Puolisen vuotta myöhässä tuli katseltua tämä ja olihan se melkoinen pettymys. Tai ei pettymys, koska olin tietysti täältä katsonut reaktioita aikanaan. Se oli vain hämmentävän huono ja mitäänsanomaton yhdeksi kaikkien aikojen kalleimmista sarjoista perustuen väkevään fantasiamaailmaan. Itselleni on kuitenkin aikalailla täysin irrelevanttia, miten se peilautuu Tolkienin maailmaan ja wokeismia en edes täysin ymmärrä. Tarinakerronta joko toimii, tai sitten tässä tapauksessa se ei toimi. En välitä uskollisuudesta alkuperäismateriaalille, koska tässä toimitaan erilailla toimivan mediumin parissa.
Hyvä tarinankerronta ei voi olla näin vahvasti cliffhangereiden ja arvoitusten varassa. Ensimmäisen kauden suuri kysymys on: "Kuka on Sauron?". Vastaus on aika ilmiselvä, ei vähiten edes joskus Silmarillionin tai LoTR -kirjojen lopun lisäyksiä lukeneille. Mitä nuo kirjat ja alkuperäiset elokuvat olisivat, jos niissä olisi vain kyse määränpäästä matkan sijaan? Myös matkan sinne huipennukseen on oltava nautittava ja se on oikeastaan paljon tärkeämpää, koska muuten se huipennus romahtaa. Ja ennen kaikkea matkan ollessa nautittava, ei määränpäällä ole loppukädessä yhtään mitään väliä.
Toiseksi sarjan näyttely oli ihmeellisen huonoa. Veikö Game of Thrones kaikki parhaat brittinäyttelijät. Eivätkö ohjaajat ja showrunnerit tehneet työtään, ja opastaneet, että millainen sarja on kyseessä. Mitä tunnelmaa he haluavat herättää. Valtavasti näyttelijöitä eri lokaatioissa ympäri Uutta-Seelantia ja huonoimmillaan kaikki näyttelevät. Ja näyttelevät eri elokuvissa syyllistyen isompaan tai pienempään ylinäyttelyyn. En tiedä mitä helvettiä ohjaajat tekivät, kun pienempiä osia näyttelleet näyttelijät olivat noin kysessä ja ei aina pääosillakaan ollut helppoa. Parhaimmistosta lähinnä vain Morfydd Clark Galadrielina tuntui olevan pääsääntoisesti sinut vakaumuksellisesti kostoa janoavan hahmonsa kanssa.
Ja tähän voidaan vielä heittää jatkoksi mm. mahtipontisen tyhjä fantasia-sävellys, hetkittäin hyvin rumat erikoistehosteet ja niin kuin 90-luvun televisioon kirjoitetut selkeät jaksot omilla kehnoilla minitarinoillaan, jossa lähes jokaisessa jaksossa oli vielä sellainen viiden minuutin mahtipontinen huipennus siirappisen musiikin pauhatessa ja kameran kuvatessa hidastettuna kasvoja - juhlivia tai totisia. Ja tietysti tuo laahaava iso tarina, jossa hyvin nopeasti on täysin selvää, että mitä tahansa tässä rakennetaan tai kerrotaan tarinoiden muodossa, niin se ei tule loppumaan millään tapaa tyydyttävästi ykköskauden lopussa. Se on myös aina yhtä mukavaa kun olet katsonut 8 tuntia sarjaa ja ynnäilet, että kaiken saisi varmaankin tiivistettyä 2,5-3 tunnin elokuvaan. Tosin joutuisi jonkun lokaation/hahmon/kuvion tiputtamaan ja työstämään enemmän lihaa/sähköä tarinoihin.
Hyvin saatiin jättisatsauksilla tehtyä alempaa keskitasoa oleva väsynyt fantasiasarja, jonka joutui katsomaan velvollisuudesta loppuun saakka ja vielä neljä sesonkia tulossa. Tuohon perään kun aloitti katsomaan uutta Game of Thronesia ja jälleen näköjään uuden valtaistuinpelin käynnistymistä, niin on "hieman" eroa. Suurimmat puutteet olivat Rings of Powerin osalta kokonaisvision ja johtamisen puutteessa, oli se sitten showrunner tai ohjaustasolla tai varmaankin molemmissa, sekä käsikirjoituksessa sen kaikilla tasoilla ja sen kuljettamisessa. Mistä herää kysymys, että mitä olennaista noiden epäonnistuessa jää jäljelle. Ei oikein mitään.