Paradoksaalisesti kärjistäen: Barkov on ehkä "liian" hyvä ja nöyrä pelaaja. Suoritustaso runkosarjassa on tasaisen hyvä, eikä notkahduksia juuri tule. Silloin on vaikea säätää omaa peliä runkosarjasta pykälän tai kaksi parempaan suuntaan, kun pudotuspelit alkavat. Runkosarjassa "surffailevilta" tämä onnistuu, ja siitä voi saada hengen päälle, vaikka absoluuttinen suoritustaso ei vastaisikaan barkovien perustasoa.
Voisi ehkä verrata Sashaa huippukestävyysjuoksijaan, jolla ei ole kuitenkaan parasta mahdollista loppukiriä. Jos kilpakumppanit ei putoa matkalla tasaisen tappavalla vauhdilla, niin maalisuoralla Barkov ei välttämättä saa koneesta irti ekstatehoja samassa suhteessa kuin tsemppaamalla mukana roikkuneet kiritykit.
Tämä sanottuna, paras seitsemästä -sarja on lähtökohtaisesti niin pitkä, että tämä tasainen laatutyö todennäköisesti vie voiton. Mutta ei pidä aliarvioida henkistä puolta, se "roikkuminen" ja menestyksekäs tason nosto verrattuna runkosarjaa saattavat käynnistää yksittäisissä pelaajissa ja kokonaisissa joukkueissa positiivisen kierteen, ns. kevään miehet -ilmiön, jonka myötä itseään paremmista painellaan ohi kalkkiviivoilla.