Ovat kuitenkin voittaneet U20-maailmanmestaruuden erittäin keskeisissä rooleissa.
Olihan Hinekin noissa kisoissa melkein ynnämuita. Jälkikäteen katsottuna Suomella oli jäätävä hyökkäyskalusto, mutta olihan Suomi ykköskentän varassa 2016. Todella sääli, ettei Sasha päässyt aikanaan dominoimaan junnukisoihin.Onko lisätietoja Rantasen keskeisestä roolista? Lähinnä tuskailtiin kakkoskentän ja Rantasen tehottomuuden kanssa noissa kisoissa.
Ei muuta kuin Rantasen peliä sitten uudelleen seuraamaan sekä välierässä Ruotsia vastaan että myös finaalissa Venäjää vastaan. Ehkä se selviää vielä sinullekin. Rantanen oli siis juuri parhaimmillaan niissä kovimmissa ja tärkeimmissä peleissä. Lisäksi teki sen vielä koko kisojen ajan rannevammaa potien. Tuolla toki oli varmasti oma osuutensa siihen, että alkusarjassa pelaaminen oli vielä vaisua. Pystyi kuitenkin kovalla tsempillä nostamaan peliään vammasta huolimatta niihin ratkaisupeleihin. Äärimmäisen kovan voittajatyypin merkit tuossa juuri.Onko lisätietoja Rantasen keskeisestä roolista? Lähinnä tuskailtiin kakkoskentän ja Rantasen tehottomuuden kanssa noissa kisoissa.
Barkov ei valitettavasti päässyt 13-14 kisoihin, kun Suomi voitti mestaruuden. Toisin kuin Aho ja Rantanen, Barkov pelasi suoraan varauksen jälkeen täyden kauden NHL:ssä, joten ei ollut käytettävissä kisoissa puoli vuotta draftin jälkeen kuten nämä kaksi herraa.
Kuinka vanha Rantanen oli mainitsemissasi kisoissa? Entä Barkov omissaan? Joku suhteellisuus nyt näihin heittoihin, kiitos.Barkov ei taas itse nostanut oman joukkueensa tasoa merkittävästi, kun itse oli U20- kisoissa.
Tuo on toki totta. Kyse ei ole kuitenkaan vain yksittäisestä turnauksesta tai kaudesta. Barkovilta ei vain löydy mitään suurta onnistumista nimenomaan niissä kovissa peleissä. Ja ennen kuin niitä löytyy edes yhden verran, niin hän ei ole tällaisissa onnistumisissa samalla tasolla kuin moni muu huippupelaaja. Toki aina voi syytellä paskaa tuuria tai vähintään yhtä paskoja pelikavereita, mutta siltikään ei päästä sitä pakoon, että todellinen voittaja hän ei ole millään tasolla ollut, ja jos sama homma jatkuu esim. tulevissa olympialaisissa sekä alkavalla NHL-kaudella, niin kyllä se on todella vaikeaa häntä hehkuttaa voittajatyyppinä millään tavalla. Sen verran hyvät pelaajat ja valmentajat on kummallakin, sekä Suomella että Floridalla, vaikka toki kovia ovat vastustajatkin. Sen voittajuuden pitää kuitenkin alkaa juuri tällaisissa asetelmissa näkymään Barkovin osalta niin, että hän pystyy henkilökohtaisella panoksellaan näitä kovimpia ja tärkeimpiä pelejä joukkueidensa hyväksi plus-merkkisesti kääntämään.Kuinka vanha Rantanen oli mainitsemissasi kisoissa? Entä Barkov omissaan? Joku suhteellisuus nyt näihin heittoihin, kiitos.
Barkov ei taas itse nostanut oman joukkueensa tasoa merkittävästi, kun itse oli U20- kisoissa.
Edelleen ne Barkovin suuret voittajan saavutukset puuttuvat kokonaan, vaikka uraa alkaa olla jo ihan kohtuullisesti takana. Eli ilmeisesti on ne paskat pelikaverit ja paska tuuri vaan vuodesta toiseen? Toivomme toki varmasti kaikki, että tällä kaudella ei näin kuitenkaan ole?Niin, Barkovin ikäisenä Aho pelasi kisoissa viisi peliä kiikaritehoilla ja Rantanen teki neljä maalia 10 pelissä. Barkov taas pelasi yli PPG. Ihan järjetön vertailu verrata eri ikäisiä.
Sille nyt ei tietysti voi mitään, että Rantanen pelasi vaisusti mahdollisesti loukkaantuneena junnukisoissa. Sama kohtalo taisi olla Barkovilla viimeisimmissä pleijareissa. Nyt ei siis ole kyse siitä, että haluan pakonomaisesti todistaa Barkovin olevan voittaja, vaan verrokkisi eivät tätä myöskään ole todistaneet.
Itse taas väitän, että Islanders pelasi kuitenkin paremmin Tampaa vastaan kuin Florida. Sen, sekä Barkovin aikaisemman Islandersia vastaan pelatun heikon playoffs-sarjan pohjalta uskon, että Islanders olisikin ollut vahvoilla myös Floridaa vastaan. Totuutta emme saa koskaan tietää. Tai siis tiedämmehän me toki sen totuuden, että Florida tippui pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja Islanders välieräsarjassa. Molemmat toki sille tulevalle mestarille.Mä väitän ihan pokkana, että Panthers olisi hallitseva SC-voittaja, jos olisivat selvittäneet Boltsin ekalla kiekalla. Ihan sama Sasha samoilla ominaisuuksilla. Pirun pienestä kiinni, ettei Sashaa nyt hehkuteta voittajatyyppinä. Valitettavasti Bolts nokitti Kucherovilla aikana, jolloin caphitillä ei enää ollut mitään merkitystä.
Mä väitän ihan pokkana, että Panthers olisi hallitseva SC-voittaja, jos olisivat selvittäneet Boltsin ekalla kiekalla. Ihan sama Sasha samoilla ominaisuuksilla. Pirun pienestä kiinni, ettei Sashaa nyt hehkuteta voittajatyyppinä. Valitettavasti Bolts nokitti Kucherovilla aikana, jolloin caphitillä ei enää ollut mitään merkitystä.
Pirun pienestä kiinni, ettei Sashaa nyt hehkuteta voittajatyyppinä.
Kyllä hän olikin tietyllä tapaa paljon pisteitä tekevä luuseripelaaja, ennen kuin muutti peliään ja asennettaan. Varmasti organisaatiolla ja pelikavereillakin oli osuutta asiaan, tottakai. Mutta kyllä hän itse teki nimenomaan monella tapaa ison muutoksen. Olihan Detroitissa jo siinä pitkään ollut kova porukka, mutta aina vaan tuli epäonnistumisia. Yzermanin henkilökohtainen muutos oli ainakin minun mielestäni todella suuri tekijä sille, että alkoivat voittamaan mestaruuksia. Ei hän niitä toki yksin voittanut, kuten ei ole kukaan muukaan voittanut. Ei edes Gretzky tai Lemieux.Hyvä esimerkki on vaikkapa Steve Yzerman.
Jamppaa pidettiin uransa 13. ensimmäistä kautta suht täytenä luuserina mitä pudotuspeleihin tulee, mutta imago muuttui SC-voittojen ja Olympiakullan jälkeen täysin ja nyt Jatsermania muistellaan uran jälkeen voittajatyypin perikuvana. Muuttuiko Stevie Y vain niin paljon pelaajana vai voisiko myös joukkueella/organisaatiolla olla merkityksenä...
Mitä sitten ovat ne Ahon ja Rantasen suuret saavutukset? Yksi U20-kulta?Edelleen ne Barkovin suuret voittajan saavutukset puuttuvat kokonaan, vaikka uraa alkaa olla jo ihan kohtuullisesti takana. Eli ilmeisesti on ne paskat pelikaverit ja paska tuuri vaan vuodesta toiseen? Toivomme toki varmasti kaikki, että tällä kaudella ei näin kuitenkaan ole?
Mitä sitten ovat ne Ahon ja Rantasen suuret saavutukset? Yksi U20-kulta?
Mä tykkäsin enemmän Nenosen maalista finaaleiden seiskapelin jatkoajalla. En mäkään tiedä teistä muista.Itse tykkäsin ehkä eniten Ahon tekemästä maalista finaaleiden seiskapelin jatkoajalla. En tiedä teistä muista.
Edelleen ne Barkovin suuret voittajan saavutukset puuttuvat kokonaan, vaikka uraa alkaa olla jo ihan kohtuullisesti takana. Eli ilmeisesti on ne paskat pelikaverit ja paska tuuri vaan vuodesta toiseen? Toivomme toki varmasti kaikki, että tällä kaudella ei näin kuitenkaan ole?
Suurin juttu minulle tässä nyt on kuitenkin ollut se, että jos pelaajan runkosarja- / alkusarjaesitykset poikkeavat kovasti playoffsien/mitalipelien tasosta, ja noin muuten menestys karttaa joukkueitaan kerrasta toiseen, niin ei siinä vain pysty pelaajaa arvostamaan samalle tasolle, kuin niitä kavereita, jotka vetävät runkosarjaan myös kovalla tasolla, mutta se taso ei todellakaan yleensä tipu juurikaan siellä kovimmissa ja tärkeimmissä peleissä. Mutta, edelleenkin toivon, että Sasha saa tällä kaudella ainakin yhden erityisen ison onnistumisen tärkeimmissä ja kovimmissa karkeloissa, joita on siis todennäköisesti pariinkin otteeseen tällä kaudella NHL-pelaajille tarjolla.Tää voittajatyyppi on niin vaikea asia, että oikeita voittajia on todella vähän. Ja sitten on fatmarooneja, jotka nyt vain ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Minä mittaan pelaajan hyvyyden ihan muilla perusteilla. Sasha on ihan saatanan hyvä pelaaja. Jos en mitään muuta keksi, niin sitten se eye test. Sitä vastaan ei voi vasta-argumentoida, argumentoinnin kurkipotku.
Väitätkö nyt siis, että Olli Jokinenkin oli aivan paska kun ei saavuttanut NHLssä mitään? Hyvä että pääsi edes playoffeja pelaamaan.Suurin juttu minulle tässä nyt on kuitenkin ollut se, että jos pelaajan runkosarja- / alkusarjaesitykset poikkeavat kovasti playoffsien/mitalipelien tasosta, ja noin muuten menestys karttaa joukkueitaan kerrasta toiseen, niin ei siinä vain pysty pelaajaa arvostamaan samalle tasolle, kuin niitä kavereita, jotka vetävät runkosarjaan myös kovalla tasolla, mutta se taso ei todellakaan yleensä tipu juurikaan siellä kovimmissa ja tärkeimmissä peleissä. Mutta, edelleenkin toivon, että Sasha saa tällä kaudella ainakin yhden erityisen ison onnistumisen tärkeimmissä ja kovimmissa karkeloissa, joita on siis todennäköisesti pariinkin otteeseen tällä kaudella NHL-pelaajille tarjolla.
Sahsa on pelannut yhden PO-sarjan kelvollisessa joukkueessa. Ja siinäkin oli pakit huumoriosastoa Ekbladin loukkaannuttua. Sen lisäksi Sasha pelasi osan peleistä käsi paskana. Jotain rajaa tähän s.235/eliteprospects -scouttaukseen.Suurin juttu minulle tässä nyt on kuitenkin ollut se, että jos pelaajan runkosarja- / alkusarjaesitykset poikkeavat kovasti playoffsien/mitalipelien tasosta, ja noin muuten menestys karttaa joukkueitaan kerrasta toiseen, niin ei siinä vain pysty pelaajaa arvostamaan samalle tasolle, kuin niitä kavereita, jotka vetävät runkosarjaan myös kovalla tasolla, mutta se taso ei todellakaan yleensä tipu juurikaan siellä kovimmissa ja tärkeimmissä peleissä. Mutta, edelleenkin toivon, että Sasha saa tällä kaudella ainakin yhden erityisen ison onnistumisen tärkeimmissä ja kovimmissa karkeloissa, joita on siis todennäköisesti pariinkin otteeseen tällä kaudella NHL-pelaajille tarjolla.
Väitän, että Aholla on se kovempi voitontahto niissä kovissa paikoissa. Hänellä tulee se todellisiin isoihin voittoihin tarvittava pelirohkeus ja intensiivisyys esiin usein kovimmissa peleissä. Kaikilla pelaajilla ei todellakaan tätä ominaisuutta ole. Mielestäni Barkovilta se tosiaan ainakin jossain määrin juuri puuttuu, ja hän on tavallaan liiankin rauhallinen ainakin ajoittain. Itse näen, ettei se ole niin paljon hyve, kuin se vaikuttaisi, monesta kovin suomalaisesti ajattelevasta tuntuvan. Toki en minäkään sitä väitä, että Aho vielä joku uskomattoman suuri voittaja ja liideri olisi, mutta mielestäni hän on jo osoittanut urallaan siihen parempaa potentiaalia, kuin liiankin rauhallinen ja tavallaan varmisteleva Barkov.Tämä on vaan aina yhtä paskaa argumentointia. Sasha pelasi jo liigassa 17-vuotiaana piste per peli-tahdilla pudotuspelejä ja NHL:ssäkin erittäin kunnioitettavat 14 pistettä 16 otteluun joukkueessa, jossa vastustajan pääasiallinen tavoite on hiljentää Barkov. Tämä on aivan eri asia kuin olla vaikkapa Kucherov, jolla on tulitukea ympärillään aivan helvetisti. Jääkiekko on joukkuelaji, eikä voittaminen ole mitään noin mystistä kuin sinä väität. Kyllä, jotkut menevät kovissa peleissä paniikkiin tai eivät kestä fyysisempää kiekkoa, mutta Barkov ei ole koko urallaan näyttänyt viitteitä tällaisesta. Hänet on yksinkertaisesti draftattu yhteen heikoimmista NHL-joukkueista, joka on vasta hiljattain muodostunut edes pudotuspelijoukkueeksi.
Vähän sama kohtalohan oli Selänteellä aikoinaan. Kovimmat pelivuotensa hän pelasi Ducksissa 90-luvulla. Tekemällä suunnilleen puolet joukkueen maaleista ei Anaheimilla silti ollut hirveästi saumoja pitkiin SC-runeihin kun jo ensimmäisellä kierroksella vastustajan tehtävä oli yksinkertainen - pimennä Kariya ja Selänne = voita.
Olen todella kova Sebe-fani, mutta on mielestäni aivan naurettava ajatus, että Aho olisi onnistunut tehtävässään jotenkin paremmin "voittajan ominaisuuksillaan". Ja tämä kaikki Carolinan pelit katsovalta. Minusta Aholla ja Barkovilla on molemmilla johtajan ominaisuuksia, molemmat ovat rauhallisia ja sanansa huolella valitsevia pelaajia, jotka eivät kuitenkaan kaukalossa nöyristele ketään. Heitä on joukkuetovereiden helppo seurata taisteluihin.
Kyllä, tulosurheilu on toki varsin mustavalkoista. Tulos tai ulos. En tosiaankaan pidä Ollia kovin suurena voittajatyyppinä. Paskoista en nyt kyllä ole tässä yhteydessä kenestäkään puhunut, joten ihan noin ei tarvitse kärjistää. Hyvä pelaaja toki Jokinen oli hieman kypsyttyään, kuten Barkovkin on ollut jo nuoresta iästä alkaen. Mutta saavutti Olli sentään HIFK:issä Liigamestaruuden ja oli tärkeä palanen Suomen upeaa Torinon olympiahopeajoukkuetta. Lasken kuitenkin noin kovassa turnauksessa saavutetun mitalin toki myös voittamiseksi, vaikkei pääpotti ihan sitten tullutkaan. Tuollaisia ei Barkov ole todellakaan saavuttanut, mutta toivottavasti vastaavaa tai parempaa vielä onnistuu omalla ratkaisevalla panoksellaan saavuttamaan. Jokinen oli myös uransa ajan varsin miinusmerkkinen pelaaja joten tuo riskinotto hyökkäyspelin ja puolustuspelin suhteessa toisiinsa ei ollut hänellä ollenkaan hyvällä tasolla. Sekin kielii siitä, että ei ollut sitä ihan parasta voittaja-ainesta. Ei toki missään nimessä paska, vaan nimenomaan huippupelaaja, joka ei vain ollut erityisen hyvä kovimmissa paikoissa.Väitätkö nyt siis, että Olli Jokinenkin oli aivan paska kun ei saavuttanut NHLssä mitään? Hyvä että pääsi edes playoffeja pelaamaan.
Sangen musta-valkoinen on tämän jantterin maailmta.
Tää voittajatyyppi on niin vaikea asia, että oikeita voittajia on todella vähän. Ja sitten on fatmarooneja, jotka nyt vain ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Minä mittaan pelaajan hyvyyden ihan muilla perusteilla. Sasha on ihan saatanan hyvä pelaaja. Jos en mitään muuta keksi, niin sitten se eye test. Sitä vastaan ei voi vasta-argumentoida, argumentoinnin kurkipotku.