Aku Louhimies – elokuvaohjaaja

[BigRedCat]

Tästä:

Aluksi mietin, miten tämä edes liittyy keskusteluun. Sitten toinen nimimerkki toi esille mainitun Australian tapauksen, jota sinä kehuit hyväksi esimerkiksi.

Olkiukkoilun voit varmasti osoittaa viestein. Sama myös nimimerkille @Cobol

Tuo on joko päivänselvää olkiukkoilua tai sitten yksinkertaisesti tyhmyyttä. Minä kysyin periaatteellista suhtautumista kuviteltuun tilanteeseen, johon nimimerkki @dana77 jostain ihmeen syystä kyseli esimerkkiä. Tällaisen antoi @Jesus Shaves ja tähän minä totesin, huom. suora lainaus, että "Periaatetasoinen keskustelu ei vaadi ennakkotapauksia. @Jesus Shaves kuitenkin iloksesi sellaisenkin kykeni löytämään."

Voitko nyt sitten kertoa oliko tämä se hyväksi esimerkiksi kehuminen, vai syyllistyitkö taas olkiukkoon? Toki olisin voinut tuohon lisätä "ilmeisesti", sillä en esimerkkiin perehtynyt koska pidin tyhmemmällekin ilmiselvänä ettei se ole kysymykseni kannalta olennainen.

No tuohonhan sinä vastasit pieksemällä olkiukkoa:

Luin jutun pintapuolisesti. Siinä siis aussinaista syytetään epäasiallisesta toiminnasta (tai lähinnä yksi henkilö syyttää), mihin hän taas vastaa viittaamalla laajempaan naisten sorsimiseen sukupuolen perusteella (tässä ilmeisesti se slutshaming-kulma).

En ota sen kummemmin kantaa yksittäistapauksiin. Tuossa tapauksessa syntyi mielikuva, että keskustelu liittyy aivan muihin asioihin kuin slutshamingiin. Enkä toisaalta oikein tavoita sitä, miksi tuot keskusteluun tuollaisia whataboutismeja.

Eli vastauksena kysymykseeni vastasit johonkin ihan muuhun kysymykseen ja "viattomasti" ihmettelit miksi tämmöistä kyselen. Tästä päästään aiemmin toteamaani:

"Kun kysyt tällaisilta ihmisiltä milloin kyseistä perustelua on ok käyttää ja mihin tilanteisiin heidän logiikkansa soveltuu, saat vastaasi juuri yllä nähdyn kaltaista kiertelyä, tolpansiirtelyä ja epäolennaisuuksiin takertumista tahallisen väärinymmärtämisen kyljessä."

 

[Walrus21]

Tuo on joko päivänselvää olkiukkoilua tai sitten yksinkertaisesti tyhmyyttä. Minä kysyin periaatteellista suhtautumista kuviteltuun tilanteeseen, johon nimimerkki @dana77 jostain ihmeen syystä kyseli esimerkkiä. Tällaisen antoi @Jesus Shaves ja tähän minä totesin, huom. suora lainaus, että "Periaatetasoinen keskustelu ei vaadi ennakkotapauksia. @Jesus Shaves kuitenkin iloksesi sellaisenkin kykeni löytämään."

Minä kävin ensinnäkin keskustelua @Cobol :n kanssan, en sinun. En myöskään ollut osapuolena @dana77 koskevassa jutussa. Jos alat tuomaan pöytään jotain "periaatetason keskusteluja", oletan, että pohjustat niitä esimerkein. Tai edes avaat käsitteet.

Jatkossa voinet käydä keskustelua muiden nimimerkkien kanssa. En suoraan sanottuna jaksa panostaa viestiesi lukemiseen, sillä ne menevät jatkuvasti kauemmas ketjun aiheesta ja ovat mitä suuremmissa määrin minuun kohdistuvaa länkytystä.

 

[dana77]

Minä kysyin periaatteellista suhtautumista kuviteltuun tilanteeseen, johon nimimerkki @dana77 jostain ihmeen syystä kyseli esimerkkiä.

Minultahan ei kysytty silloin eikä kysytty nytkään, mutta minun mielestäni esimerkin kysyminen tuollaisesta ennennäkemättömään tapaukseen oli varsin perusteltua. On hyvinkin vaikea oikeasti spekuloida miten ihminen suhtautuisi johonkin täysin uuteen tilanteeseen, kuten puhuvaan Aasiin, lentävään lehmään tai Timo soinin keksimään ikiliikkujaan, jollaisesta ei ole aiempaa kokemusta.

En tästä huolimatta malta olla huomauttamatta että tämä periaatteellinen kysymyksen asettelu muistuttaa hieman cobolin kanssa käymääni vastaavaa, jossa metoota verrattiin taistolaisiin. Olin silloin sitä mieltä, että tasa-arvon ja sukupuolisen koskemattomuuden puolustamista ei oikein voi yksi yhteen verrata maanpetokselliseen toimintaan kun mietitään hyväksyttäviä keinoja. Samoin olen tässäkin tapauksessa linjakkaasti sitä mieltä, että slut-shamingiä joka on aina jo lähtökohtaisesti väärin on vaikeahko verrata siihen, että jotakuta syytetään epäasiallisesta toiminnasta.

 

[BigRedCat]

Minä kävin ensinnäkin keskustelua @Cobol :n kanssan, en sinun. En myöskään ollut osapuolena @dana77 koskevassa jutussa. Jos alat tuomaan pöytään jotain "periaatetason keskusteluja", oletan, että pohjustat niitä esimerkein. Tai edes avaat käsitteet.

Jostain kumman syystä kommentoit kuitenkin minun, käyttäjän @BigRedCat, viestiä ja asetit sanoja suuhuni. Nyt sitten olkiukkoilusta täysin housut kintuissa kiinnijääneenä heität kehiin jotain angstia siitä mitä odotat minulta ja ilmeisesti implikoit että tuo että minun pointtiini tarttuessasi olit ensin käynyt keskustelua @Cobol :n kanssa jotenkin johtaa siihen että olkiukkosi eivät olleet olkiukkoja.

Täytyy ilmeisesti tosiaan jatkossa ottaa paremmin huomioon eräiden oikeassaolon mestareiden rajoittunut kyky ajatella abstrakteja kokonaisuuksia loogisesti koherentisti.

Jatkossa voinet käydä keskustelua muiden nimimerkkien kanssa. En suoraan sanottuna jaksa panostaa viestiesi lukemiseen, sillä ne menevät jatkuvasti kauemmas ketjun aiheesta ja ovat mitä suuremmissa määrin minuun kohdistuvaa länkytystä.

Jos tämä pitää tulkita niin että siirrät minut ignoreen niin tervemenoa vaan samaa kaliiberia kanssasi olevan "älykön", jo palstalta kenkää saaneen (tägäys ei toimi) Action Bronsonin seuraan, jolla niin ikään ei pää kestänyt myöntää väärässäoloa.

@dana77 : Minusta tuo mitä kirjoitat taistolaisvertauksesta ja slutsheimauksesta ylläolevassa viestissäsi on jo osaltaan sitä abstraktimpaa keskustelua mitä tulisi käydä sen sijaan että vaahdotaan päivänpolttavista tuohtumuksen vallassa. Tosin minusta on todella lapsellinen ajatus, tai ainakin hyvin ihmisen älyä aliarvioiva sellainen, että ennennäkemätöntä tilannetta ei voitaisi periaatteellisella tasolla spekuloida. Esim. minä voin kyllä sanoa suhtautuvani negatiivisesti siihen, että kuuhun matkustavia turisteja kaapattaisiin avaruusasemalta orjatyöhön Marsiin. Minun ei tarvitse tietää tätä kantaa muodostaessani onko näin käynyt joskus aiemmin.

Se miksi kovasanaisesti kritisoin nimimerkkiä @Walrus21 tuosta kyvyttömyydestä käydä abstraktimpaa keskustelua, johtuu siitä että esittämäni kaltaiset kysymykset paljastavat kuka on oikeasti kriittisesti ajattelemalla muodostanut mielipiteensä ja on valmis perustelemaan sen loogisesti ja aukkoja havaitessaan myös muuttamaan sitä. Sen sijaan tahallinen väärinymmärtäminen ja keskustelun siirtäminen naapuripellon aidanseipääseen kielii siitä että ajatustyö, jos sellaista on tehty, on tehty jonkun muun toimesta ja henkilö vain latelee muilta omaksumaansa mantraa. On vastenmielistä että tällöin oman ajatustyön puutetta peitellään olkinukkeilemalla ja tahallisesti muiden sanomiset väärinymmärtämällä. Yllätys yllätys, kuvatunlaiset henkilöt eivät yleensä ole kovinkaan innokkaita periaatteelliseen keskusteluun.

 

[Cobol]

Kyllä nuo @dana77 olkiukot ovat olkiukkoja edelleen. Tuosta voi katsella, mitä olen kirjoittanut me toosta:

Hakutulokset: me too | Jatkoajan keskustelupalsta

Kuten totean, yksi ongelma on me toon käyttäminen koston välineenä, toinen siinä että se vaatii 15 vuotta vanhoja käden pitämisiä polvella rangaistavaksi siten, että virka menee. Kolmas on siinä, että viattomat saavat osumaa. Neljäs on siinä, että esitykset näistä rikkomusten pannoista ovat samanlaisia luonteeltaan, kuin oli aikanaan taistolaisilla panna neuvostovastaisuuksista. Vasta tässä neljännessä tulee yhtenäisyys, joka toistuu myös anteeksiantamattomuutena.

Vastustan siis ns. kansantuomioistuimia.

Tag @BigRedCat

 

[Cobol]

Tuomioistuimena toimivat markkinat. Jos Louhimiehen ei katsota olevan soveltuva ohjaajaksi, sitten hänelle ei myönnetä isoja projekteja. Ei siinä mikään Ylen toimittajan sähköposti vaikuta, vaan tuotantyhtiön kokonaisharkinta..

Markkinat toimivat aina tuomioistuimena. Tätä ei tarvitse erikseen päättää tai mitään pannojen kestoa määrittää. Markkinat voivat olla suljettuja ohjaalta, näyttelijältä ja itse asiassa keneltä tahansa, jonka koetaan toimineen väärin. Yleisö voi boikotoida elokuvaa, kirjaa tai mitä tahansa, jos kokee tekijän arvomaailman olevan väärä.

Juuri markkinan takia ei tarvita mitään muuta. Ainoa asia mistä tulee huolehtia, on markkinoiden vapaus. Ei jokin iso toimija (YLE, HS jne) voi ohjata kirjoittelullaan markkinaa siksi, että toimijalla on valtava vaikutus markkinaan. Mutta toisaalta on jatkossakin pidettävä huolta siitä, että rigatellit voivat kirjoittaa ja julkaista tekstinsä ilman, että heitä häiritään tai painostetaan sen takia. Tekstin sisällön ja laadun valvonta on kunkin talon johdossa.

Mitä elokuviin tulee, niiden tekeminen ei ole markkinaehtoista. Niinpä tukea ei voi katkaista sillä perusteella, että joku sanoi ilkeästi useammankin kerran. Asiasta voi ja tulee keskustella ohjaajan kanssa ja jos hän ei lupaa parantaa tapaansa, sen jälkeen on turha tukea antaa.

 

[Ollakseni]

Mielenkiintoista puhua siitä, että markkinat määrittävät pannan pituuden. Nythän ei ole edes päässyt mitään markkinoille saakka. Tässä toki päästään siihen iänikuiseen kysymykseen taiteilijan ja taiteen erottamisesta toisistaan. Onhan se vähän erikoista katsella Polanskin ja Woody Allenin elokuvia nykyään. Enkä koe mitään kovaa tarvetta katsoa myöskään Kevin Spaceyn tähdittämiä elokuvia.

Siltikin Kubrickin ja Hitchcockin elokuvia voin katsoa hyvillä mielin, vaikka he saavat Louhimiehen vaikuttamaan erittäinkin mukavalta ohjaajalta, joka ottaa kaikkien tunteet aina huomioon.

 

[Lystikäs]

Ylen toimittajahan ei ole tässä esittänyt mitään uusia tai valheellisia väittämiä, vaan kysellyt, onko tuotantoyhtiö tietoinen Louhimiestä koskevista uutisjutuista. Sitä voi sitten arvuutella, onko kyse henkilökohtaisesta pyrkimyksestä vaikeuttaa Louhimiehen elämää vai halusta kerätä jatkojuttuja. Koko soppa on kuitenkin leivottu jo aiemmin, eikä tämä Rigatellin henkilökohtainen kysely tuo ilmi mitään, mikä ei olisi jo julkista tietoa.

Tuo ”uutisjuttu” on mielenkiintoinen käsite, kun kyse on toimittajan itsensä tekemästä jutusta, jonka sisällöstä ”syytetty” on osittain eri mieltä. Mutta tämä on minun mielestäni mielenkiintoinen tapaus erityisesti sen vuoksi, että mikä on toimittajalta eettisesti hyväksyttävää käytöstä. Rinnastetaan tähän toinen kansakunnan mielenkiintoa herättänyt henkilö - Anneli Auer, jonka syyttömyysolettamusta ei kyetty aukottomasti murtamaan, eikä hän näin ollen ollut lain silmissä syyllinen, mutta voisin kuvitella hänenkin olevan maineensa vanki lopun elämäänsä. Oletetaan, että Anneli Auer yrittäisi uutta starttia elämäänsä, muuttaisi ulkomaille, löytäisi uuden elämän. Olisiko eettisesti oikein, että suomalainen toimittaja lähestyisi tämän uutta työnantajaa ja latoisi tiskiin Aueria koskevat uutisjutut? Eihän se kiellettyä ole kertoa toiselle ihmiselle asioita, mutta pidämmekö sellaista suotavana käytöksenä neljännen valtiomahdin (median) edustajalta?

 

[Radiopää]

Olisiko eettisesti oikein, että suomalainen toimittaja lähestyisi tämän uutta työnantajaa ja latoisi tiskiin Aueria koskevat uutisjutut? Eihän se kiellettyä ole kertoa toiselle ihmiselle asioita, mutta pidämmekö sellaista suotavana käytöksenä neljännen valtiomahdin (median) edustajalta?

Anneli Auerin miehen murha ei liity mitenkään Anneli Auerin työhön. Se, mistä Louhimieheä syytetään, on tapahtunut sillä alalla, jossa hän on työtään tehnyt. Jos Louhimies olisi siirtynyt toiselle alalle, olisi ollut, jos ei epäeettistä, niin ainakin journalistisesti heikkoa ottaa työnantajaan yhteyttä.

 

[Walrus21]

Jostain kumman syystä kommentoit kuitenkin minun, käyttäjän @BigRedCat, viestiä ja asetit sanoja suuhuni.

Kommentoin viestiä, jonka osoitit minulle. Käytin jopa sellaiset 5-10 min aikaa, vaikka koin aiheen olevan aika kaukana Aku Louhimiehestä. Nyt olen käyttänyt jo vartin näihin retorisiin akrobatioihisi.

Nyt sitten olkiukkoilusta täysin housut kintuissa kiinnijääneenä heität kehiin jotain angstia siitä mitä odotat minulta ja ilmeisesti implikoit että tuo että minun pointtiini tarttuessasi olit ensin käynyt keskustelua @Cobol :n kanssa jotenkin johtaa siihen että olkiukkosi eivät olleet olkiukkoja.

Ai nyt sinun taktinen valintasi on keskittyä siihen, että mainitsin sinun kehuneen @Jesus Shaves :n viestiä. No jos nyt aivan tarkkoja ollaan, niin et ehkä sanatarkasti kehunut mutta totesit kuitenkin, että kelpaa esimerkiksi.

Tämä toki koskee myös aiempia keskusteluja kanssasi. Yksittäisistä semanttisista valinnoista aletaan tehdä elämää suurempia osoituksia vastapuolen älykkyydestä/argumentaatiokyvystä/milloin mistäkin. Ja sitten jauhetaan sivutolkulla ja yritetään nousta voittajana jonnekin kuvitteellisen kirkasotsaisuuden huipulle.

Tämä viimeisenä viestinä sinulle, mikäli et halua palata itse aiheeseen.

Juuri markkinan takia ei tarvita mitään muuta. Ainoa asia mistä tulee huolehtia, on markkinoiden vapaus. Ei jokin iso toimija (YLE, HS jne) voi ohjata kirjoittelullaan markkinaa siksi, että toimijalla on valtava vaikutus markkinaan. Mutta toisaalta on jatkossakin pidettävä huolta siitä, että rigatellit voivat kirjoittaa ja julkaista tekstinsä ilman, että heitä häiritään tai painostetaan sen takia. Tekstin sisällön ja laadun valvonta on kunkin talon johdossa.

Se, mitä tässä on tapahtunut, on Ylen tiedonvälittäminen. Tapahtumien kuvailusta ovat vastanneet henkilöt, jotka ovat työskennelleet Louhimiehen kanssa. Ihan normaalia journalistista työtä, jota on tehty ns. protokollan mukaisesti. Oikeastaan kaikki oleellinen on käyty läpi mm. Jokisen vastineessa ja tuossa SK:n artikkelissa.

Mitä elokuviin tulee, niiden tekeminen ei ole markkinaehtoista. Niinpä tukea ei voi katkaista sillä perusteella, että joku sanoi ilkeästi useammankin kerran. Asiasta voi ja tulee keskustella ohjaajan kanssa ja jos hän ei lupaa parantaa tapaansa, sen jälkeen on turha tukea antaa.

Kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan kuin tässä olisi kyse jostain pikkupoikien omenavarkaudesta. Louhimiehen tapauksessa tarkastelun alla on kuitenkin vuosikausia jatkunut systemaattinen toiminta, joka on nyt todennettu kymmenien ihmisten toimesta. Toimintaan on myös samojen henkilöiden kertomusten mukaan puututtu, mutta tuloksetta.

Se, palautuuko Louhimiehen maine, ei ole enää Yleisradion vastuulla vaan siitä päättävät elokuva-alan henkilöt ja viime kädessä yleisö.

Puheet savustamisesta, vainosta, taistolaisista, noitavaistoista jne. eivät vastaa tilanteen luonnetta. Em. termit sopivat ennemminkin Bäckmanin tai Janitskinin repertuaariin.

Tuo ”uutisjuttu” on mielenkiintoinen käsite, kun kyse on toimittajan itsensä tekemästä jutusta, jonka sisällöstä ”syytetty” on osittain eri mieltä. Mutta tämä on minun mielestäni mielenkiintoinen tapaus erityisesti sen vuoksi, että mikä on toimittajalta eettisesti hyväksyttävää käytöstä. Rinnastetaan tähän toinen kansakunnan mielenkiintoa herättänyt henkilö - Anneli Auer, jonka syyttömyysolettamusta ei kyetty aukottomasti murtamaan, eikä hän näin ollen ollut lain silmissä syyllinen, mutta voisin kuvitella hänenkin olevan maineensa vanki lopun elämäänsä. Oletetaan, että Anneli Auer yrittäisi uutta starttia elämäänsä, muuttaisi ulkomaille, löytäisi uuden elämän. Olisiko eettisesti oikein, että suomalainen toimittaja lähestyisi tämän uutta työnantajaa ja latoisi tiskiin Aueria koskevat uutisjutut? Eihän se kiellettyä ole kertoa toiselle ihmiselle asioita, mutta pidämmekö sellaista suotavana käytöksenä neljännen valtiomahdin (median) edustajalta?

Niin tuossa liikutaan tietysti eettisesti harmaalla alueella, kun toimittaja lähestyy suoraan työnantajaa. Tässähän oli pari kuukautta sitten vähän vastaava keissi, kun Sanna Ukkola lähti jonkun twitter-viestin perusteella laittelemaan sähköpostia vastapuolen työnantajalle. Mielestäni se oli varsin kyseenalaista toimintaa - etenkin, kun otetaan huomioon Ukkolan valta-asema suhteessa satunnaiseeen twitterin käyttäjään.

Auerin maine on varmasti lopullisesti mennyt ihmisten silmissä. Toisaalta siinä keississä ei ollut käsittääkseni kyse median töppäilyistä, vaan rikospaikkatutkinnan huolimattomuudesta. Näitä tapauksia on kuitenkin hankala vertailla, kun kyse on täysin erityylisistä syytteistä.

Mielestäni tässä on oleellista huomioida, että Louhimies ei ole kenenkään yksittäisen henkilön syytteiden kohteena, vaan syyttäjiä on useita ja todistajia kymmeniä. Tällöin ns. virhemarginaali on aika pieni. Nythän on ollut myös sellaisia juttuja esillä, joissa todistusaineisto on koostunut yhden henkilön kertomuksista. Esimerkkinä toimii vaikkapa maatalousministeri Jari Lepän leimaantuminen sovinistiksi. Kun asia tuotiin julkisuuteen, Lepän työtoverit ja monet muut hänen kanssaan asioineet korjasivat väittämiä omalta osaltaan. Yksittäisen syyttäjän painoarvo laski ja koko kohu laantui (todennäköisesti oikein perustein).

Luultavasti Louhimiehelle olisi käynyt samalla lailla, mikäli ei olisi ollut kymmenien ihmisten porukkaa vahvistamassa väitteitä.

 

[Jesus Shaves]

Anneli Auerin miehen murha ei liity mitenkään Anneli Auerin työhön. Se, mistä Louhimieheä syytetään, on tapahtunut sillä alalla, jossa hän on työtään tehnyt. Jos Louhimies olisi siirtynyt toiselle alalle, olisi ollut, jos ei epäeettistä, niin ainakin journalistisesti heikkoa ottaa työnantajaan yhteyttä.

Nyt on kyllä jo todella hyvää settiä.

Kuvitteellista elokuvaohjaajaa syytetään vaimonsa murhasta - tapaus on Suomen rikoshistorian mielenkiintoisimpia ja kohutuimpia tapauksia. Mies todetaan syyttömäksi ja hän muuttaa ulkomaille tekemään vanhaa työtään ohjaajana. Kukaan ei kysele perään asiasta.

Elokuvaohjaajaa ei tuomita mistään - joskin hän käyttäytyy huonosti ja on huono pomo. Hän pyytää anteeksi toimintaansa, lupaa muuttaa tapansa ja lähtee työskentelemään ulkomaiseen produktioon. On journalistisesti OK kysellä perään jos hän saa kohun jälkeen töitä kansainvälisestä suurtuotannosta?

Eli näin tämä siis menee - Louhimiehen olisi siis OK tehdä duunia jollain muulla alalla?

 

[BigRedCat]

Anneli Auerin miehen murha ei liity mitenkään Anneli Auerin työhön. Se, mistä Louhimieheä syytetään, on tapahtunut sillä alalla, jossa hän on työtään tehnyt. Jos Louhimies olisi siirtynyt toiselle alalle, olisi ollut, jos ei epäeettistä, niin ainakin journalistisesti heikkoa ottaa työnantajaan yhteyttä.

Implikoiko tämä että mikäli Anneli Auer tuossa nimimerkin @Lystikäs maalaamassa kuvassa uudessa elämässään löytäisi rakkauden, Ylen toimittajalta olisi ihan ok soitella tälle uudelle puolisolle ja kysellä hieman onko hän tietoinen että puolisoaan yleisesti pidetään Suomessa edellisen puolisonsa murhaajana? Aivan varmasti tällaisellekin journalismille löytyisi kiinnostuneita lukijoita ympäri Suomea. Esim. Seiskaa tilaavasta kansanosasta.

Voisin kyllä kuvitella että sillä onko murhaaja on melkoisesti tekemistä aika moneenkin työhön soveltumisen kanssa, olipa väitetty murha sitten tehty työpaikalla/työaikana tai ei.

 

[BigRedCat]

Kommentoin viestiä, jonka osoitit minulle. Käytin jopa sellaiset 5-10 min aikaa, vaikka koin aiheen olevan aika kaukana Aku Louhimiehestä. Nyt olen käyttänyt jo vartin näihin retorisiin akrobatioihisi.

Tämä on myös yksi esimerkki suomimani kaltaisten olkiukkoilijoiden retorisesta työkalupakista: "Aihe on kaukana otsikosta x". Ihan hauskaa kun oikein alleviivaat tuota aidanseipäisiin keskittymistäsi mistä huomautin. Muistuu mieleen kun jonkun nimimerkin mielestä Yleä ei saanut mainita valemediaketjussa (jonka koko nimi on siis Valeuutiset ja ”valeuutiset” – keskustelua median nykytilasta ja sananvapaudesta). @Carlos joskus vastaavassa tilanteessa kirjoitti legendaariseksi muodostuneen viestinsä "Corey Elkins ja jääkiekko". Nyt olisi ilmeisesti tilausta "Aku Louhimies, elokuvaohjaaja" -versiolle.

Siinä hengessä, todettakoon seuraavaa turvallisesti aiheen ytimessä: Aku Louhimies on ihan ok elokuvaohjaaja joka on ohjannut ihan hyviä elokuvia joskin myös heikompia elokuvia. Aina hän ei ole kuitenkaan kohdellut näyttelijöitä kuten elokuvaohjaajan kuuluu, jonka takia useampi näyttelijä onkin sanonut negatiivisia asioita Aku Louhimiehestä mediassa. Nyt onkin niin, että Aku Louhimies ei meinaa löytää töitä elokuvaohjaajana, ja jos löytääkin, niin joku toimittaja kyllä soittaa ja kysyy että varmastiko tämän Aku Louhimiehen olette elokuvaohjaajaksi ottamassa.

Elokuvaterveisin,
BigRedCat

 

[Cobol]

Se, mitä tässä on tapahtunut, on Ylen tiedonvälittäminen. Tapahtumien kuvailusta ovat vastanneet henkilöt, jotka ovat työskennelleet Louhimiehen kanssa. Ihan normaalia journalistista työtä, jota on tehty ns. protokollan mukaisesti. Oikeastaan kaikki oleellinen on käyty läpi mm. Jokisen vastineessa ja tuossa SK:n artikkelissa.

Olemme ihan pysyvästi erimielisiä tästä. Virkavapaalla oleva toimittaja lähestyi BBC:tä casen tiimoilta. Minusta tämä on väärin useilla tavoilla. Siksi, että Louhimiehen uutta duunia ei olisi tullut torpata, koska hän oli valmis muuttamaan tapansa ja pyysi anteeksi. Ja toki siksi, että sen teki virkavapaalla oleva toimittaja.

Itse en tästä muuta kantaani, koska kannatan ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan kuin tässä olisi kyse jostain pikkupoikien omenavarkaudesta. Louhimiehen tapauksessa tarkastelun alla on kuitenkin vuosikausia jatkunut systemaattinen toiminta, joka on nyt todennettu kymmenien ihmisten toimesta. Toimintaan on myös samojen henkilöiden kertomusten mukaan puututtu, mutta tuloksetta.

Olkiukko. Päinvastoin, olen todennut ettei Louhimiehen syyllisyydestä tekoihin, jotka on esitetty, jää epäilystä. Olen myös - kaiketi ainoana - kirjoittanut YLE-ketjussa Rigatellin oikeudesta kirjoittaa ja tehdä työtä jatkossa ilman ulkopuolista painostusta.

Puheet savustamisesta, vainosta, taistolaisista, noitavaistoista jne. eivät vastaa tilanteen luonnetta. Em. termit sopivat ennemminkin Bäckmanin tai Janitskinin repertuaariin.

Puheet taistolaisuudesta sopivat erittäin hyvin siinä kontekstissa, jota olen käyttänyt. Ja sehän oli tuomioiden jakaminen ohi oikeuslaitoksen ja ilman mahdollisuutta saada anteeksi. Sen sijaan - ja tämänkin olen todennut - itse subtanssi on eri.

Puheet noitavainoista ovatkin mielenkiintoisia, sillä sellaisia puhujia löytyy ainakin vihervassarien sivistyneistöstä. Kaikki eivät luojan kiitos sillä suunnalla ole hurahtaneet. Julkisesti me toon ja noitavainon on yhdistänyt useampikin tunnettu kulttuurihenkilö.

 

[Radiopää]

Implikoiko tämä että mikäli Anneli Auer tuossa nimimerkin @Lystikäs maalaamassa kuvassa uudessa elämässään löytäisi rakkauden, Ylen toimittajalta olisi ihan ok soitella tälle uudelle puolisolle ja kysellä hieman onko hän tietoinen että puolisoaan yleisesti pidetään Suomessa edellisen puolisonsa murhaajana? Aivan varmasti tällaisellekin journalismille löytyisi kiinnostuneita lukijoita ympäri Suomea.

Silloin kysymys olisi kahdesta yksityishenkilöstä, ei työyhteisöstä tai kokonaisesta kulttuuri-ilmiöstä, joka on leimaantunut vahvasti yhden alan sisällä olevaksi ongelmaksi.

Jotkut näkevät, että tässä on kysymys vain Aku Louhimiehestä. Minusta taas kokonaisesta kulttuuri-ilmiöstä, jossa Aku Louhimies on vain yksi tekijä kulttuuriasa, joka hänen työtapansa on mahdollistanut, ja siksi Anneli Auer ei ole mitenkään verrannollinen.

 

[Lystikäs]

Auerin maine on varmasti lopullisesti mennyt ihmisten silmissä. Toisaalta siinä keississä ei ollut käsittääkseni kyse median töppäilyistä, vaan rikospaikkatutkinnan huolimattomuudesta. Näitä tapauksia on kuitenkin hankala vertailla, kun kyse on täysin erityylisistä syytteistä.

Täysin erityyliset syytteet, mutta näitä tapauksia on helppo vertailla. Kyse on kahdesta länsimaisen oikeusvaltion mukaan syyttömästä ihmisestä, joiden syyttömyysolettamusta ei ole lain mukaan kumottu... ellei mediatalo omaa oikeuksia toimia tällaisissa tapauksissa tuomarina. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että onko toimittajalla eettinen oikeus hankaloittaa viattoman ihmisen elämää, mikäli itse pitää tätä syyllisenä. Artikkelit ja kolumnit eivät ole oikeusprosesseja, joiden perusteella, jonkun viattomuus voitaisiin viedä. Sitä varten on oikeussalit.

Pohjimmiltaan tässä on kyse siitä, miten paljon voimme antaa medialle valtaa toimia tuomarina ja pyövelinä. Median valta on somen myötä isompi kuin koskaan, joten nyt jos koskaan olisi hyvä tarkistaa ovatko eettiset linjaukset ajan pulssilla.

 

[Walrus21]

Olemme ihan pysyvästi erimielisiä tästä. Virkavapaalla oleva toimittaja lähestyi BBC:tä casen tiimoilta. Minusta tämä on väärin useilla tavoilla. Siksi, että Louhimiehen uutta duunia ei olisi tullut torpata, koska hän oli valmis muuttamaan tapansa ja pyysi anteeksi. Ja toki siksi, että sen teki virkavapaalla oleva toimittaja.

Itse en tästä muuta kantaani, koska kannatan ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Mitä tekemistä tällä on ihmisoikeuksien tai demokratian kanssa?

Erimielisyys kiteytyy siis siinä, että minä en koe Rigatellin sähköpostien torpanneen Louhimiehen uutta duunia. Mahdollinen torppaaminen on tapahtunut ennaltaehkäisevästi viime keväänä, jolloin Louhimies-uutisointi julkaistiin.

Opintovapaa-näkökulma on sinällään mielenkiintoinen muttei liity juurikaan Louhimieheen. Entä jos Rigatelli ei olisikaan opintovapaalla? Mikä olisi kantasi siinä tapauksessa?

Siitä olen myös toista mieltä, että Louhimiehen anteeksipyynnöillä ja lupauksilla olisi keskeistä merkitystä. Toki hienoa, että hän on niin tominut, muttei muuta ainakaan minun suhtautumista olennaisilta osin.

Puheet taistolaisuudesta sopivat erittäin hyvin siinä kontekstissa, jota olen käyttänyt. Ja sehän oli tuomioiden jakaminen ohi oikeuslaitoksen ja ilman mahdollisuutta saada anteeksi. Sen sijaan - ja tämänkin olen todennut - itse subtanssi on eri.

Mutta eihän kukaan ole "jaellut tuomioita". Louhimies on edelleen vapaa tekemään mitä tahansa työtä. Mikäli hän kokee, että Yleisradio on valheellisesti loannut hänen maineensa, hän voi toki nostattaa oikeusjutun. Näin tuskin kuitenkaan tapahtuu, sillä Ylen juttu oli vakaalla pohjalla.

Median roolista voidaan tietysti keskustella, ja se onkin ongelmallinen monessa mielessä. En kuitenkaan keksi muutakaan väylää, jota kautta Louhimiehen kaltaiset tapaukset olisi mahdollista "paljastaa". Eli samalla tulee väistämättä riskejä ja negatiivisia ilmiöitä, mutta se liittyy pikemminkin median ominaisuuksiin kuin Louhimiehen tapaukseen.

Ymmärrän sinällään, että joillain on tässä vahva "syytön kunnes toisin todistetaan"-näkökulma. koen, että kyse on painotuksista: annetaanko ns. benefit of the doubt syytetylle vai syyttäjille? Jos julkaisukynnystä madalletaan, näitä juttuja tulee enemmän mutta jää kiistanalainen kysymys väitteiden oikeudellisuudesta. Jos rima taas on korkealla, uhrit vaikenevat riskien kasvaessa. Näitä juttuja on Suomessa ollut verrattain vähän, mikä johtunee juuri voimakkaasta todistustaakasta.

Puheet noitavainoista ovatkin mielenkiintoisia, sillä sellaisia puhujia löytyy ainakin vihervassarien sivistyneistöstä. Kaikki eivät luojan kiitos sillä suunnalla ole hurahtaneet. Julkisesti me toon ja noitavainon on yhdistänyt useampikin tunnettu kulttuurihenkilö.

Otin kantaa lähinnä tämän ketjun retoriikkaan. Siitä en tiedä, onko termi kovassa käytössä jossain vasurien keskuudessa.

Täysin erityyliset syytteet, mutta näitä tapauksia on helppo vertailla. Kyse on kahdesta länsimaisen oikeusvaltion mukaan syyttömästä ihmisestä, joiden syyttömyysolettamusta ei ole lain mukaan kumottu... ellei mediatalo omaa oikeuksia toimia tällaisissa tapauksissa tuomarina. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että onko toimittajalla eettinen oikeus hankaloittaa viattoman ihmisen elämää, mikäli itse pitää tätä syyllisenä. Artikkelit ja kolumnit eivät ole oikeusprosesseja, joiden perusteella, jonkun viattomuus voitaisiin viedä. Sitä varten on oikeussalit.

Pohjimmiltaan tässä on kyse siitä, miten paljon voimme antaa medialle valtaa toimia tuomarina ja pyövelinä. Median valta on somen myötä isompi kuin koskaan, joten nyt jos koskaan olisi hyvä tarkistaa ovatko eettiset linjaukset ajan pulssilla.

Minusta tässä on se perustavanlaatuinen ero, että Auer ei ole ollut julkisessa roolissa, vaan häntä vastaan on käyty laillinen oikeusprosessi. Näin ollen voidaan katsoa, että syyttömäksi julkistamisen jälkeen hän on yksityishenkilö, jolla ei ole mitään velvollisuutta esiintyä mediassa.

Louhimiestä vastaan ei ole nostettu oikeusjuttuja, vaan häntä koskeva keskustelu liittyy julkisesti näkyvän työtehtävän hoitamiseen. Yle ei ole toiminut tuomarina, vaan antanut julkaisuväylän Louhimiestä syyttäville henkilöille. Normaali toimintaproseduuri, jossa myös syytetylle on annettu mahdollisuus kommentoida väitteitä ja jossa tilanteen arviointi on viime kädessä jätetty yleisölle.

 

[Lystikäs]

Minusta tässä on se perustavanlaatuinen ero, että Auer ei ole ollut julkisessa roolissa, vaan häntä vastaan on käyty laillinen oikeusprosessi. Näin ollen voidaan katsoa, että syyttömäksi julkistamisen jälkeen hän on yksityishenkilö, jolla ei ole mitään velvollisuutta esiintyä mediassa.

Louhimiestä vastaan ei ole nostettu oikeusjuttuja, vaan häntä koskeva keskustelu liittyy julkisesti näkyvän työtehtävän hoitamiseen. Yle ei ole toiminut tuomarina, vaan antanut julkaisuväylän Louhimiestä syyttäville henkilöille. Normaali toimintaproseduuri, jossa myös syytetylle on annettu mahdollisuus kommentoida väitteitä ja jossa tilanteen arviointi on viime kädessä jätetty yleisölle.

Ei kai elokuvaohjaaja ole automaattisesti mikään julkinen rooli, jolla olisi velvollisuus esiintyä mediassa? Louhimies ei ole tehnyt yksityiselämästään julkista, sen enempää kuin Auerkaan... vaikka jälkimmäinen taisi tapahtumien jälkeen kirjoittaa kirjan liittyen elämäänsä. Mutta sanoisin molempien olevan julkisesti tunnettuja yksityishenkilöitä. Molemmat ovat esiintyneet keskusteluohjelmissa puhumassa syytöksistä (kuten kaikki kohurehtorit ja muutkin syytetyt), mutta eivät viivy naistenlehdissä kuvailemassa vaatekaappinsa sisältöä. Eikä tarvita oikeudenkäyntiä, jotta ihminen voidaan julkistaa syyttömäksi. Läntisessä oikeusjärjestelmässä ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Oikeudenkäynti vain palauttaa sen statuksen. Aueria ei ole todistettu syyttömäksi, kuten ei ole Louhimiestäkään.

Mutta jos luen tätä mielipidettäsi oikein, niin mielestäsi ilman oikeudenkäyntiä, mediatalolla (toimittajilla) on oikeus tietoisesti hankaloittaa julkisen ihmisen elämää tuoden ilmi tätä kohtaan esitettyjä syytöksiä, jotka on jätetty somekansan tuomittaviksi? Mutta jos on oikeudenkäynti (jolloin syyte on yleensä vakavampi), niin sitten ei saa häiritä? Toivoisin, että perustelet tämän paremmin, koska se ei ole perinteistä länsimaalaista oikeusajattelua.

Siihen rinnastukseen. Jos et suostu rinnastamaan heitä vain kahdeksi syyttömäksi ihmiseksi - joiden yleisesti oletetaan olevan oikeasti syyllisiä, niin olet oikeassa, he eivät rinnastu. Mutta pääosin sen takia, että toinen on oletettu työpaikka-alistaja, toinen oletettu murhaaja. Jonka takia tuntuu oudolta, että antaisit oletetulle murhaajalle enemmän oikeuksia häiriövapaaseen elämään, kuin "työpaikkakiusaajalle".

 

[Radiopää]

Pohjimmiltaan tässä on kyse siitä, miten paljon voimme antaa medialle valtaa toimia tuomarina ja pyövelinä. Median valta on somen myötä isompi kuin koskaan, joten nyt jos koskaan olisi hyvä tarkistaa ovatko eettiset linjaukset ajan pulssilla.

Oletetaan, että sinä olet toimittaja, joka saa kuulla Suomen puhutuimman elokuvaohjaajan käyttäneen väärin valtaa työyhteisössään. Jätätkö asian omaan arvoonsa, vai lähdetkö selvittämään asiaa kuulemalla syyttäviä tahoja, silminnäkijöitä, alan muita vaikutusvaltaisia henkilöitä ja itse syytettyä? Näin Yleisradio toimi.

Sen sijaan Louhimies ei kannellut uutisoinnista, vaan alkoi syyttää mediaa valehtelusta sosiaalisen median kautta. Tästä kuviosta huolimatta jotkut näkevät, että media on ajojahtaaja ja Louhimies uhri.

Tämän kuvion toi esille muun muassa nimimerkki @arvee n pitämä toimittaja Olli Seuri Ruben Stillerin ohjelmassa eilen.

Yleisradio ei ole lähtenyt kaivamaan Louhimiehen yksityiselämää, vaan ainoastaan niitä asioita, jotka koskevat elokuva-alaa, johon ongelmat liittyvät. Niin kauan, kun fokus pysyy tässä, ei asioiden selvittämisessä ole mitään epäeettistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asia olisi mielenkiintoista ja tärkeää journalismia.

 

[Cobol]

Mitä tekemistä tällä on ihmisoikeuksien tai demokratian kanssa?

Demokratiaan ja ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus tehdä työtä ja elää ilman vainoa. Demokratiaan kuuluu myös rangaistukset teoista, jotka määritellään laissa. Demokratiaan kuuluu myös, että rangaistuksista päättää asianomaiset elimet.

Mutta eihän kukaan ole "jaellut tuomioita". Louhimies on edelleen vapaa tekemään mitä tahansa työtä.

Tuomion voi jakaa ottamalla anteeksipyyntöjen ja muutoslupauksen jälkeen esimerkiksi yhteyden uuteen työnantajaan ulkomailla, kun henkilö on työllistymässä.

Median roolista voidaan tietysti keskustella, ja se onkin ongelmallinen monessa mielessä. En kuitenkaan keksi muutakaan väylää, jota kautta Louhimiehen kaltaiset tapaukset olisi mahdollista "paljastaa". Eli samalla tulee väistämättä riskejä ja negatiivisia ilmiöitä, mutta se liittyy pikemminkin median ominaisuuksiin kuin Louhimiehen tapaukseen.

Olen tuonut tämänkin esille: Rigatellin artikkeli oli hyvä ja hänen oikeuttaan sen kirjoittamiseen tulee puolustaa. Kysymys ei ole artikkelista ja sen julkaisemisesta.

 

[Lystikäs]

Oletetaan, että sinä olet toimittaja, joka saa kuulla Suomen puhutuimman elokuvaohjaajan käyttäneen väärin valtaa työyhteisössään. Jätätkö asian omaan arvoonsa, vai lähdetkö selvittämään asiaa kuulemalla syyttäviä tahoja, silminnäkijöitä, alan muita vaikutusvaltaisia henkilöitä ja itse syytettyä? Näin Yleisradio toimi.

Kyse ei ole tästä. Kyse on siitä lähdetkö jutun tehtyäsi varmistamaan, että henkilö ei saa töitä ulkomailtakaan - jollaisena tuo toimittajan esittämä kysymys on helppo nähdä. Näin toimittaja toimi. Ja jos se on tapa, joka sopii Yleisradiolle, niin siten Yleisradiokin toimi.

 

[Radiopää]

Kyse ei ole tästä. Kyse on siitä lähdetkö jutun tehtyäsi varmistamaan, että henkilö ei saa töitä ulkomailtakaan - jollaisena tuo toimittajan esittämä kysymys on helppo nähdä. Näin toimittaja toimi. Ja jos se on tapa, joka sopii Yleisradiolle, niin siten Yleisradiokin toimi.

Helppo nähdä, varsinkin jos sen haluaa nähdä niin, eikä tavalliseksi journalistiseksi teoksi tehdä jatkojuttu. Juttu kun koski edelleen samaa alaa. Jos Louhimies olisi vaihtanut alaa, olisi jutun journalistinen arvo ollut vaikeampi perustella. Ja sitä paitsi, toimittaja oli vasta tarkistamassa asioita, ei julkaisemassa uutista siihen liittyen. Näin tapahtuu jatkuvasti.

Louhimiehellä olisi toistamiseen ollut mahdollisuus kannella toimittajan epäeettisestä käytöksestä, jos hän olisi sen sellaiseksi nähnyt, mutta koki jälleen itselleen hyödyllisempänä keinona käyttää hyeenoja herättävää sosiaalista mediaa.

 

[Erkka Lapanen]

Kyse on siitä lähdetkö jutun tehtyäsi varmistamaan, että henkilö ei saa töitä ulkomailtakaan - jollaisena tuo toimittajan esittämä kysymys on helppo nähdä.

Aika suureksi arvioit kyseisen toimittaja harjoittelijan vallan. Jos Louhimieheltä meni keikka ohi, on syyllinen ja päättäjät aivan muuta kuin joku YLEn harjoittelija. Rahoittajien kannalta on suuri helpotus, että asia tuli heillekin ilmi nyt eikä liian myöhään. Jos olisit itse joskus rahoittanut jotakin, varmaan ymmärtäisit mitä tarkoitan.

 

[BigRedCat]

Ei kai elokuvaohjaaja ole automaattisesti mikään julkinen rooli, jolla olisi velvollisuus esiintyä mediassa? Louhimies ei ole tehnyt yksityiselämästään julkista, sen enempää kuin Auerkaan... vaikka jälkimmäinen taisi tapahtumien jälkeen kirjoittaa kirjan liittyen elämäänsä.

Erinomaista pohdintaa useamman viestin verran. Minäkin ihmettelin tuota, että mikä ihmeen julkinen virka se elokuvaohjaaja on sen enempää kuin täysin julkisella verkkosivustolla askarrusvinkkien kertominen lapsille myös videoformaatissa. Ei Louhimies ole mikään kansan luottamusta nauttiva poliitikko tms. viranhaltija vaan työssään menestynyt yksityishenkilö. Jos taas argumentti on se, että henkilö on tunnettu, on Auer varmasti Suomessa yhtä tunnettu kuin Louhimies.

Toivoisin, että perustelet tämän paremmin, koska se ei ole perinteistä länsimaalaista oikeusajattelua.

Tämä pointti tuli itsekin esitettyä vähän aikaa sitten. Surullista luettavaa kun ilmeisesti koulusysteemimme läpäisseet henkilöt flirttailevat ajatuksella että syyttömyys pitäisi erikseen todistaa ja näkevät tämän ok:na jos kyseessä ei ole virallinen tuomioistuin. Tietenkin teon ja seurausten vakavuus vaikuttaa myös todistustaakkaan, mutta antaa tuo suunnan kääntäminen melkoisen älyllisen takaportin uskoa valikoimiinsa huhuihin ilman kritiikkiä.

edit: Ja lisättäköön tähän että tietenkin riskienhallintamielessä on omassa elämässään rationaalista antaa jonkinasteinen painoarvo myös huhuille: Jos esim. saisin valita muutanko huhujen mukaan työpaikkakiusaajan vai murhaajan naapuriin, saattaisin valita ensimmäisen vaikka en kummankaan syyllisyyttä lähtisi rummuttamaan.

 

[Lystikäs]

Helppo nähdä, varsinkin jos sen haluaa nähdä niin, eikä tavalliseksi journalistiseksi teoksi tehdä jatkojuttu. Juttu kun koski edelleen samaa alaa. Jos Louhimies olisi vaihtanut alaa, olisi jutun journalistinen arvo ollut vaikeampi perustella. Ja sitä paitsi, toimittaja oli vasta tarkistamassa asioita, ei julkaisemassa uutista siihen liittyen. Näin tapahtuu jatkuvasti.

Tässä on juuri se ydin. Jos toimittaja on vasta tarkastelemassa asioita, niin miksei kysy henkilöltä itseltään? Miksi menee työnantajan luokse ja pudottaa tälle metoo-pommin syliin, joka varmasti saa tämän varautuneeksi, ja suurella varmuudella hankaluuksia jutun kohdehenkilölle?

Louhimiehellä olisi toistamiseen ollut mahdollisuus kannella toimittajan epäeettisestä käytöksestä, jos hän olisi sen sellaiseksi nähnyt, mutta koki jälleen itselleen hyödyllisempänä keinona käyttää hyeenoja herättävää sosiaalista mediaa.

Jos ei edes maiseman vaihto ja hyeenalauman julkinen painostus saa toimittajia jättämään tätä rauhaan, mitä hyötyä olisi kannella asiasta mediatalolle, joka ei julkisestikaan suostu perääntymään oikeudestaan tonkia uutisia hinnalla millä hyvänsä... Mutta jos itse asettuisin Louhimiehen asemaan, josta on mediassa luotu "hirviö", niin kai yrittäisin itsekin inhimillistää itseäni tuon uhriaseman kautta. Hyvin moni tekee itsestään uhrin, jos vain objektiivisesti seuraa uutisia. Ja kai ymmärrät, että hyeenoja tässä olemme molemmat. Ainoastaan eri puolelle pöytää.

Aika suureksi arvioit kyseisen toimittaja harjoittelijan vallan. Jos Louhimieheltä meni keikka ohi, on syyllinen ja päättäjät aivan muuta kuin joku YLEn harjoittelija. Rahoittajien kannalta on suuri helpotus, että asia tuli heillekin ilmi nyt eikä liian myöhään. Jos olisit itse joskus rahoittanut jotakin, varmaan ymmärtäisit mitä tarkoitan.

En tiedä mitä siellä on taustalla tapahtunut, tuskin sinäkään, mutta kyllähän tuo metoo on voimakas ase kenen tahansa käytettäväksi - toimittajaharjoittelijan, tai jopa yksityishenkilön. Kuten itsekin pointtaat, kukaan ei halua tulla liitetyksi mihinkään mikä liittyy metoo-keskusteluun, siksi sen esiin tuominen työnantajalle esitetyssä kysymyksessä ei ole koskaan viatonta.

Tästä pääsemmekin pohdintaan, että onko oikein, että sana liitetään henkilöön, ilman virallista oikeudenkäyntiä, jossa syytteiden paikkansa pitävyys voitaisiin todeta. Jos siis olemme syyttömiä, kunnes toisin todistetaan? Louhimies on myöntänyt käyttäytyneensä joissain tapauksissa näyttelijöitä kohtaan huonosti, mutta en usko, että hän on valmis leimaamaan itseään erityisesti naisnäyttelijöiden alistajaksi, jollaiseksi se artikkeli Louhimiehen leimasi... ja jota se metoo ja toimittaja vihjasi. Metoo alkaa nostattaa samoja tunteita kuin joku raiskaus, eikä sellaisten syytösten esittäminen ilman oikeudenkäyntiä liene hyväksyttävää. Olettakaamme, että Metsäketo ei olisi lähtenyt oikeudenkäyntiin somessa levinneiden raiskauspuheiden takia. Olisiko ollut oikein, että toimittaja olisi alkanut seurata Metsäkedon elämää ja ottaa yhteyttä tämän työnantajiin yms. kysyen, ovatko tietoisia tähän kohdistuneista raiskauspuheista?

Yritän tässä siis herättää keskustelua siitä, mikä on toimittajalta hyväksyttyä vallankäyttöä, koska toimittajilla on tänä päivänä "somen hyeenalaumojen" ansioista hirveästi valtaa vaikuttaa ihmisten elämiin. Firmat, yhteisöt yms. eivät halua tulla yhdistetyksi ihmisiin, jotka tuovat mukanaan negatiivista julkisuutta.