Aktiivimalli

[TuleeEnnenaikaisesti]

Sen verran on kokemusta noista vuokratyöfirmoista, että on siellä niitä ihan oikeita paskaduunejakin.

Mitä on tarkoittaa paskaduuni?

Kukin voi olla ottamatta vastaan "paskaduunia", jos kokee sen itselleensä liian ala-arvoiseksi. Se mitä mää en tajua, että miksi joku kokee jonkin tarjottavan työn "paskaduuniksi", jos ei ole omasta mielestään parempaakaan tarjolla eikä oma kompetenssi kyseisellä hetkellä muuhunkaan riitä.

 

[adolf]

Mitä on tarkoittaa paskaduuni?

Kukin voi olla ottamatta vastaan "paskaduunia", jos kokee sen itselleensä liian ala-arvoiseksi. Se mitä mää en tajua, että miksi joku kokee jonkin tarjottavan työn "paskaduuniksi", jos ei ole omasta mielestään parempaakaan tarjolla eikä oma kompetenssi kyseisellä hetkellä muuhunkaan riitä.

Omalta kohdaltani tuo tarkoitti kusen lapioimista. Siis tarkemmin sanottuna junanvaunujen puhdistamista ureasta.

Eikös tässä koko aktiivimallin yhteydessä ole poristu juuri tuosta että asia ei ole aina ihan niin yksinkertainen että voi vaan aina kieltäytyä semmoisesta hommasta, jonka kokee itselleen liian halventavaksi. Näitä esimerkkejähän tässä on putkahdellut esiin viime aikoina tämän tästä, miten tuollaisesta on rangaistu ja asioita haluttaisiin ajaa siihen suuntaan että nimenomaan mitä tahansa työtä olisi otettava vastaan. Muuten putoaa tuet.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Omalta kohdaltani tuo tarkoitti kusen lapioimista. Siis tarkemmin sanottuna junanvaunujen puhdistamista ureasta.

Jonkunhan sekin on tehtävä ja joku siitä palvelusta maksaa. Vai pitäiskö urea jättää vallan puhdistamatta, koska se on sitä "paskaduunia", jota ei saisi kenelläkään teettää?

Eikös tässä koko aktiivimallin yhteydessä ole poristu juuri tuosta että asia ei ole aina ihan niin yksinkertainen että voi vaan aina kieltäytyä semmoisesta hommasta, jonka kokee itselleen liian halventavaksi. Näitä esimerkkejähän tässä on putkahdellut esiin viime aikoina tämän tästä, miten tuollaisesta on rangaistu ja asioita haluttaisiin ajaa siihen suuntaan että nimenomaan mitä tahansa työtä olisi otettava vastaan. Muuten putoaa tuet.

"Halventavaa", "rangaistu"., jne. Voi vehnä. Jos ei kompetenssi riitä lääkärin, sähkärin, putkarin, ym ym duuniin, sitten tehdään sitä, mihin se riittää. Se mitään halventamista ole. Itsehän siinä itseään halventaa haukkuessaan "paskaduuniksi" tekemänsä työn, josta palkkansa saa. Jos kokee olevansa työtään arvokkaampi, sitten tekee sitä jotain muuta arvokkaampaa. Ja jonsei onnistu sitä parempaa duunia saamaan, sitten tehdään sitä mitä saa. Mää ainakaan veronmaksajana ole kiinnostunut maksamaan lorveja ihmisille, jotka kokevat olevansa liian arvokkaita tekemään sitä tai tätä duunia, koska "paskaduuni" ja itqu ja vinqu ja.. ja.. ja..

"Putoaa tuet" on myös aika mielenkiintoinen ilmaisu tässä propagandakähinässä. Tuethan on aina pudonnut myös, kun ansiosidonnaisen päivät täyttyy tai jos kieltäytyy työstä, yms. Nyt kun tuet putoaa 4%, jos ei täytä aktiivimallin ehtoja, se on näissä puheissa melkein ihmisoikeusrikos.

 

[Ilmari Ahde]

Omalta kohdaltani tuo tarkoitti kusen lapioimista. Siis tarkemmin sanottuna junanvaunujen puhdistamista ureasta.

Melko kusinen duuni olisi ollut.

 

[teppana]

Jos nyt unohdetaan noi halventavat työehdot, kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan "jostain paskan lapioimisesta" (jos kuvitellaan että akuutti tarve moiselle palvelukselle tulisi) verrattuna vaikka ammattitaitoisen sähkö-/putkimiehen, lääkärin, tjsp. palveluksista?

Mulla taas nousee savu päästä, kun puhutaan edes vihjaten "paskaduunista". Ei ole olemassa paskaduunia; on vain työtä johon jokaisella työntekijällä on milläkin hetkellä kompetenssinsa mukaista tilausta. Jos ihmiselle ei ole tarjolla koulutustaan vastaavaa työtä tai ei ehkä ole koulutusta lainkaan, sitten lapioidaan vaikka sitä paskaa, jos ei muuta osaa. Ja jos työnteko ei siinä tilanteessa nappaa ja jää mielummin kotiin veronmaksajien kustannuksella, niin ehdottomasti kyllä - kyllä mää kutsun sellaista laiskaksi työnvälttelijäksi.

Ei työttömyyskorvaus saa olla mikään toimeentulotuki, jota maksetaan no-matter-what niin kauan kun kukin löytää itselleen jotain itse kelpuuttamaansa kivaa ja mukavaa tekemistä.

Sinänsä olen samaa mieltä että jokaisen tulisi ottaa vastaan tarjottua työtä tai muuten tukia leikataan/isketään karenssia. Mutta olen myös sitä mieltä että ihminen ansaitsee jonkinlaista pysyvyyttä elämäänsä eikä vuokrafirmojen pätkäduunit ole mielestäni sellaista joka nykyisellään on kohtuullista. Itse opiskeluaikoina tuli tehtyä jos jonkinlaista hommaa että sitä kuuluisaa kaljarahaa sai, mutta muistan kyllä sen epävarmuuden ja töiden mielettömyyden kaikkine matkoineen. Kyllähän tuo nuorelle opiskelijalle menee, mutta en kyllä voi hyvällä omallatunnolla sanoa että vaadin vaikka perheellistä ihmistä taipumaan minimipalkalla parin tunnin varoitusajan "mitä työtä vain" hommiin jotka voivat olla missä suunnassa tahansa.

Ei siinä mitään jos joku antaa vakituisen paskan työn jossa lapioidaan paskaa ja maksetaan +/-10€ tunti niin hommahan se on siinä missä muutkin. Olettaen että työntekijä tietää että niitä töitä on, missä ne suurin piirtein on tai ainakin sen että mihin aikaan niihin hommiin lähdetään. On tietyt toimintamallit sekä perehdytys hommiin.

Mutta onko kohtuullista pakottaa työntekijä odottamaan kotona josko se soitto/viesti tulee että tänään mennään lapioimaan paskaa. Jos/kun se soitto tulee, käykin ilmi että tällä kertaa työmaa siirtyi kymmenen kilometriä länteen päin, hommana on kusen pumppaaminen. Perehdytys tapahtuu työmaalla jos tapahtuu, hommat kestää 1-3 päivää ja olisi hyvä jos olisi oma pumppu mukana.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Mutta olen myös sitä mieltä että ihminen ansaitsee jonkinlaista pysyvyyttä elämäänsä eikä vuokrafirmojen pätkäduunit ole mielestäni sellaista joka nykyisellään on kohtuullista.

Vuokratyöfirma on ihan kompattava pika-apu firmoille kiirehuipuissa mutta toki skeidaa yleisenä pysyväisratkaisuna.

Toki olisi mainiota ja tavoiteltavaa, että kaikilla olisi vakkariduuni, mutta vähän särähtää silmään tuo "ansaitsee"? Jos esimerkiksi joku ei ole huvittunut käymään minkäänlaista ammatillista koulutusta tai muutoin hankkimaan kohtuullista ammattitaitoa what-so-ever, miksi hänen pitäisi "ansaita" jotain pysyvyyttä elämäänsä jonkun työnantajan/yrittäjän kustannuksella?

Mutta onko kohtuullista pakottaa työntekijä odottamaan kotona josko se soitto/viesti tulee että tänään mennään lapioimaan paskaa. Jos/kun se soitto tulee, käykin ilmi että tällä kertaa työmaa siirtyi kymmenen kilometriä länteen päin, hommana on kusen pumppaaminen. Perehdytys tapahtuu työmaalla jos tapahtuu, hommat kestää 1-3 päivää ja olisi hyvä jos olisi oma pumppu mukana.

Äärimmäisesti kärjistäen: jos itsellesi tulisi akuutti kusenpumppaajan tarve kotisi pieneen kusenpumppaamishommaan, olisiko kohtuullista, jos joutuisitkin palkkaaman kusenpumppaajan vakituisesti kotiisi ja ostamaan hänelle kusipumpun?

 

[Vaughan]

Mutta olen myös sitä mieltä että ihminen ansaitsee jonkinlaista pysyvyyttä elämäänsä eikä vuokrafirmojen pätkäduunit ole mielestäni sellaista joka nykyisellään on kohtuullista.

Ei yhteiskunnalla ole mitään keinoa järjestää ihmiselle sellaista työtä, mitä hän halua. Maailmassa on koko ajan pitempiaikaisia ja lyhyempiä työsuhteita. Jokainen on vapaa hakemaan sitä mitä preferoi, mutta työnantaja aina päättää kenet ottaa. Luonnollisesti pitempiaikaiset ovat halutumpia, joten niistä on enemmän kilpailua, ja niitä on siis vaikeampi saada. Jos hakee pitempikestoisia töitä, mutta ei onnistu saamaan on vain kaksi vaihtoehtoa: 1) hyväksyä lyhyempikestoisia tai 2) hyväksyä jäävänsä kokonaan ilman.

Ymmärrän, että vahvan ammattitaidon omaava tuore työtön ei ensimmäisenä työttömyyspäivänä kysele lyhyimpien pätkätöiden perään, vaikka niitä olisi helpoin saada. Hänellä on potentiaalia saada parempia paikkoja.

Jos kuitenkin työttömyys pitkittyy, jossain vaiheessa täytyy ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hyväksyä realiteetit - varsinkin kun pitkittynyt työttömyys lähes varmasti heikentää ammattitaitoa. Koska yhteiskuntakaan ei pysty ongelmaa ratkaisemaan "järjestämällä" ihmiselle hänen haluamaansa pitkäkestoista työtä, ainoa vaihtoehto, jolla työttömyys katkeaa, on hakeutua helpommin saataviin lyhyisiin pätkätöihin. Toinen vaihtoehto on jatkaa työttömänä...

Vähänkään pitempään työttömänä olleilla on vain yksi mahdollisuus työllistyä: hakea sellaisia paikkoja, mitä on realistinen mahdollisuus saada. Yhteiskunnalla ei ole mitään keinoja muuttaa tätä faktaa.

No, onneksi on vielä yksi keino, jolla voi yrittää ne kaikkein helpoimmin saatavilla olevat - eli huonoimmin palkatut pätkätyöt. Kouluttautua sellaiselle alalle, jolla on todellinen työvoimapula. Niillä vastavalmistuneetkin saattavat päästä suoraan vakituisiin tehtäviin, eikä palkkakaan aina ole ihan pienin lain puitteissa mahdollinen. Jos on kompetenssia, niin voi lukea vaikka lääkäriksi. Lyhyemmällä opiskelulla voi kouluttautua vaikka lähihoitajaksi, hammashoitajaksi jne. Toki niilläkin aloilla se ihan ensimmäinen paikka voi olla vaikka viransijaisuus, ennen vakiduunia.

 

[teppana]

Vuokratyöfirma on ihan kompattava pika-apu firmoille kiirehuipuissa mutta toki skeidaa yleisenä pysyväisratkaisuna.

Toki olisi mainiota ja tavoiteltavaa, että kaikilla olisi vakkariduuni, mutta vähän särähtää silmään tuo "ansaitsee"? Jos esimerkiksi joku ei ole huvittunut käymään minkäänlaista ammatillista koulutusta tai muutoin hankkimaan kohtuullista ammattitaitoa what-so-ever, miksi hänen pitäisi "ansaita" jotain pysyvyyttä elämäänsä jonkun työnantajan/yrittäjän kustannuksella?


Äärimmäisesti kärjistäen: jos itsellesi tulisi akuutti kusenpumppaajan tarve kotisi pieneen kusenpumppaamishommaan, olisiko kohtuullista, jos joutuisitkin palkkaaman kusenpumppaajan vakituisesti kotiisi ja ostamaan hänelle kusipumpun?

Tuo ansaitsee on toki subjektiivinen käsite, mutta kyllä mielestäni suomen kaltaisessa yhteiskunnassa jokainen kansalainen ansaitsee tiettyjä asioita riippumatta omista kyvyistä. Yksi näistä on kohtuullinen ennustettavuus elämässä. Tässä näen että yhteiskunta kantaa vastuuta ja asettaa tietyt parametrit työttömyyskorvaukselle. Näistä sitten voidaan olla montaa mieltä, mutta itse en näe tätä aktiivimallia sen suuntaisena kehityksenä mihin tulisi pyrkiä.

Tuohon kärjistettyyn esimerkkiin, ei tietenkään olis kohtuullista. En ole sitä ollut peräämässäkään. Vaan sitä, että jos ihminen ei suostu siihen tuohon päivittäiseen pompotteluun hommasta toiseen hänen tukia leikataan/lakkautetaan. Ei itseäni vaivannut yhtään olla se "kusipumppaaja" niinä vuosina kun pätkätöitä tein. Päinvastoin, omaan elämäntilanteeseen se sopi mainiosti.

 

[teppana]

Ei yhteiskunnalla ole mitään keinoa järjestää ihmiselle sellaista työtä, mitä hän halua. Maailmassa on koko ajan pitempiaikaisia ja lyhyempiä työsuhteita. Jokainen on vapaa hakemaan sitä mitä preferoi, mutta työnantaja aina päättää kenet ottaa. Luonnollisesti pitempiaikaiset ovat halutumpia, joten niistä on enemmän kilpailua, ja niitä on siis vaikeampi saada. Jos hakee pitempikestoisia töitä, mutta ei onnistu saamaan on vain kaksi vaihtoehtoa: 1) hyväksyä lyhyempikestoisia tai 2) hyväksyä jäävänsä kokonaan ilman.

Ymmärrän, että vahvan ammattitaidon omaava tuore työtön ei ensimmäisenä työttömyyspäivänä kysele lyhyimpien pätkätöiden perään, vaikka niitä olisi helpoin saada. Hänellä on potentiaalia saada parempia paikkoja.

Jos kuitenkin työttömyys pitkittyy, jossain vaiheessa täytyy ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hyväksyä realiteetit - varsinkin kun pitkittynyt työttömyys lähes varmasti heikentää ammattitaitoa. Koska yhteiskuntakaan ei pysty ongelmaa ratkaisemaan "järjestämällä" ihmiselle hänen haluamaansa pitkäkestoista työtä, ainoa vaihtoehto, jolla työttömyys katkeaa, on hakeutua helpommin saataviin lyhyisiin pätkätöihin. Toinen vaihtoehto on jatkaa työttömänä...

Vähänkään pitempään työttömänä olleilla on vain yksi mahdollisuus työllistyä: hakea sellaisia paikkoja, mitä on realistinen mahdollisuus saada. Yhteiskunnalla ei ole mitään keinoja muuttaa tätä faktaa.

No, onneksi on vielä yksi keino, jolla voi yrittää ne kaikkein helpoimmin saatavilla olevat - eli huonoimmin palkatut pätkätyöt. Kouluttautua sellaiselle alalle, jolla on todellinen työvoimapula. Niillä vastavalmistuneetkin saattavat päästä suoraan vakituisiin tehtäviin, eikä palkkakaan aina ole ihan pienin lain puitteissa mahdollinen. Jos on kompetenssia, niin voi lukea vaikka lääkäriksi. Lyhyemmällä opiskelulla voi kouluttautua vaikka lähihoitajaksi, hammashoitajaksi jne. Toki niilläkin aloilla se ihan ensimmäinen paikka voi olla vaikka viransijaisuus, ennen vakiduunia.

Nämä ovat ihan tuttuja työelämän lainalaisuuksia. Maailma on kulkenut jo pidemmän aikaa siihen suuntaan missä ihmiset työllistävät itseään lyhemmillä työsuhteilla, päällekkäisillä töillä ja kevyt yrittäjänä. Mielummin näkisin yhteiskunnan tukevan tätä suuntaa eikä pysyvän tällä rankomisen linjalla.

 

[Vellihousu]

Ei työttömyyskorvaus saa olla mikään toimeentulotuki, jota maksetaan no-matter-what niin kauan kun kukin löytää itselleen jotain itse kelpuuttamaansa kivaa ja mukavaa tekemistä.

No, mikä se sitten on, jos ei minimaalisen toimeentulon takaava korvaus sille ajalle kun ei syystä tai toisesta ole töitä?

Siitähän ei ole ollut kysymyskään, etteikö työttömiä saisi ja pitäisi yrittää aktivoida, mutta jos se tapahtuu näin yksipuolisen rankaisevalla ja pakottavalla ajattelumallilla, on vaikea nähdä miten tällä pitkän päälle aktivoitaisiin yhtään ketään. "Paskaduuni" on tietysti subjektiivinen käsite, mutta kyllä näinkin pitkälle kehittyneessä yhteiskunnassa pitää olla johonkin mittaan myös mahdollisuus sanoa työlle "ei" jos kokee sen jostakin syystä itselleen sopimattomaksi, Täällä kuitenkin käydään kouluja ja hankkiudutaan eri ammatteihin ensisijaisesti oman kiinnostuksen ja valinnan perusteella ja minusta on ainakin hyvin outoa, että aktiivimallissa kaikki työttömät työnhakijat, iästä, taustasta ja koulutustasosta huolimatta, nähdään ensisijaisesti mukavaa elämää viettävinä laiskureina jotka eivät hakeudu töihin ellei heitä siihen kepin kanssa ajeta.

Ajatusmalli jossa työssäkäyvät ovat kateellisia 520e kuukaudessa korvausta nostaville työttömille ei ole kovin terve, niin kuin ei sekään, että "kiva ja mukava tekeminen" olisi automaattisesti jotenkin väärin ja muilta ihmisiltä pois. Jotakin asenteellista kasvua tarvittaisiin kaikkeen tähän toimintaan.

 

[Byvajet]

Jos ei kompetenssi riitä lääkärin, sähkärin, putkarin, ym ym duuniin, sitten tehdään sitä, mihin se riittää.

Tilastojen mukaan nuoremmat sukupolvet köyhtyvät (muuallakin kuin Suomessa) huolimatta siitä, että he ovat selvästi vanhempiaan koulutetumpia. Koulutuksen arvo laskee, ja mitä pitemmälle automaatio ja tekoäly kehittyvät, sitä pienemmäksi se muuttuu. Vähitellen ammattiryhmä toisensa jälkeen huomaa, kuinka he muuttuvat tarpeettomiksi.

Ensireaktio tällaiseen kehitykseen on se, että ihmiset sopeutuvat. Korkeakoulutettu siivoaa, koska ei muuta työtä saa. Vuosikymmenten mittaan yksilöt kuitenkin rupeavat kyseenalaistamaan järjestelmän, jossa täytyy ponnistella kovasti saamatta ponnistelusta palkintoa. Sen jälkeen tapahtuu sosiaalinen murros, jossa työn ja työntekijän arvoa ruvetaan määrittämään uudella tavalla.

Kehitykseen liittyy myös huoli ympäristöstä. Tällä hetkellä luonnonvarojen käyttöön yhteydessä olevaa talouskasvua voi kannattaa enää umpijuntti, ihminen, joka tahtoo paskoa omaan mökkilampeensa. Nuoremmissa sukupolvissa ympäristötietoisuus on vahvempaa kuin vanhemmissa. Heille maailman ympäristön tila konkretisoituu. He eivät näe sitä enää pelkästään tilastoista vaan myös katsomalla ympärilleen. He tajuavat, kuinka julma ihminen on ollut ympäristölleen viimeisten sadan vuoden aikana, ja rupeavat miettimään, tahdotaanko samaa seuraavatkin sata vuotta.

Nämä kaksi asiaa tulevat pitämään huolen siitä, että kaiken työn arvokkuus kyseenalaistetaan. Työhön tullaan liittämään tulevaisuudessa voimakkaammin oikeudenmukaisuuden vaatimus. Työ ei saa olla kurjaa, vaan yksilön on saatava siitä myös mielihyvää. Toiseksi työn on oltava kestävän kehityksen mukaista. Luonnonvaroja on käytettävä vain sen verran, että niitä riittää koko maailman väestölle vuosituhat toisensa perään. Lisäksi niitä on hyödynnettävä niin, ettei ympäristö tuhoudu.

Kaiken työn arvokkuuden hokeminen on vanhan kansan umpimielistä typeryyttä, joka ainoastaan tuhoaa maapallon. Ei tämä homma näin voi jatkua vuosituhansia. Siksi tulee tapahtumaan muutos, jonka myötä moni työ ruvetaan näkemään maapalloa tuhoavana voimana. Nyt kun eletään nousukautta, eletään myös päästöjen nousun kautta. Kun materiaalinen hyvinvointi lisääntyy, ympäristötuhot kasvavat.

Kaikki työ on arvokasta junteille, jotka eivät osaa katsoa asioita laajemmin ja joita ei kiinnosta tulevien sukupolvien elinolot tai luonnon itseisarvo. Muitakin suhtautumistapoja työhön kuitenkin on, ja vaikka työn kautta itsensä määrittävät sukupolvet kuinka uskovat, että kaikkea työtä tulee arvostaa, niin tulevien vuosikymmenten ja vuosisatojen mittaan tämä käsitys tulee aivan varmasti muuttumaan.

Työn ehdottoman arvon huutaminen on muutoksen pelkoa, kyvyttömyyttä kohdata tosiasioita ja erilaisia maailmankatsomuksia ja sopeutua niihin. Kehitys on tietenkin hidasta, mutta on vaikea kuvitella, että työhön suhtaudutaan 200-300 vuoden päästä samalla tavalla kuin nyt.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

No, mikä se sitten on, jos ei minimaalisen toimeentulon takaava korvaus sille ajalle kun ei syystä tai toisesta ole töitä?

Työttömyystuki ei ole vastikkeeton etuus, vaan se velvoittaa työttömän hakemaan aktiivisesti työtä.

"Paskaduuni" on tietysti subjektiivinen käsite, mutta kyllä näinkin pitkälle kehittyneessä yhteiskunnassa pitää olla johonkin mittaan myös mahdollisuus sanoa työlle "ei" jos kokee sen jostakin syystä itselleen sopimattomaksi, Täällä kuitenkin käydään kouluja ja hankkiudutaan eri ammatteihin ensisijaisesti oman kiinnostuksen ja valinnan perusteella ja minusta on ainakin hyvin outoa, että aktiivimallissa kaikki työttömät työnhakijat, iästä, taustasta ja koulutustasosta huolimatta, nähdään ensisijaisesti mukavaa elämää viettävinä laiskureina jotka eivät hakeudu töihin ellei heitä siihen kepin kanssa ajeta.

Paskaduuni on termi, jota käyttää yleisimmin ihminen, joka ei itse parempaankaan kykene, muttei halua sitäkään vähää tehdä, koska se on "paskaduunia".

Työmarkkinoilla on kysynnän ja tarjonnan laki. Ihmisen pitää suhteuttaa oma ammatinvalintansa edes jollain tasolla vallitseviin realiteetteihin eikä vain siihen, mikä duuni milloinkin on kivaa ja mukavaa. Jos joku ilmoittaa ammatikseen vaikka rokkitähden, pitääkö hänelle maksaa etuuksia varauksetta aina kunnes löytyy rokkitähden hommia?

Ajatusmalli jossa työssäkäyvät ovat kateellisia 520e kuukaudessa korvausta nostaville työttömille ei ole kovin terve, niin kuin ei sekään, että "kiva ja mukava tekeminen" olisi automaattisesti jotenkin väärin ja muilta ihmisiltä pois. Jotakin asenteellista kasvua tarvittaisiin kaikkeen tähän toimintaan.

Kateudesta tässä tuskin on kyse. Itselläni on pistänyt keskustelussa silmään termi "eriarvoisuus", johon aktiivimallin vastustajat ovat kovin usein vedonneet. itse käyttäisin työttömänä tai heidän puolestapuhujana hieman varovaisemmin tuota termiä.

 

[teppana]

Työttömyystuki ei ole vastikkeeton etuus, vaan se velvoittaa työttömän hakemaan aktiivisesti työtä.

Mutta jonkinlaista omaa valinnanvapautta pitäisi olla sen suhteen mitä työtä tekee. Toki lieveilmiönä sitten tulee se, että osa työttömistä ei halua tehdä mitään. Jonkinlainen kompromissi kuitenkin tulisi tehdä ja itse haluaisin nähdä yhteiskunnan lähtevän tukemaan ihmisiä jotka työllistyvät näihin matalapalkkaisiin osa-aika töihin, jotka ovat niitä vähiten haluttuja. Mielummin kuin rankaisevan ihmisiä jotka sellaisesta työstä kieltäytyvät. Tietenkin raha on aina taustalla, eli tietynlaista ihannemaailmaani tässä kuvailen. En kuitenkaan usko kansantalouden kaatuvan jos kerrankin lähdetään työttömien määrää purkamaan enemmänkin porkkanan kuin kepin avulla. Mutta tämä on vain mutuila.

Paskaduuni on termi, jota käyttää yleisimmin ihminen, joka ei itse parempaankaan kykene, muttei halua sitäkään vähää tehdä, koska se on "paskaduunia".

Kyllä tuota "paskaduuni" sanaa käytetään ihan yleisesti. Jos on vähän "paremmassa" työssä niin sitä ei vain sanota ääneen silloin kun niitä "paskaduunin" tekijöitä on lähistöllä.

Työmarkkinoilla on kysynnän ja tarjonnan laki. Ihmisen pitää suhteuttaa oma ammatinvalintansa edes jollain tasolla vallitseviin realiteetteihin eikä vain siihen, mikä duuni milloinkin on kivaa ja mukavaa. Jos joku ilmoittaa ammatikseen vaikka rokkitähden, pitääkö hänelle maksaa etuuksia varauksetta aina kunnes löytyy rokkitähden hommia?

Sinänsä nämä hypoteettiset tilanteet on ihan hauskoja, mutta kuinka realistisia ne ovat? Kuinka suuri osa työttömistä oikeastaan edes on elämäntapatyöttömiä verrattuna ihmisiin jotka olisivat valmiita töihin jos välttävästi houkutteleva tai edes realistinen mahdollisuus työhön olisi? "Paskaduunit" vielä kuitenkin ovat osa yhteiskuntaa ja niidenkin hoitamiseen täytyy se henkilöstö jostain saada. Onko sitten parempi ottaa uhkakeinot käyttöön ja toimeentulon uhalla kävelyttää ihmiset niihin töihin vai olisiko mahdollisesti myös jonkinlaista toista ratkaisua? Taidetaan kuitenkin kaikki olla yhtä mieltä siitä että elämä ei ole nollasummapeli. Jos on mahdollista motivoida/kannustaa ihmisiä töihin positiivisen kautta, esim. helpottaa työttömän mahdollisuutta toimia osa-aikaisena kevyt yrittäjänä (tämä vain yhtenä ajatuksena) olisiko mahdollista saavuttaa parempia tuloksia? Tuskin tässä mitään varmaa nippua päätöksiä on olemassa. En vain itse usko että työttömien ajaminen töihin uhalla on se oikea suunta.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Sinänsä nämä hypoteettiset tilanteet on ihan hauskoja, mutta kuinka realistisia ne ovat?

Halusin vain karrikoiden esimerköidä, kuinka pelkästään mukava ja kiva duuni ei välttämättä ole oikea motiivi ammatinvalinnassa. Rokkitähden tilalle voi vaihtaa vaikka jonkun humanistin tai ympäristöfilosofin tai jonkun, joille ei työkentässä merkittävää kysyntää ole. Onko siis yhteiskunta velvollinen tukemaan yksilöiden toinen toistaan kummallisimpia fetissejä ammatinvalintana vai tulisiko yksilön itse hakeutua tai uudelleenkouluttautua ammattiin, jolla on oikeasti kysyntääkin?

 

[teppana]

Halusin vain karrikoiden esimerköidä, kuinka pelkästään mukava ja kiva duuni ei välttämättä ole oikea motiivi ammatinvalinnassa. Rokkitähden tilalle voi vaihtaa vaikka jonkun humanistin tai ympäristöfilosofin tai jonkun, joille ei työkentässä merkittävää kysyntää ole. Onko siis yhteiskunta velvollinen tukemaan yksilöiden toinen toistaan kummallisimpia fetissejä ammatinvalintana vai tulisiko yksilön itse hakeutua tai uudelleenkouluttautua ammattiin, jolla on oikeasti kysyntääkin?

Omalla kohdalla ajatukseni olisi jonkinlainen keskitie. Tarvitaan henkilökohtaista vastuuta omasta elämästä, mutta myöskin yhteiskunnan tukea jokaisen mahdollisuuteen päättää omasta elämästään. En kannata itse systeemiä jossa jokaiselle kansalaiselle annetaan vastikkeetta tietty summa rahaa (vaikka ajatuksessa jotain hyvääkin varmasti on) vaan mielummin jonkinlaista aktivointi kannustusta. Järjestelmällinen työn pakoilu on asia jota tulee pyrkiä kitkemään pois. Mutta ei kaikkien työttömien kustannuksella, joista oletan valtaosan olevan halukkaita työhön. Ennemmin näkisin yhteiskunnan panostavan siihen, että myöskin se osa-aikainen paskaduuni olisi aidosti kannattavaa niillekin jotka ovat vaikka jo perheellisiä. Aktiivimalli antaa keppiä ja tasapainon vuoksi olisi hyvä nähdä jossain myös sitä porkkanaa.

 

[tant gredulin]

Paskaduunia? Metronkuljettajilta murska-arvio työoloille – Kuljettajapulan taustalla epäluottamus HKL:n johtoa kohtaan | Yle Uutiset | yle.fi

 

[Karhunkulta]

Eikös tuon tuoreen tutkimuksen mukaan pidä tehdä myös mustavalkoinen, nähtävästi hallituksenkin näkemys, että 54% työttömistä ei edes halua töihin eivätkä edes yritä, koska eivät täytä aktiivisuuden määritelmää lain mukaan? Uskooko joku toope, että 54% työttömistä haluaa vapaaehtoisesti olla työtön? Mutta tämähän oletus on tehtävä, koska se on tilasto ja kertoo koko totuuden?

Pitäähän sille tuoreelle työttömällekin antaa edes mahdollisuus työllistyä vakipaikkaan ja kohtuullisen palkkatason työhön, jolla elättää itsensä ja perheensä. Se ei toteudu, jos ensimmäinen toimenpide on mahdollisimman nopeasti saada kaveri ihan mihin vain pätkäduuniin ja uhkana on muutenkin pienten työttömyyskorvausten leikkaaminen. Ja jos se vakipaikkan tai oman alan työn homma ei onnistu, niin sitten katsotaan niitä muita vaihtoehtoja.

Jos minäkin nyt jään työttömäksi, olen sellainen myös nuorempana hetken aikaa ollut, niin kyllä minä otan omalta alaltani ensisijaisesti vaikka sitä osa-aikatyötä jos ja kun muuta ei ole tarjolla, mutta jos työkkäri ensisijaisesti pistää minut väkisin jollekin liibalaaba-kurssille opettelemaan tietokoneen käynnistystä kahdeksi viikoksi tai siivoamaan linja-auton vessoja kahdesti viikossa klo 3:00 - 5:00 niin pitääkö joku sitä minun työuraani edistävänä toimintana, koska se linja-autojen vessan siivous on työkkärin listalla heti ekana ja muuta ei harkita, kunhan minut saadaan nyt heti työhön?

Jos en oikeasti muuta saa, niin sitten siihen tyydytään. Mutta rankaisun uhalla minusta on kohtuutonta sitä heti alkaa vaatimaan, eikä antaa mahdollisuutta hakea myös vakituisempaan, tai omaa osaamista tukevaan työhön. Siihenhän tämä malli tähtää, että mahdollisimman nopeasti työtön mihin vaan työhön tilastoja pois rumentamasta, eikä siihen että ihminen saa myös työttömyyden kohdatessa vielä reilun mahdollisuuden nousta jaloilleen.

 

[Vellihousu]

Työttömyystuki ei ole vastikkeeton etuus, vaan se velvoittaa työttömän hakemaan aktiivisesti työtä.

Totta, mutta siitähän tästä juuri keskustellaan että millä ehdoilla sitä työtä pitää hakea.

Paskaduuni on termi, jota käyttää yleisimmin ihminen, joka ei itse parempaankaan kykene, muttei halua sitäkään vähää tehdä, koska se on "paskaduunia".

Paskaduuni on subjektiivinen termi jonka merkitys riippuu itse kunkin asenteesta. Mielestäni tuo käyttämäsi yieistys on silti aika vaarallinen.

Työmarkkinoilla on kysynnän ja tarjonnan laki. Ihmisen pitää suhteuttaa oma ammatinvalintansa edes jollain tasolla vallitseviin realiteetteihin eikä vain siihen, mikä duuni milloinkin on kivaa ja mukavaa. Jos joku ilmoittaa ammatikseen vaikka rokkitähden, pitääkö hänelle maksaa etuuksia varauksetta aina kunnes löytyy rokkitähden hommia?

Tämä nyt on hölmöintä löpinää mitä on hetkeen kuultu.

Kun henkilö x aloittaa vuonna y opinnot joista hänen pitäisi valmistua ammattiin z vuonna q, niin hänen pitäisi koko ajan tarkkailla vallitsevia realiteetteja ja kysynnän tarjonnan lakeja ettei opiskeltu ammatti nyt vaan ole kiva tai mukava? Vai pitäisikö koulutustarjontaa muokata koko ajan sen mukaan missä on kulloinkin kysyntää ja tarjontaa?

Ja tuo rokkitähti-esimerkki on aivan täysin järjetön, osoitus asennevammasta.

Kateudesta tässä tuskin on kyse. Itselläni on pistänyt keskustelussa silmään termi "eriarvoisuus", johon aktiivimallin vastustajat ovat kovin usein vedonneet. itse käyttäisin työttömänä tai heidän puolestapuhujana hieman varovaisemmin tuota termiä.

En tiedä kuka on käyttänyt termiä eriarvoisuus ja missä asiassa, mutta aktiivimallissahan paradoksi on juuri se, että filosofian maisterin ja kouluja käymättömän nuoren pitäisi hakea samaa pätkätyöpaikkaa ettei työttömyyskorvausta leikata. Silloin sopii kysyä missä on lainsäätäjien varovaisuus itse työnhakijoita kohtaan.

 

[pernaveikko]

Olin pitkään kusenpumppaajana. Tuossa vuosituhannen alussa sai töitä kysymällä ja tein kaikkea mitä tarvitsi tehdä ja sitten kun yksi homma loppui. Sen kuin vain soitti ja kysyi teillä näytti olevan ilmoitus tuossa.

Nykyään kaikki on toisin, kun on ne vitun kolmen kierroksen haastattelut ja kaikki tulityökortit pitää olla suoritettuna. Jotkut asiat oli ennen paremmin ja miten esimerkiksi ikkunanpesu on siitä kummemmaksi muuttunut. Ainakin siten, että työmaalle mentäessä ei riitä osata hommat vaan ensin pitää olla joku kuvallinen kortti ja muuta.

Osa ihmisistä saattaisi jopa tehdä töitä, jos niiden annettaisiin tehdä. Voin hyvin kuvitella, että osa sitten tuskastuu ja antaa koko paskan olla, kun mikään ei enää toimi niin kuin olisi järkevää.

Jotkut asiat yksinkertaisesti oli ennen paremmin.

 

[adolf]

Jos tuolta yleistyksien mustavalkoisesta maailmasta nyt nyppii jotain, niin itse olen aikanaan omat paskaduunini tehnyt. Ihan mallikkaasti nekin meni ja nykyään aivan hyvässä duunissa joka näyttäisi muuttuvan ihan tuotapikaa vakituiseksi työsuhteeksi.

Ajatuksena taisi olla että tämä on nyt paskaa mutta uskon että johtaa johonkin parempaan. Niin kuin se sitten johtikin. Minä olin nuori opiskelija, mutta jos perheellinen keski-ikäinen koulutettu ja ammattitaitoinen sekä pitkän työkokemuksen omaava nainen tai mies pakotettaisiin saman tien karenssien uhalla vastaavaan, niin voisi sitä joku halventavaksikin kutsua.

 

[Taitopelaaja]

Tässä kun näitä kommentteja lukee, niin tietyt pointit nousee säännöllisesti esiin.

Varmaankin suurin ongelma kyseisessä mallissa on se, että kaikki työttömät laitetaan samaan nippuun samoilla ehdoilla. Joukossa on perheellisiä hieman vanhempia ihmisiä, vastavalmistuneita korkeakoulutettuja ja pienillä paikkakunnilla asuvia, joille ei pystytä töitä tai kursseja tarjoamaan. Sen lisäksi näiden kaikkien yhdistelmiä.

Toisekseen nämä vaatimukset ovat hyvin epäselkeitä paikoittain ja tuntuu, ettei oikein kukaan tarkalleen tiedä mitkä kurssit esimerkiksi kelpuutetan aktiivimalliin sopiviksi. Tilastoja ei vielä ole oikein aktiivimallin ajalta, että voisi mitään johtopäätöksiä tehdä. Jokaisen yksilön kohdalla työttömyys alkaa kuitenkin eri aikaan, joten on mahdoton sanoa missä vaiheessa 3kk jaksoa kukin on menossa. Kelan ensimmäiset tilastot ainakin kertovat, että mitään muutosta ei ole oikein tapahtunut.

Itse olen sitä mieltä, että parempi systeemi olisi jonkinlainen palkitseva ja kannustava systeemi. Ei niinkään tällainen, jossa kaikkia rangaistaan jopa hieman mielivaltaisesti kun ei tiedetä tarkemmin taustoja.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Paskaduuni on subjektiivinen termi jonka merkitys riippuu itse kunkin asenteesta. Mielestäni tuo käyttämäsi yieistys on silti aika vaarallinen.

Paskaduuni on termi, jota kenenkään ei pitäisi käyttää. Termin käyttäjä vain nostaa itsensä ylemmäksi kuin haukkumansa työ. Itselläni ei ole todellakaan mitään tarvetta käyttää tuota halventavaa sanaa matalamman palkan ja/tai vaativuustason työtehtävistä. Päinvastoin arvostan ihmisiä, jotka sellaiseen ryhtyvät ja ottavat työn kuin työn vain työnä.

Valitettavan usein termiä kayttää nuoriso. Mutta annettakoon se heille kokemattomuutensa takia anteeksi.

Tämä nyt on hölmöintä löpinää mitä on hetkeen kuultu.

Kun henkilö x aloittaa vuonna y opinnot joista hänen pitäisi valmistua ammattiin z vuonna q, niin hänen pitäisi koko ajan tarkkailla vallitsevia realiteetteja ja kysynnän tarjonnan lakeja ettei opiskeltu ammatti nyt vaan ole kiva tai mukava? Vai pitäisikö koulutustarjontaa muokata koko ajan sen mukaan missä on kulloinkin kysyntää ja tarjontaa?

Ja tuo rokkitähti-esimerkki on aivan täysin järjetön, osoitus asennevammasta.

Niin kuin aiemmin sanoin - rokkitähtivertaus oli vain äärikarrikoitu esimerkki. Voit vaihtaa sen tilalle jonkun muunkin. Toinen karrikoitu esimerkiksi: jos työtön on ammatiltaan rannikkovartija mutta asuu vaikka Lieksassa, onko hänelle järkevämpää hankkia toinen ammatti siksi aikaa, kunnes merenpinta nousee Lieksan tasolle vai odotella sitä työttömyyskorvauksella kotonansa?

Sama pätee muihinkin ammatteihin. Jos oman ammatin työtä ei ole juuri sillä hetkellä tarjolla, eikö olisi parempi odotella sellaista tekemällä jotain muuta? Tuskin uuden ammatin oppimisesta, työpaikasta ja palkasta kenellekään haittaakaan olisi.

Mitä tuo kertoo minun asennevammasta?

En tiedä kuka on käyttänyt termiä eriarvoisuus ja missä asiassa, mutta aktiivimallissahan paradoksi on juuri se, että filosofian maisterin ja kouluja käymättömän nuoren pitäisi hakea samaa pätkätyöpaikkaa ettei työttömyyskorvausta leikata. Silloin sopii kysyä missä on lainsäätäjien varovaisuus itse työnhakijoita kohtaan.

Eriarvoisuus on aktiivimallin vastustajien yksi pääkaneeteista. Googlaamalla "aktiivimalli" "eriarvoisuus" saat vinhasti tuloksia sen käytöstä tässä asiayhteydessä, jos nyt olet tähän asti jotenkin onnistunut olemaan törmäämättä siihen.

Jos itse tähän nykyiseen aktiivimalliin pitää ottaa kantaa, niin ei se kovin toimivaltakaan kuulosta.

 

[teppana]

On tosi vaikea pysyä kärryillä yhtään syvemmin näistä päätöksistä kun kaikkea julkista keskustelua ohjaa niin vahvasti poliittiset intressit (duh). Oma kompetenssi ei riitä lähimainkaan arvioimaan valtakunnallisia vaikutuksia eikä maalaisjärkeä voi määrättömiin soveltaa näin monimutkaisissa asioissa.

Looginen polku aktiivimallille on yksinkertainen. Jatkossa vaaditaan hieman enemmän omaa toimintaa jotta korvauksesta ei leikata pientä osaa pois. Ei se tuollaisenaan edes kuulosta kovin pahalta. Kunhan vain varmistetaan että jokainen kykenee kohtuuden rajoissa tuon aktiivisuuden ehdot täyttämään. Kuinka paljon sillä on työllistävää vaikutusta, sen aika näyttää.

Ihmettelen vain, kun hallitus myy aktiivimallia työllistymisen parantamisella eikä leikkurina, että miksi on päädytty juuri tälle linjalle? Onko olemassa tarkastelun kestävää tietoa rangaistuksen uhan toimivan paremmin kuin palkinnon mahdollisuus? Näin maalaisjärjellä ajateltuna on myöskin eroa tekemisen laadussa riippuen lähteekö tekeminen omasta halusta vai rangaistuksen pelosta. Aktiivimallin tarkoituksena ei siis ole saada ongelmallisimpia tapauksia muuttumaan. Elämäntapatyötön pysyy elämäntapatyöttömänä joka tapauksessa. Rahaa saa sossun luukulta jos sitä ei kelasta tule. Eli se suurin työtön massa joka koostuu ihmisistä jotka haluavat töitä mutta eivät syystä tai toisesta onnistu työllistymään on kohderyhmä. Onko tosiaan niin, että objektiivisesti tilannetta arvioiden paras keino heitä työllistää on rahallisen rangaistuksen uhalla hallituksen määräämien aktiviteettien suorittaminen?

 

[Jerry100]

Eikös tuon tuoreen tutkimuksen mukaan pidä tehdä myös mustavalkoinen, nähtävästi hallituksenkin näkemys, että 54% työttömistä ei edes halua töihin eivätkä edes yritä, koska eivät täytä aktiivisuuden määritelmää lain mukaan? Uskooko joku toope, että 54% työttömistä haluaa vapaaehtoisesti olla työtön? Mutta tämähän oletus on tehtävä, koska se on tilasto ja kertoo koko totuuden?

Tämä on muuten todella hyvä pointti.
Mitä muuta tästä voi tulkita ? Et ole ollut aktiivinen, niin leikkuri iskee.

 

[dana77]

Kehitykseen liittyy myös huoli ympäristöstä. Tällä hetkellä luonnonvarojen käyttöön yhteydessä olevaa talouskasvua voi kannattaa enää umpijuntti, ihminen, joka tahtoo paskoa omaan mökkilampeensa. Nuoremmissa sukupolvissa ympäristötietoisuus on vahvempaa kuin vanhemmissa. Heille maailman ympäristön tila konkretisoituu. He eivät näe sitä enää pelkästään tilastoista vaan myös katsomalla ympärilleen. He tajuavat, kuinka julma ihminen on ollut ympäristölleen viimeisten sadan vuoden aikana, ja rupeavat miettimään, tahdotaanko samaa seuraavatkin sata vuotta.

Nämä kaksi asiaa tulevat pitämään huolen siitä, että kaiken työn arvokkuus kyseenalaistetaan. Työhön tullaan liittämään tulevaisuudessa voimakkaammin oikeudenmukaisuuden vaatimus. Työ ei saa olla kurjaa, vaan yksilön on saatava siitä myös mielihyvää. Toiseksi työn on oltava kestävän kehityksen mukaista. Luonnonvaroja on käytettävä vain sen verran, että niitä riittää koko maailman väestölle vuosituhat toisensa perään. Lisäksi niitä on hyödynnettävä niin, ettei ympäristö tuhoudu.

Kaiken työn arvokkuuden hokeminen on vanhan kansan umpimielistä typeryyttä, joka ainoastaan tuhoaa maapallon. Ei tämä homma näin voi jatkua vuosituhansia. Siksi tulee tapahtumaan muutos, jonka myötä moni työ ruvetaan näkemään maapalloa tuhoavana voimana. Nyt kun eletään nousukautta, eletään myös päästöjen nousun kautta. Kun materiaalinen hyvinvointi lisääntyy, ympäristötuhot kasvavat.

Oikea Pentti Linkola olisi sitä mieltä, että ympäristön kannalta olisi vaan hyvä asia jos maailmalta kuolisi muutama miljardi ihmistä nälkään. Se olisi ekologista ja maapallon kestokyvyn kannalta erinomaista. Ninpä on erikoista että sinä samaan aikaan kun paasaat siitä, että kulutus tuhoaa maapallon haluat kuitenkin levittää elintasoa ympäriinsä niillekin jotka eivät ole sitä kykyneviä omin avuin hankkimaan. Evoluutio, you know?