Alpolla homma sittenkin hanskassa?
Koko syksyn Alpoa on kritisoitiin aika rajustikin. Kaikki pelaa yhtä paljon, kaikilla on kivaa, jäähyt kielletään kokonaan, kaikki hyökkää, ei aikalisiä, muutenkin Hifkin pelit ovat olleet kovin ailahtelevaisia, ylä- ja alamäkeä toisensa perään. On saanut jo monta kertaa potkut kauden aikana, jnejne, blaablaablaa, tämän me kaikki jo tiedämme.
Samaan aikaan esim. Jokerit pelaavat välillä voitto-, välillä tappioputkessa. Välillä ihan päin helvettiä, välillä paremmin, HVM-kiekkoa. Kritiikkiä tuleen hyvin niukalti, kaikki vain toteavat että Summasen joukkueen tähtäin on keväässä, koko kausi mennään niillä ehdoilla että sitten kaikki on kunnossa ja toimii. Kyllä se on nerokas mies tämä Rami. Joukkue pelaa umpitarkkaa peliä jolla saadaan pisteitä, jotta voidaan sitten välillä harjoitella kovempaa ja ottaa vaikka turpiinkin. Sitten taas otetaan pisteitä, ja keväällä kannu.
Onkohan kuinka moni tullut ajatelleeksi, että vaikuttaa Alpon joukkueella olevan täsmälleen sama taktiikka? Tähtäin on todellakin siellä keväässä? Ei paljonkaan väliä kauden esityksillä, kunhan keväällä ollaan niin tikissä että lähdetään hakemaan sitä kannua ihan tosissaan? Alpohan on aina kritisoinut potkujaan sillä että ne eivät ole reiluja, koska työ on vielä kesken. Ehkä asia tosiaankin on näin?
Jaksan uskoa että Alpo on aikamoinen nero myös jääkiekossa, ja kaikki tiedämme että hänellä on erilainen tyyli kuin muilla. Ehkä hän edelleenkin tietää tasan mitä on tekemässä, tekee sen ehkä eri tavalla kuin muut, mutta lopputulos voi olla ehkä lopulta enemmän kuin kukaan meistä joulun alla uskalsi odottaa?
Alpo on kokeillut kaikenlaisia variaatioita joukkueesta ja pelaamisesta, on huomannut epäkohtia ja iskostanut niistä eroon pääsemisen selkärankaan kaikille. On myöskin jättänyt paljon kortteja käyttämättä peleissä, ehkä juuri inflaatiota välttääkseen? Kenties Alpo pelaa korttinsa fiksummin kuin Rami. Alpo kokeilee kaikkea "kaikilla on kivaa-kaikki hyökkää", näin tekemällä hän todella oppii tuntemaan eri pelaajat sekä heidän vahvuutensa koko kirjolla, ja osaa sitten ratkaisupeleissä kaivaa joukkueesta kaiken sen potentiaalin mitä sillä on. Näillä mennään 100% suoritustasolla.
Tämä paljon puhuttu Turun reissu opetti minulle paljon. Alpo näytti olevan penkin takana oikeasti pelin hallitsija. Hän oli suuren osan peliä paikallaan, ei puhunut paljoa, mutta kun tarkkaan katsoin, hän tekee itse asiassa paljonkin. Fläppitaulut eivät lennä kuin Tammisella, mutta hän puhuu pelaajille paljonkin jo pelkillä ilmeillään ja käy kyllä välillä sanomassa sanasen ihan korvaankin, tai taputtamasssa jotain pelaajaa selkään hyvän esityksen jälkeen. Näytti siltä että hän oli oikeasti joukkueen "isä", kuten hyvän valmentajan kuuluu ollakin. Jotenkin pelaajista näki että he luottavat Alpon tekemiseen ja kokemukseen.
Yksi mikä erityisesti pisti minulle silmään oli meidän joukkueen yleisilme. Peli oli kohtalaisen vapautunutta, monen pelaajan kasvoilta näki että he oikeasti nauttivat pelaamisesta ja joka jätkällä oli otsaan kirjoitettu "joukkue". Kun taas vertasi Tepsin miehiin, heillä tuntui olevan lähinnä tuskanhiki otsalla ja kärsivä ilme naamalla, mutta minulle tuli tunne että nyt meillä on semmoinen joukkue jolla on ne ylimääräiset siivet selässä.
Erityisesti meidän nuorista miehistä näkee että heillä on kivaa, niin ilmeestä kuin esityksistä. Erityisesti silmää miellyttää Hirson piristyneet otteet. Miettikääs nyt, meillä on nostettu edustusjoukkueeseen tuommoinen määrä omia kasvatteja, ja vaikuttaa siltä että heistä yksikään ei floppaa, päinvastoin. Eikö tämä tunnu todennäköisyydet huomioiden aika oudolta? Jospa tämä Alpon lanseeraama "kaikilla on kivaa, ei ole pakko voittaa" -taktiikka toimii erityisen hyvin juuri näiden nuorten kanssa jotka ovat kriittisessä vaiheessa. Hän ei tuuppaa heidän niskaansa liikaa paineita, keskustelee heidän kanssaan ja antaa ymmärtää että olemme vain ihmisiä. Siihen päälle hyvää kehitystyötä näiden nuorien kanssa, niin heistä kukaan ei jää alle potentiaalinsa.
Ehkä tässä on se ero mm. Jokereihin, kaikki tietävät miten vittumainen kouluttaja Rami on. Joku nuori pelaaja vaikeassa vaiheessa uraansa saattaa kaivata enemmän semmoista isällistä taputusta olkapäälle tyyliin "ei se mitään, näitä sattuu kaikille" kuin viltittämistä "vittu sä oot huono" -kommentin kera. Kun nyt katsoo näitä meidän poikia Piku(t), Jone, Hirso, Capo, Turo, sekä muita tuhkasta nousevia (esim. Kibe & Nicce) ja puntaroi sitä niihin jotka ovat menneet kauden aikana alamäkeä (-), ei kukaan varmaankaan voi kiistää etteikö Alpo tiedä mitä pelaaja vaatii kehittyäkseen.
Hifkin hermokontrolli on suorastaan käsittämättömän korkealla tasolla nykyään, ja mielestäni se on pelkästään hyvä asia. Päreiden polttelusta ei ole kenellekään muulle kuin vastustajalle iloa. Jos sitten "gooneillaan", niin senkin voi tehdä viilipyttymaisella tyylillä, ei siinä tarvita päärynää nenässä. Ja tämän voi laskea kyllä pelkästään Alpon ansioksi, niitä paljon puhuttuja tyhmiä jäähyjä ei enää juurikaan tule. Vahinkoja sattuu edelleen, mutta niistä ei tule noottia. Sen sijaan nämä case-Saarinen "vedetään Aaltoja" -tempaukset ovat jääneet pois.
Nyt Alpo tietää jo aika tarkkaan kaikki pelaajansa ja heidän ominaisuutensa, ja alamme pikkuhiljaa nähdä sitä paljon puhuttua roolitustakin kaukalossa. Uskon että tämä on paljon parempi kuin se että kauden alussa sanotaan jollekin että "sä olet nyt sitten jarrumies", vaikka potentiaalia voisi ollakin ehkä enemmän muilla osa-alueilla, jos vain saisi mahdollisuuden näyttää sen.
Nyt kun sairastupa tyhjenee kevään mittaan ja materiaalissa näyttää löytyvän yllättävän paljonkin, voi olla että Alpo lyö meidät kaikki ällikällä sitten niissä paljonpuhutuissa tosipeleissä, ja näyttää että valmentajan työ kestää todella sen koko kauden. Pitkin syksyä puhuin että ei se Alpo voi olla niin puusilmä miltä näyttää, kyllä sillä täytyy olla joku idea tämän kaiken takana, ja nyt todellakin alkaa näyttää siltä että näin saattaa sittenkin olla. :-)
In Ape We Trust! :-)
