Jostain kumman syystä kommentoit kuitenkin minun, käyttäjän
@BigRedCat, viestiä ja asetit sanoja suuhuni.
Kommentoin viestiä, jonka osoitit minulle. Käytin jopa sellaiset 5-10 min aikaa, vaikka koin aiheen olevan aika kaukana Aku Louhimiehestä. Nyt olen käyttänyt jo vartin näihin retorisiin akrobatioihisi.
Nyt sitten olkiukkoilusta täysin housut kintuissa kiinnijääneenä heität kehiin jotain angstia siitä mitä odotat minulta ja ilmeisesti implikoit että tuo että minun pointtiini tarttuessasi olit ensin käynyt keskustelua
@Cobol :n kanssa jotenkin johtaa siihen että olkiukkosi eivät olleet olkiukkoja.
Ai nyt sinun taktinen valintasi on keskittyä siihen, että mainitsin sinun kehuneen
@Jesus Shaves :n viestiä. No jos nyt aivan tarkkoja ollaan, niin et ehkä sanatarkasti kehunut mutta totesit kuitenkin, että kelpaa esimerkiksi.
Tämä toki koskee myös aiempia keskusteluja kanssasi. Yksittäisistä semanttisista valinnoista aletaan tehdä elämää suurempia osoituksia vastapuolen älykkyydestä/argumentaatiokyvystä/milloin mistäkin. Ja sitten jauhetaan sivutolkulla ja yritetään nousta voittajana jonnekin kuvitteellisen kirkasotsaisuuden huipulle.
Tämä viimeisenä viestinä sinulle, mikäli et halua palata itse aiheeseen.
Juuri markkinan takia ei tarvita mitään muuta. Ainoa asia mistä tulee huolehtia, on markkinoiden vapaus. Ei jokin iso toimija (YLE, HS jne) voi ohjata kirjoittelullaan markkinaa siksi, että toimijalla on valtava vaikutus markkinaan. Mutta toisaalta on jatkossakin pidettävä huolta siitä, että rigatellit voivat kirjoittaa ja julkaista tekstinsä ilman, että heitä häiritään tai painostetaan sen takia. Tekstin sisällön ja laadun valvonta on kunkin talon johdossa.
Se, mitä tässä on tapahtunut, on Ylen tiedonvälittäminen. Tapahtumien kuvailusta ovat vastanneet henkilöt, jotka ovat työskennelleet Louhimiehen kanssa. Ihan normaalia journalistista työtä, jota on tehty ns. protokollan mukaisesti. Oikeastaan kaikki oleellinen on käyty läpi mm. Jokisen vastineessa ja tuossa SK:n artikkelissa.
Mitä elokuviin tulee, niiden tekeminen ei ole markkinaehtoista. Niinpä tukea ei voi katkaista sillä perusteella, että joku sanoi ilkeästi useammankin kerran. Asiasta voi ja tulee keskustella ohjaajan kanssa ja jos hän ei lupaa parantaa tapaansa, sen jälkeen on turha tukea antaa.
Kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan kuin tässä olisi kyse jostain pikkupoikien omenavarkaudesta. Louhimiehen tapauksessa tarkastelun alla on kuitenkin vuosikausia jatkunut systemaattinen toiminta, joka on nyt todennettu kymmenien ihmisten toimesta. Toimintaan on myös samojen henkilöiden kertomusten mukaan puututtu, mutta tuloksetta.
Se, palautuuko Louhimiehen maine, ei ole enää Yleisradion vastuulla vaan siitä päättävät elokuva-alan henkilöt ja viime kädessä yleisö.
Puheet savustamisesta, vainosta, taistolaisista, noitavaistoista jne. eivät vastaa tilanteen luonnetta. Em. termit sopivat ennemminkin Bäckmanin tai Janitskinin repertuaariin.
Tuo ”uutisjuttu” on mielenkiintoinen käsite, kun kyse on toimittajan itsensä tekemästä jutusta, jonka sisällöstä ”syytetty” on osittain eri mieltä. Mutta tämä on minun mielestäni mielenkiintoinen tapaus erityisesti sen vuoksi, että mikä on toimittajalta eettisesti hyväksyttävää käytöstä. Rinnastetaan tähän toinen kansakunnan mielenkiintoa herättänyt henkilö - Anneli Auer, jonka syyttömyysolettamusta ei kyetty aukottomasti murtamaan, eikä hän näin ollen ollut lain silmissä syyllinen, mutta voisin kuvitella hänenkin olevan maineensa vanki lopun elämäänsä. Oletetaan, että Anneli Auer yrittäisi uutta starttia elämäänsä, muuttaisi ulkomaille, löytäisi uuden elämän. Olisiko eettisesti oikein, että suomalainen toimittaja lähestyisi tämän uutta työnantajaa ja latoisi tiskiin Aueria koskevat uutisjutut? Eihän se kiellettyä ole kertoa toiselle ihmiselle asioita, mutta pidämmekö sellaista suotavana käytöksenä neljännen valtiomahdin (median) edustajalta?
Niin tuossa liikutaan tietysti eettisesti harmaalla alueella, kun toimittaja lähestyy suoraan työnantajaa. Tässähän oli pari kuukautta sitten vähän vastaava keissi, kun Sanna Ukkola lähti jonkun twitter-viestin perusteella laittelemaan sähköpostia vastapuolen työnantajalle. Mielestäni se oli varsin kyseenalaista toimintaa - etenkin, kun otetaan huomioon Ukkolan valta-asema suhteessa satunnaiseeen twitterin käyttäjään.
Auerin maine on varmasti lopullisesti mennyt ihmisten silmissä. Toisaalta siinä keississä ei ollut käsittääkseni kyse median töppäilyistä, vaan rikospaikkatutkinnan huolimattomuudesta. Näitä tapauksia on kuitenkin hankala vertailla, kun kyse on täysin erityylisistä syytteistä.
Mielestäni tässä on oleellista huomioida, että Louhimies ei ole kenenkään yksittäisen henkilön syytteiden kohteena, vaan syyttäjiä on useita ja todistajia kymmeniä. Tällöin ns. virhemarginaali on aika pieni. Nythän on ollut myös sellaisia juttuja esillä, joissa todistusaineisto on koostunut yhden henkilön kertomuksista. Esimerkkinä toimii vaikkapa maatalousministeri Jari Lepän leimaantuminen sovinistiksi. Kun asia tuotiin julkisuuteen, Lepän työtoverit ja monet muut hänen kanssaan asioineet korjasivat väittämiä omalta osaltaan. Yksittäisen syyttäjän painoarvo laski ja koko kohu laantui (todennäköisesti oikein perustein).
Luultavasti Louhimiehelle olisi käynyt samalla lailla, mikäli ei olisi ollut kymmenien ihmisten porukkaa vahvistamassa väitteitä.
