aikojen kunniahimoisin avaruusohjelma, jonka George W. Bush käynnisti, tulee myös kaatumaan ennustamasi USA:n romahduksen myötä?
Tavoitteena on tehdä vuonna 2025 ensimmäinen miehitetty lento Marsiin. Yhtenä välitavoitteena Nasa:lla on tehdä miehitetty lento Kuuhun CEV-avaruusaluksella vuonna 2015. Yksi mielenkiintoisimpia ohjelman projekteja on laukaista ydinkäyttöinen JIMO-luotain kohti Jupiterin kuita 2012. Nasa on sitä mieltä, että miehitetty Mars-lento ei onnistu ilman ydinvoimaa.
Siinä on vain yksi, tosin erittäin kallis, projekti, joita USA:ssa on eri tieteiden alueilla meneillään pilvin pimein. Miten arvelet näille käyvän, jos ennusteesi mukaisesti USA romahtaakin?

 

[mjr]

Oletatko, mjr, että esim. kaikkien aikojen kunniahimoisin avaruusohjelma, jonka George W. Bush käynnisti, tulee myös kaatumaan ennustamasi USA:n romahduksen myötä?
Tavoitteena on tehdä vuonna 2025 ensimmäinen miehitetty lento Marsiin. Yhtenä välitavoitteena Nasa:lla on tehdä miehitetty lento Kuuhun CEV-avaruusaluksella vuonna 2015. Yksi mielenkiintoisimpia ohjelman projekteja on laukaista ydinkäyttöinen JIMO-luotain kohti Jupiterin kuita 2012. Nasa on sitä mieltä, että miehitetty Mars-lento ei onnistu ilman ydinvoimaa.
Siinä on vain yksi, tosin erittäin kallis, projekti, joita USA:ssa on eri tieteiden alueilla meneillään pilvin pimein. Miten arvelet näille käyvän, jos ennusteesi mukaisesti USA romahtaakin?

Pian edessä lienee ehkä syväkin taloustaantuma, mutta se ei välttämättä merkitse mitään täydellistä ja välitöntä romahdusta USA:n ulkoisessa mahdissa - briteiltäkin vei puoli vuosisataa menettää johtoasemansa. Mutta kuluja joudutaan joko leikkaamaan tai sitten verotusta korottamaan: pitemmän päälle tämän yksityisen ja julkisen velan kasvutrendin ei ole mahdollista jatkua. Jos USA joutuisi nopeasti karsimaan menojaan niin epäilemättä avaruusohjelma tulisi myös olemaan listalla kärkipäässä. Bush tuskin sitä edes täysin vakavalla mielellä esitti - en ainakaan ole huomannut, että kongressi olisi tehnyt mitään ratkaisevia päätöksiä ohjelman toteuttamiseksi. Lähinnähän poliittinen kamppailu tulee kuitenkin kiteytymään New Deal -rakenteiden purkamisen ja verojen nostamisen välillä. Näillä trendeillä USA on joka tapauksessa jäämässä Kiinan ja Intian varjoon vaikka saisikin taloutensa tasapainoon. Historia vain lienee sen verran kaoottinen prosessi, ettei kauhean pitkälle eteenpäin ole mahdollista nähdä.

 

[dali]

Oletatko, mjr, että esim. kaikkien aikojen kunniahimoisin avaruusohjelma, jonka George W. Bush käynnisti, tulee myös kaatumaan ennustamasi USA:n romahduksen myötä?
Tavoitteena on tehdä vuonna 2025 ensimmäinen miehitetty lento Marsiin. Yhtenä välitavoitteena Nasa:lla on tehdä miehitetty lento Kuuhun CEV-avaruusaluksella vuonna 2015. Yksi mielenkiintoisimpia ohjelman projekteja on laukaista ydinkäyttöinen JIMO-luotain kohti Jupiterin kuita 2012. Nasa on sitä mieltä, että miehitetty Mars-lento ei onnistu ilman ydinvoimaa.
Siinä on vain yksi, tosin erittäin kallis, projekti, joita USA:ssa on eri tieteiden alueilla meneillään pilvin pimein. Miten arvelet näille käyvän, jos ennusteesi mukaisesti USA romahtaakin?

Heitänpä jotain tähän, vaikken olekaan Mjr.

Saa nähdä, miten äijän käy. Edelleenkään kommunistipropagandan turmelemaan päähäni ei mahdu ajatus, miksi USA hakee Marsin valloitusta, koska työsarkaa on ihan riittämiin maan kamarallakin omissa sisäisissä ongelmissa.

Nyt on vuosi 2005. Kuulentoon on aikaa vielä kymmenen vuotta ja Mars-lentoon 20. Jotenkin tuntuu, että projektin aikataulu muuttuu vielä useaan otteeseen ja budjetti kasvaa moninkertaiseksi nykyisestä. Näinhän on käynyt ennenkin.

USA:n talouden suunta riippuu yhä enemmän Kaukoidän tapahtumista. Jos Kiina päättää kotiuttaa lainansa, on USA rumasti sanottuna kusessa. Se, mitä globaalissa taloudessa tapahtuu tulevina vuosina, vaikuttaa ainakin välillisesti myös näihin avaruusprojekteihin ja niiden rahoitukseen.

Samoin Irakin kriisin ratkaiseminen näyttelee merkittävää osaa USA:n tulevaisuudessa. Sotaa käyvällä maalla ei ole varaa levitellä varojaan miten sattuu, olkoon miten suuri tahansa.

Loppuun vielä sellainen huomautus, että tuskin kukaan, joka kritisoi USA:n toimia tai ennakoi maan valta-aseman loppua, kirjoittaa ajatuksiaan tänne muna pystyssä ja vaahto suupielessä, sillä tästä romahduksesta kärsisivät kaikki länsimaat ja sen myötä jokainen meistä.

Vain muutama senttiäni.

 

[Viljuri]

dali kirjoitti:

Loppuun vielä sellainen huomautus, että tuskin kukaan, joka kritisoi USA:n toimia tai ennakoi maan valta-aseman loppua, kirjoittaa ajatuksiaan tänne muna pystyssä ja vaahto suupielessä, sillä tästä romahduksesta kärsisivät kaikki länsimaat ja sen myötä jokainen meistä.

Aivan näin. Kuitenkin lopputulema mahdollisesta maailmanlaajuisen talousjärjestelmän vakavasti häiriöstä/romahtamisesta olisi toistaiseksi vielä se, että Kiina kärsisi siitä kaikkein eniten. Kiina on tällä hetkellä tämä mjr:n tarkoittama markkinatoiveiden El Dorado.

Eli jos kommunistipuolue yksinvallassaan (esim: Taiwanin johdosta) vetäisi lainansa pois tai kansallistaisi yritykset tai jotakin sinnepäin; länsimaisten, korealaisten ja japanilaisten yritysten lähtö tuhoaisi Kiinan "talousihmeen" nopeammin kuin kiinalainen ehtii kirjoittaa merkkikirjoitusjärjestelmään "Äteritsiputeritsipuolilautatatsi" tai jotain.

"Kaikkein eniten" tässä tarkoittaa käytännössä nälänhätää niille 800 miljoonalle, joilla ei paljon osaa ja arpaa ole Kiinan talouden kehityksessä toistaiseksi ole ollut.

Toisekseen, mitä tulee tieteellisiin projekteihin (esimerkiksi tulevat avaruuslennot, fuusioreaktori, CERN:in LHC), ne ovat yhä enenevässä määrin kansainvälisiä projekteja myös rahoituksensa osalta. Edelleen, ihmisiltä on perspektiivi täysin hukassa, jos he kuvittelevat, että jokin Kuu- tai Marsohjelma olisi merkittävä Yhdysvaltain talouden kannalta. Koko avaruustutkimuksen aiheuttama kustannuspaine on murto-osa esimerkiksi puolustusbudjetista - ja on tätä myös nykyisen vision toteuttamisen aikaan - , ja puolustusbudjettikin on EDELLEEN huomattavasti vähemmän sekä absoluuttisesti että erityisesti suhteellisesti kuin esimerkiksi 1980-luvulla.

Että siinä muutama talousfakta.

 

[mjr]

dali kirjoitti:

Aivan näin. Kuitenkin lopputulema mahdollisesta maailmanlaajuisen talousjärjestelmän vakavasti häiriöstä/romahtamisesta olisi toistaiseksi vielä se, että Kiina kärsisi siitä kaikkein eniten. Kiina on tällä hetkellä tämä mjr:n tarkoittama markkinatoiveiden El Dorado.

Eli jos kommunistipuolue yksinvallassaan (esim: Taiwanin johdosta) vetäisi lainansa pois tai kansallistaisi yritykset tai jotakin sinnepäin; länsimaisten, korealaisten ja japanilaisten yritysten lähtö tuhoaisi Kiinan "talousihmeen" nopeammin kuin kiinalainen ehtii kirjoittaa merkkikirjoitusjärjestelmään "Äteritsiputeritsipuolilautatatsi" tai jotain.

Ei-demokraattisilla mailla on myös ollut tapana käyttäytyä irrationaalisesti ja ennustamattomasti, mutta tuskinpa kukaan tällä hetkellä uskoo, että Kiina käyttäisi vaikutusvaltaansa johonkin primitiiviseen kiristykseen. Sille on ollut hyödyllistä pitää valuuttansa halpana ja sijoittaa tulojaan USA:n valtionvelkaan. Lähinnähän sille tämän riippuvaisuuden loppuminen tuottaisi haittaa. Ongelmana USA:n kannalta ovat enemmänkin talouden lait kuin mikään Kiinan kommunistisen puolueen lähitulevaisuuden aggressio. Kiinassa ollaan totuttu ajattelemaan pitkällä tähtäimellä ja sille nykyiset trendit ja maailmantalouden rakenteelliset muutokset ovat järjestään menossa positiiviseen suuntaan. Anyway, jos liberaali-demokraattinen, monenkeskeisiä järjestelmiä tukeva USA menettää johtoasemansa, se olisi valtava katastrofi koko länsimaailmalle. Mutta jos Bushin aloittama trendi vielä tästä vahvistuu, on sekin valtava katastrofi koko länsimaailmalle, joten välttämättä edessä ei ole muita kuin huonoja vaihtoehtoja.

 

[dali]

Toisekseen, mitä tulee tieteellisiin projekteihin (esimerkiksi tulevat avaruuslennot, fuusioreaktori, CERN:in LHC), ne ovat yhä enenevässä määrin kansainvälisiä projekteja myös rahoituksensa osalta. Edelleen, ihmisiltä on perspektiivi täysin hukassa, jos he kuvittelevat, että jokin Kuu- tai Marsohjelma olisi merkittävä Yhdysvaltain talouden kannalta. Koko avaruustutkimuksen aiheuttama kustannuspaine on murto-osa esimerkiksi puolustusbudjetista - ja on tätä myös nykyisen vision toteuttamisen aikaan - , ja puolustusbudjettikin on EDELLEEN huomattavasti vähemmän sekä absoluuttisesti että erityisesti suhteellisesti kuin esimerkiksi 1980-luvulla.

Puolustusbudjetista on jo tullut tässäkin ketjussa muistaakseni puhuttua jo ihan tarpeeksi. Avaruustutkimuksenkin varoista voisi mielestäni sijoittaa ihan hyvin vaikka terveydenhuoltoon, olkoon miten tahansa murto-osa armeijan budjetista. Varsinkin tämän uusimman Mars-projektin voisi heittää saman tien ö-mappiin.

Pointti kritiikissäni on nimenomaan siinä, että voimavarat pitäisi keskittää omien ongelmien hoitamiseen. Ensimmäisenä listalla olisi Irakin kriisin ratkaiseminen.

Aiemmin tässä ketjussa olen kirjoittanut, että USA:n pitäisi hetkeksi luopua maailman turuilla mellastamisesta ja keskittyä sisäisen rappeutumisen korjaamiseen. Nykymeno vie maan turmioon. Se ei ehkä tapahdu heti ensi kuussa, mutta kehityssuunta on pahaenteinen.

 

[Viljuri]

dali kirjoitti:

Aiemmin tässä ketjussa olen kirjoittanut, että USA:n pitäisi hetkeksi luopua maailman turuilla mellastamisesta ja keskittyä sisäisen rappeutumisen korjaamiseen.

Tästä olen melko lailla samoilla linjoilla, kuten esimerkiksi monet republikaanit, jotka ovat kauhistuneet Bushin neokonservaativien aiheuttamaa velanottoa.

Puolustusbudjetista on jo tullut tässäkin ketjussa muistaakseni puhuttua jo ihan tarpeeksi. Avaruustutkimuksenkin varoista voisi mielestäni sijoittaa ihan hyvin vaikka terveydenhuoltoon, olkoon miten tahansa murto-osa armeijan budjetista. Varsinkin tämän uusimman Mars-projektin voisi heittää saman tien ö-mappiin.

Jenkit käyttävät terveydenhuoltoon about 10 % bruttokansantuotteestaan (enemmän kuin Suomessa), joka sattuu olemaan noin 2.5 kertaa summa, jota taasen puolestaan käytetään puolustukseen.

Avaruustutkimukseen menee noin 40-50 dollaria per asukas. Eli jos koko avaruustutkimusohjelma lopetetaan, niin arvaappa, monennestako desimaalista löydät kasvua terveydenhuoltomenojen osalta? Ihan oikeasti?

Summa summarum: Yhdysvaltain byrokratia käyttänee toimistotarvikkeisiin huomattavasti enemmän rahaa...

 

[Gentleman]

Puolustusbudjetista on jo tullut tässäkin ketjussa muistaakseni puhuttua jo ihan tarpeeksi. Avaruustutkimuksenkin varoista voisi mielestäni sijoittaa ihan hyvin vaikka terveydenhuoltoon, olkoon miten tahansa murto-osa armeijan budjetista. Varsinkin tämän uusimman Mars-projektin voisi heittää saman tien ö-mappiin.

Avaruustutkimuksella on huomattava henkinen merkitys USA:lle, se on innoituksen lähde jonka merkitys kansantaloudelle on merkittävästi suurempi kuin siihen kulutettu raha.

 

[dali]

dali kirjoitti: Jenkit käyttävät terveydenhuoltoon about 10 % bruttokansantuotteestaan (enemmän kuin Suomessa), joka sattuu olemaan noin 2.5 kertaa summa, jota taasen puolestaan käytetään puolustukseen.

Avaruustutkimukseen menee noin 40-50 dollaria per asukas. Eli jos koko avaruustutkimusohjelma lopetetaan, niin arvaappa, monennestako desimaalista löydät kasvua terveydenhuoltomenojen osalta? Ihan oikeasti?

Summa summarum: Yhdysvaltain byrokratia käyttänee toimistotarvikkeisiin huomattavasti enemmän rahaa...

En puhunutkaan koko ohjelman lopettamisesta. Pointti on edelleenkin siinä, että varojen käyttöä ja toimintatapoja pitäisi "hieman" muuttaa.

Olen ilmaissut itseäni huonosti, jos olet saanut kuvan, että olettaisin ongelmien poistuvan, kun sormia napsautetaan. Edelleen: Kyse on siitä, mihin varoja käytetään. Avaruusohjelma ei suinkaan ole ainoa asia, mistä voisi nipistää hyvää vaikkapa teollisuuden investointeihin. Puolustusbudjetti on selkeä kohde, siitä ei ole kahta sanaa.

En vain jaksa uskoa, että Bushin hallinto puuttuu puolustusbudjettiin. Sen verran aseteollisuuden sana painaa Ovaalin toimiston päätöksenteossa.

Vielä sananen terveydenhuollosta. USA:ssa arviolta 45 miljoonaa ihmistä elää ilman sairausvakuutusta, koska se on liian kallis. Suomessa julkinen terveydenhuolto on ainakin periaatteessa kaikkien ulottuvilla, vaikka Suomi käyttää suhteessa vähemmän rahaa terveydenhuoltoon. Jotain parannettavaa systeemissä, kenties?

 

[lihaani]

Suurin uhka maailman hyvinvoinnille on Bushin veronalennuspolitiikka yhtäaikaa velkaantumisen ja pitkään jatkuneen vaihtotaseen vajeen kanssa. Irakin sota tämän rinnalla kaikesta epäonnistumisesta huolimatta on "peanuts".

Vielä liittovaltion velka: Se on 8000 miljardia dollaria. Eli pyöreästi noin kahdensadan Suomen valtion budjetin verran. Siihen vielä osavaltioiden velat päälle, niin julkinen velka alkaa hipoa $40000/asukas. Kaikki tämä on lykättyä veroa. Kun pottiin vielä pistää kansalaisten ennätyksellisen velkataakan sekä noin 5% BKT:sta vaitotaseen vajeen, alkaa Setä Samuli olla oikeasti kusessa kaulaa myöten. Vaikka FED:in Greenspan on Bushille lojaali oikeistorepublikaani, hänkin on useasti varoittanut hallintoa holtittomasta velkaantumisesta.

Mitä tekee Bush? Tottakai ALENTAA veroja koska muka dynaamiset vaikutukset lisäävät potkua talouselämään. Kyllä, mutta lähinnä kommunistidiktatuurien Kiinan ja Vietnamin talouselämään. Eli rikkaiden veronalennukset ovat valuneet suureksi osaksi näihin onneloihin sekä Meksikoon.

Kun verrataan Clintonia ja Bushia niin saldo on masentava Bushille:

Vuonna 2000 USA oli suuruutensa huipulla. Todellinen Ykkönen miltei joka suhteessa. Clinton jäi historiaan päättäväisenä (Balkanin tilanne), mutta varsin humaanina pressana. Suurin moka hänellä oli, että Monica otti suihin.

Entäs Bush: Kaulaansa myöten suossa Irakissa. Romahdutanut USA:n julkisen talouden. Revi siitä!

 

[ms.qvist]

Aivan normaalisti vaan: tuhotaan terrorismi joustavuuden ja häikäilemättömyyden yhdistelmällä. Klassisen brittien Malaijan antiterroristi-kampanjan tyyliin pyritään toisaalta voittamaan väestön sympatian (hearts and minds), mutta kohdistetaan terroristeja vastaan armottoman väkivaltaisia täsmäiskuja.

Tämä on juuri taktiikka ja strategia jota itsekin olen pyrkinyt kannattamaan terrorismin vastaisessa sodassa, ei käytetä suoranaista brutaalia voimaa laajoja kansaonsia vastaan (ei siis sammuteta bensalla tulta) vaan toimitaan joustavasti ja pitkäjänteisesti ja koetetaan samalla voittaa suuren väestönosan sympatiat puolelle.

Tätä taktiikkaa ja strategiaa Yhdysvallat ei kuitenkaan ole ottanut käyttöön vaan sen toimet näyttävät hetkittäin siltä kuin norsu olisi laskettu posliinikauppaan mellastamaan. Jokainen harkitsematon isku ja sotilastoimi lisää vain heidän vihollisensa kannatusta ja on poissa heidän kannatuksesta, tämä tosiasia vain tuntuu olevan kovin vaikeasti ymmärrettävissä Washingtonin suunnalla. Ikävä kyllä!

vlad.

 

[siffa]

Mars-ohjelman budjetti

Bushin käynnistämä avaruusohjelma on saanut kansalaisten enemmistön kannatuksen. Edellytyksenä sen toteuttamiselle on kuitenkin se, ettei se saa maksaa mitä tahansa. Mars-lennon toteuttaminen tulisi tehdä Nasan nykyisen budjetin, 65 miljardia euroa viidessä vuodessa, puitteissa. Nasan budjetista Bush on määrännyt käytettävän Mars-ohjelmaan seuraavan viiden vuoden aikana 8,5 miljardia euroa. Todellisuudessa koko Mars-ohjelman hinnaksi on arvioitu tulevan 300 miljardia euroa 25:ssä vuodessa.
USA:n puolustusbudjetti on, niinkuin Viljuri kirjoitti, moninkertainen Nasan budjettiin verrattuna. Riippuen puolustusbudjetin määrittelystä se on 400-700 miljardia euroa vuodessa.
USA:n puolustusbudjetti on yhtä suuri kuin kaikkien muiden YK-maiden puolustusbudjetit yhteensä. Puolustusbudjetin suuruus kertoo minulle minkälaisesta talous- ja sotilasmahdista on USA:n tapauksessa kyse.

 

[Special Guest]

USA:n velkataakka ja sisäinen rappeutuminen on sitä luokkaa, että taantuma on väistämätön. Tätä vääjäämätöntä pudotusta voidaan enää loiventaa ja alastuloa pehmentää. Siis, jos siihen ylipäänsä on Bushin hallinnolla mahdollisuuksia. USA on saappaitaan myöten kiinni Lähi-idän aavikolla ja kaiken hyvän päälle syyskuun hirmumyrskyt aiheuttivat suuret tuhot Etelärannikolla.

On suorastaan liikuttavaa kuinka "huolestuneina" dali ja mjr pohdiskelevat Yhdysvaltain tulevaa alamäkeä. Silmät kiiluen toverukset mässäilevät romahduksen yksityiskohdilla niin että itkevät krokotiilitkin kadehtivat.

Noita samoja asioitahan on hehkutettu viime aikoina Suomen mediassakin, joka puolestaan sovittelee askeleitaan eurooppalaisen median jalanjälkiin.
Kyyninen tarkkailija ei voikaan unohtaa kuinka toverukset mainostivat vanhaa totuutta jonka mukaan huomio pitää kohdistaa ulospäin kun itsellä menee huonosti.

Miten EU:lla on mennyt viime aikoina?

 

[Maple Leaf]

Miten EU:lla on mennyt viime aikoina?

Suunnittelevat Turkin valloittamisen ohella kuuleman mukaan direktiiviä, jonka mukaan eurooppalaisten on vastattava "World Trade Center ja salaliittoteoriat" -ketjussa esitettyihin hankaliinkin kysymyksiin.

 

[dali]

On suorastaan liikuttavaa kuinka "huolestuneina" dali ja mjr pohdiskelevat Yhdysvaltain tulevaa alamäkeä. Silmät kiiluen toverukset mässäilevät romahduksen yksityiskohdilla niin että itkevät krokotiilitkin kadehtivat.

Hyvä, että kirjoitukseni herättää tunteita. Kyllähän tässä silmä alkaa kiiltää, kun kyynel tuppaa väkisin pintaan. Ei susta oo SG enää näköjään mihinkään, kun et parempaan kuittailuun pysty...Mihin tässä nyt joutuu, kun ei kehtaisi aatetoveri Jagsiakaan herjata?

Noita samoja asioitahan on hehkutettu viime aikoina Suomen mediassakin, joka puolestaan sovittelee askeleitaan eurooppalaisen median jalanjälkiin.
Kyyninen tarkkailija ei voikaan unohtaa kuinka toverukset mainostivat vanhaa totuutta jonka mukaan huomio pitää kohdistaa ulospäin kun itsellä menee huonosti.

On aika sama, mitä tänne kirjoittan. Kaikkihan on vasemmistopropagandan kyllästämää jargonia. Kyllähän sun se pitäis tietää.

Ps. Toistat itse sitä samaa, josta haukut minua ja mjr:ää. Et kykene vastaamaan itse keskustelunaiheeseen, vaan julistat, miten kirjoitamme tekstejämme silmät kiiluen ja unohdamme sujuvasti EU:n. Jos viitsit selata viestiketjua taaksepäin, on unionistakin kirjoitettu monta riviä.

Miten EU:lla on mennyt viime aikoina?

Paska juttu monella tapaa, kun perustuslaki kaatui.

Sinä varmaan kerrot tarkemmin ja seikkaperäisesti, mikä unionissa mättää. Lisääthän vielä loppuun: Americka onb barhaista uljain!

 

[Special Guest]

Et kykene vastaamaan itse keskustelunaiheeseen, vaan julistat, miten kirjoitamme tekstejämme silmät kiiluen ja unohdamme sujuvasti EU:n. Jos viitsit selata viestiketjua taaksepäin, on unionistakin kirjoitettu monta riviä.

Sinä & Co olette vain nappuloita, joita media pyörittää halunsa mukaan.
Jatkuvalla uutisrummutuksella se syöttää vastaanottavaiseen mieleesi täsmälleen ne asiat mitkä haluaa.

Ei sinun USA-kritiikkisi herännyt muutaman viikon ruususen unestaan täyteen raivoon siksi että huomasit EU:n olevan purjehtimassa suoraan karille, vaan siksi että luit ja kuulit uutisista kerran toisensa jälkeen että Bushilla ei mene hyvin.
Media taas alkoi rummuttaa sitä täysin palkein välittömästi kun huomasi että EU on ajamassa itsensä umpikujaan.

 

[ms.qvist]

Sinä & Co olette vain nappuloita, joita media pyörittää halunsa mukaan.
Jatkuvalla uutisrummutuksella se syöttää vastaanottavaiseen mieleesi täsmälleen ne asiat mitkä haluaa.

Keskivertokansalainen taatusti on helposti medialle vastaanottavainen mutta riittävällä kriittisellä asenteella varustettu kansalainen kykenee poimimaan median uutisrummutuksesta olennaiset seikat ja toisaalta suodattamaan pois ne yliampuvat kriittiset uutisoinnit, ts. mikä tarkoittaa sitä, että mediaan kriittisesti suhtautuva henkilö ei enää ole niin median pyöritettävissä kuten sine kenties haluat antaa ymmärtää näin olevan.

Medialla on monia intressejä, osa haluaa painottaa USA kielteistä uutisointia, osa taasen esittää asioita kriittisemmässä valossa tarkastellen kumpaakin keskittymää eli USA:ta ja EU:ta kriittisessä valossa. Ihminen joka vertailee uutisointia ja haluaa hahmottaa kokonaisuuksia muutamien lauseiden takaa ei olekaan enää niin helposti masinoitavissa jonkin yksittäisen tahon taakse. On siis huomioitavissa, että media ei ole yksi kasvoton kokonaisuus vaan medialla on lukuisia eri kasvoja ja kokonaisuuksia.

Helpointa onkin leimata ihmiset kasvottoman median pelinappuloiksi (ja edelleenkään en tarkoita sitä etteikö osa ihmisistä ole juuri näitä "pelinappuloita") mikäli ihmisten mielipiteet eroavat omista jonkin verran tai jopa kriittisen paljon. Maailmassa on kuitenkin saatavilla niin paljon informaatiota ettei ihminen enää ole yhden sellaisen varassa vaan "totuuksia" löytyy useita ja kriittisesti uutisointiin ja mediaan suhtautuva henkilö kykenee tästä uutistulvasta halutessaan rakentamaan kuvan josta hahmottuu kokonaisuus mikä ei olekaan enää yksipuolinen.

Ja, se mitä sinä lainauksessani kirjoitat toimii myös halutessamme käänteisesti eli sinä & co olette vain nappuloita joita media pyörittää halunsa mukaan. En kuitenkaan halua, uskoa että kriittisesti asioita tarkastelevat ihmiset ovat tämän media vietävissä - ei, vietävissä ovat vain massat jotka eivät halua tehdä omia havaintoja tai vaikeita kysymyksiä median uutisointeihin.

vlad.

 

[dali]

Sinä & Co olette vain nappuloita, joita media pyörittää halunsa mukaan.
Jatkuvalla uutisrummutuksella se syöttää vastaanottavaiseen mieleesi täsmälleen ne asiat mitkä haluaa.

Ei sinun USA-kritiikkisi herännyt muutaman viikon ruususen unestaan täyteen raivoon siksi että huomasit EU:n olevan purjehtimassa suoraan karille, vaan siksi että luit ja kuulit uutisista kerran toisensa jälkeen että Bushilla ei mene hyvin.
Media taas alkoi rummuttaa sitä täysin palkein välittömästi kun huomasi että EU on ajamassa itsensä umpikujaan.

SG, vastaa näihin, niin pääsen jotenkin kiinni juonen päähän: Miksi kuvittelet, että kriittinen suhtautumiseni USA:n politiikkaan perustuu vain ja ainoastaan siihen tietoon, mitä esimerkiksi Ylen uutisissa on tarjolla? Mistä tiedät, mitä tiedotusvälineitä seuraan, kuinka paljon seuraan mediaa ja millaisista sisällöistä olen kiinnostunut? Kun ja jos olen pelinappula, mikä on median seuraava siirto? Entä tunnemmeko me toisemme?

Mielenkiintoinen tuo ajatusmallisi, että eurooppalaisten tiedotusvälineiden USA-uutisointi muuttuu, kun unionilla menee huonosti. Toivoisin, että voisit perustella näkemystäsi. Saman logiikan mukaan amerikkalainen lehdistö EU:sta halventavasti, kun USA:lla menee heikosti, eikö?

Kerro, miten esimerkiksi eurooppalaisten uutistoimistojen AFP:n, AP:n tai DPA:n uutisointi EU:sta ja USA:sta on viimeisten neljän vuoden aikana muuttunut. Entä, millaisessa valossa EU esitetään USA:ssa?

Aihehan on sinänsä mielenkiintoinen, eli miten USA:n asioita esitetään Euroopassa. Negatiiviset asiat ovat enemmän esillä, mutta tämä piirre on esillä muussakin uutisoinnissa. Sanomalehdestä tai iltauutisista löytyvät positiiviset uutiset ovat yleensä laskettavissa yhden käden sormilla.

Tiedotusvälineiden puoluesidonnaisuus on jäämässä jäänteeksi menneisyydestä. Uutinen on kauppatavaraa siinä, missä mikä tahansa tavara. Lehden on myytävä itsensä päivästä toiseen. Puolueiden sijaan uutena kysymyksenä tulee mediatalojen omistussuhteet.

Uutisten tuottamista sanelee pitkälle taloudelliset lainalaisuudet. Varsinkin ulkomaanuutisten aihevalinnat ja näkökulmat määräytyvät pitkälle sen mukaan, mitä uutistoimistoilla on tarjolla. Harvalla suomalaisella joukkoviestimellä on varaa lähettää omia toimittajia raportoimaan paikan päältä. On halvempaa ostaa Reutersin uutinen kuin teettää juttu omalla väellä. Special Guestin mainitsema Bushin alamäen rummutus, tai vaikutelma siitä, syntyy nähdäkseni juuri tästä, että samat uutiset kiertävät mediasta toiseen. Sen kummempia median salaliittoja ei nähdäkseni ole taustalla.

Ja loppuun todettakoon, että USA on kestoaihe uutisissa. Se on maailman ykkösvaltio ja sen tekemiset vaikuttavat laajalti. Irakin kriisi ja syyskuiset hirmumyrskyt ovat merkittäviä aiheita, joita pitääkin seurata. Sitä paitsi kriittistä arviointia pitää sietää.