excalibur kirjoitti:
Tuo katolilaisuus kieltämättä meni ”päätähuimaavasti” pieleen, muutenkin olisi pitänyt kirjoittaa: Läpi Yhdysvaltojen konservatiivien historian on leimallista ollut juuri se, että nimenomaan syvästi uskonnolliset arvot omaava eliitti on ollut vallassa heidän joukossa.
Tunnen Internetin välityksellä monta ateistia, jotka äänestivät republikaaneja.
Totta on toki, että kristilliset painostusryhmät ovat saaneet enemmän sananvaltaa yhteiskunnan ja republikaanien asioihin, erityisesti kun Yhdysvaltain hegemonia-asemaa ja voimapolitiikkaa kannattavat neokonservatiiviset suuntaukset (jotka kaikki eivät ole suinkaan uskonnollisia) keksivät liittoutua eräissä asioissa em. piirien kanssa. Todettakoon lisäksi, että eräät näistä herätysliikkeistä eivät pidä katolilaisia kristittyinä ollenkaan! Tämä iski silmilleni erityisesti, kun kirjoitit "katolilaisesta valtaeliitistä".
Molempien puolueiden keskustat ovat lähellä toisiaan (mikäli puhutaan edustajainhuoneesta ja senaatista), erityisesti kun demokraatit ovat siirtyneet jossain määrin keskemmälle (vrt. Britannian blairismi). Siinä mielessä aikaisemmalla senaatin äänestyskäyttäytymisellään äärimmäisen vasemmalla (Yhdysvaltain mittapuulla, tosin siellä vasemmistolaista kutsutaan liberaaliksi) olleen Kerryn valinta presidenttiehdokkaaksi oli demokraateilta sen luokan taktinen munaus, että ei paremmasta väliä.
Tästä syystä mm. Hilary Clintoniakaan ei tulla presindenttiehdokkaana näkemään. Toisaalta erittäin todennäköisesti vastaava peliliike on myös republikaaneilla edessä eli seuraava ehdokas on maltillisempi kuin W (mielestäni hyvin kuvaavaa on, että vanhempi Bush oli ja W:n veli Jeb on paljon maltillisempia kuin W).
Eivät kaikki tosiuskovaisetkaan amerikassa kannata voimapolitiikkaa tai ole yltiökonservatiiveja. Monet jenkkien pohjoiset osavaltiot ovat näissä asioissa melko lähellä meitä, olkoonkin sillä erolla, että yhteisöllisistä syistä siellä käydään kirkossa useammin kuin meillä. Yhdysvalloissa on mm. valittu julkihomoseksuaali piispaksi, joten revitään siitä sitä kaiken kattavaa konservatismia.
Raamattuvyöhyke ("Bible belt") on suhteellisen uusi ilmiö näin voimakkaana äänestysblokkina Yhdysvaltain politiikassa, johtuen mm. väestön muuttoliikkeestä aurinko-osavaltioihin ("Sunshine states"). Ja sitä paitsi aiemmin ao. osavaltiot äänestivät demokraatteja, joten tässä katsantokannassa on Yhdysvalloissa poliitiikan kenttä mennyt ylösalaisin.
Republikaanithan ovat itse asiassa eksyneet perinteisistä arvoistaan viime aikona, joita aiemmin olivat budjettikurin ylläpitäminen (budjettivaje on räjähtänyt käsiin W:n kaudella, eikä se pelkästään ole johtunut sotilasmenoista/talouden kääntymisestä laskuun, Bush on yrittänyt myös ostaa ääniä ja kannattajia eri tukiohjelmilla eli W on aito keskustalainen Suomen mittapuulla) ja maailman ristiriidoista syrjässä pysyminen.
Monet merkittävät republikaanit vastustavat kulissien takana tätä kehitystä. Valitettavasti vain vitsiksi luokiteltavat poliitikot, kuten Pat Buchanan, tekevät sen ääneen. Mikäli W:n politiikka ja hänen kannattajaryhmänsä onnistuvat kaappamaan kokonaan republikaanipuolueen agendan, on jenkeissä tilausta vuoden 1992 kaltaiselle tilanteelle, eli riippumattoman kandidaatin esiintulolle. Tuolloin se oli Ross Perot. Jos näin kävisi myös 2008, niin se merkitsisi varmaa vaalivoittoa demokraateille.
Tämäpä tästä tällä kertaa.