Aktiivimalli

[eriatarka]

Entä ketä niiden vaihtajien tilalle palkataan?

Enimmäkseen muita työpaikan vaihtajia tai ei välttämättä ketään. Joka tapauksessa jos esim. mol.fi-sivuilla on avoimia työpaikkoja 30k ja työttömiä on 300k, niin you do the math.

Toisinsanottuna kun avautuu uusia korkeamman jalostusasteen hommia, niin usein siihen ei löydy valmista hakijaa työttömistä, vaan jokainen astuu vähän isompiin saappaisiin ja työtön ottaa sen entry level-paikan.

Tilastojen mukaan 80% paikoista menee työpaikan vaihtajille ts. vain viidennes työttömille työnhakijoille. Ja aktiivimalli ei mitenkään aktivoi työnantajia palkkaamaan työttömiä.

 

[dana77]

Joka tapauksessa jos esim. mol.fi-sivuilla on avoimia työpaikkoja 30k ja työttömiä on 300k, niin you do the math.

Ja aktiivimalli ei mitenkään aktivoi työnantajia palkkaamaan työttömiä.

Jos laskutoimtus olisi noin helppo, niin lopputulos olisi että niin kauan kun kun on avoimia työpaikkoja on ihmisiä jotka kaipaavat aktivointia.

Siinä olen oikeassa ettei aktiivimalli aktivoi työnantajia. Työnantajat eivät saa työttömyyskorvausta.

 

[eriatarka]

Jos laskutoimtus olisi noin helppo, niin lopputulos olisi että niin kauan kun kun on avoimia työpaikkoja on ihmisiä jotka kaipaavat aktivointia.

Siinä olen oikeassa ettei aktiivimalli aktivoi työnantajia. Työnantajat eivät saa työttömyyskorvausta.

Mielestäni eniten korjattavaa on asenneilmapiirissä, jonka mukaan työttömät ovat laiskoja ja saamattomia, sillä tämä väistämättä vaikuttaa työnantajien ennakkoluuloihin.

 

[Hangon keksi]

Aktiivimalli on lähtökohtaisesti epäreilu niin kauan kun työnhakija ja työnantaja eivät voi sopia keskenään työnteosta ilman työmarkkinajärjestöjen väliintuloa. Jos työntekijä on valmis tekemään töitä sillä summalla mitä työnantaja maksaisi, mutta yleissitovat työehtosopimukset estävät sen, niin silloin työmarkkinapolitiikka rankaisee työtöntä tuplasti - ensin työpaikan menetyksellä ja sitten työttömyysturvan leikkauksella. Aktiivimallin tyyppiset toimet saattavat soveltua aidosti avoimille työmarkkinoille, mutta ei sellaisille joissa on työvoimapoliittisen sääntelyn aiheuttamaa työttömyyttä.

 

[dana77]

Mielestäni eniten korjattavaa on asenneilmapiirissä, jonka mukaan työttömät ovat laiskoja ja saamattomia, sillä tämä väistämättä vaikuttaa työnantajien ennakkoluuloihin.

Mielestäni eniten korjattavaa on asenneilmapiirissä, että työnantajat on asenteellisia. Työttömien laiskuudesta ei todisteita ole, mutta töitä ja usein opiskelupaikkoja saamattomia he ovat.

 

[eriatarka]

Mielestäni eniten korjattavaa on asenneilmapiirissä, että työnantajat on asenteellisia. Työttömien laiskuudesta ei todisteita ole, mutta töitä ja usein opiskelupaikkoja saamattomia he ovat.

Työttömät ovat niin saamattomia, että eivät edes saa työpaikkoja, niin turha niitä on palkata. Sitä paitsi menisivät töihin.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Mielestäni eniten korjattavaa on asenneilmapiirissä, että työnantajat on asenteellisia. Työttömien laiskuudesta ei todisteita ole, mutta töitä ja usein opiskelupaikkoja saamattomia he ovat.

Ihmisiä on niin erilaisia, että monen on vaikea löytää/saada töitä/opiskelupaikka, joihin haluavat/kykenevät. TE-toimistoissa pitäisi olla parempia ammatinvalintapsykologeja, aivan kuten kouluissa pitäisi olla parempia opoja.

 

[dana77]

Ihmisiä on niin erilaisia, että monen on vaikea löytää/saada töitä/opiskelupaikka, joihin haluavat/kykenevät. TE-toimistoissa pitäisi olla parempia ammatinvalintapsykologeja, aivan kuten kouluissa pitäisi olla parempia opoja.

Tämän lisäksi ihmisille, joiden on vaikeaa löytää töitä joihin he kykenevät pitäisi tarjota mahdollisuus tehdä sellaisia töitä joihin kykenevät, eikä kieltää tällaisten työpaikkojen syntymistä.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Tämän lisäksi ihmisille, joiden on vaikeaa löytää töitä joihin he kykenevät pitäisi tarjota mahdollisuus tehdä sellaisia töitä joihin kykenevät, eikä kieltää tällaisten työpaikkojen syntymistä.

Itsestään selvyys. Onneksi tällaisia paikkoja on jo jonkin verran ja niitä tuetaan sekä niissä käydään. Muutama todella hieno esimerkki jo löytyykin.

 

[Robin Big Snake]

Mielestäni eniten korjattavaa on asenneilmapiirissä, jonka mukaan työttömät ovat laiskoja ja saamattomia, sillä tämä väistämättä vaikuttaa työnantajien ennakkoluuloihin.

Kaikki työttömät ketä minä tiedän ja tunnen eivät ole pelkästään laiskoja ja saamattomia vaan useampi myös jollain tapaa pelehtii päihteiden kanssa. Toki näitä ei niin hirveästi ole tuttavapiirissäni, kaikki lähinnä nuoruudesta tuttuja. Yhtään en vaan tiedä sellaista kuka ei olisi laiska/saamaton/päihdeongelmainen ja pitkäaikaisesti työtön. Tämä empiirinen kokemus ei toki tarkoita etteikö sellaisia ole.

 

[opelix]

Kaikki työttömät ketä minä tiedän ja tunnen eivät ole pelkästään laiskoja ja saamattomia vaan useampi myös jollain tapaa pelehtii päihteiden kanssa. Toki näitä ei niin hirveästi ole tuttavapiirissäni, kaikki lähinnä nuoruudesta tuttuja. Yhtään en vaan tiedä sellaista kuka ei olisi laiska/saamaton/päihdeongelmainen ja pitkäaikaisesti työtön. Tämä empiirinen kokemus ei toki tarkoita etteikö sellaisia ole.

..ja mistä ylipäätään tulee käsitys että suomalainen olisi jotenkin ahkera luonteeltaan. Melkein missä vaan ulkomailla käyneenä tulee mielikuva että kyseisessä maassa töitä tehdään enemmän ja paremminkin. Se nyt toki on toinen asia tarvitseeko työn olla niin hallitseva osa elämää.

 

[dana77]

Itsestään selvyys. Onneksi tällaisia paikkoja on jo jonkin verran ja niitä tuetaan sekä niissä käydään. Muutama todella hieno esimerkki jo löytyykin.

Vain jos työntekijällä on joku vamma tai vajavuus. Mikäli kyseessä on osaamattomuus niin hän ei saa tehdä TESissä määritettyä tasoa alittavaa sopivasta, vaikka se vastaisi hänen osaamistaan vaan hänet tuomitaan työttömäksi.

 

[Kiekkokatsoja]

..ja mistä ylipäätään tulee käsitys että suomalainen olisi jotenkin ahkera luonteeltaan. Melkein missä vaan ulkomailla käyneenä tulee mielikuva että kyseisessä maassa töitä tehdään enemmän ja paremminkin. Se nyt toki on toinen asia tarvitseeko työn olla niin hallitseva osa elämää.

Suomalainen oli ennen ahkera luonteeltaan. Jos vaikka ajatellaan jälleenrakennusvuosia, sotakorvauksia, ja kehittymistä hyvinvointivaltioksi. Moni suomalainen vanha ihminen, on edelleenkin ahkera. Saa kaikenlaista touhua tehtyä, eikä jää vain makaamaan internettiin.
Muutama viimeinen vuosikymmen, siis nuorempi ikäpolvi, elämällä hyvinvointyhteiskunnassa, on muokannut suomalaiset laiskoiksi. Kun sosiaali ja sairausturva antaa mahdollisuuden, ei ole pakko tehdä mitään, taikka vähempikin ahkeruus riittää. Lisäksi kotona ei enää ole tarve tehdä asioita, kuten ennen. Toki löytyy niitä nuorempiakin ahkeria edelleen, mutta päivä päivältä vähemmän.

Lisäys. Luin uutisen, jossa kerrottiin, että nuoria ihmisiä oli vaikea saada kesäloman tuurauksiin. Pitää kuulemma päästä kesällä festareille, ym muihin menoihin. Kiitos sosiaaliturvallemme, jota hallitus edelleen on päättänyt parantaa. Ei tarvitse tehdä mitään, jos ei halua. Elää sitenkin, ja saa pitää hauskaa.

Aktiivimalli. Vaikka tämä nykyinen aktiivimalli olikin vääränlainen, olisi paikallaan olla jonkinlainen ihmisiä työelämään aktivoiva järjestelmä.

 

[teppana]

En tiedä onko se laiskuutta vai onko ihmisten suhtautuminen töihin muuttunut. Iltalehden sivulta tuli eteen juttu 18- ja 19-vuotiaasta pariskunnasta joilla on tavoitteena eläköityminen 30-vuotiaana.

Niina, 18, ja Tommi, 19, haluavat jäädä eläkkeelle jo 30-vuotiaina – ”En kestä ajatusta, että kävisin töissä loppuelämäni”

Miettikääpä sitä, että voisitte tai olisitte voineet 30 vuoden iässä tehdä, mitä ikinä haluatte. Että olisitte taloudellisesti turvattuja ilman sen suurempia velvollisuuksia. Ei tarvitsisi opiskella tai käydä töissä, ellei sitä itse haluaisi. Oravanpyörä, muisto vain!

Tuonosen ja Penttilän unelma kytkeytyy Yhdysvalloista Suomeen levinneeseen ilmiöön, jota kutsutaan firettämiseksi. Kirjainyhdistelmä FIRE on lyhenne sanoista financial independence, retire early. Se tarkoittaa taloudellista riippumattomuutta ja sen turvin jättäytymistä pois työelämästä ennen virallista vanhuuseläkeikää.

Hankala tuota on laiskuudeksi sanoa, mutta tietynlaista välinpitämättömyyttä yhteiskuntaa kohtaa se osoittaa. Enkä tarkoita että tämä olisi välttämättä huono asia. Se vain kertoo muutoksessa ihmisten tavassa elää ja arvoista. Mikä on kenellekin tärkeää ja mikä ei. Näin omasta vinkkelistä +30 vuotiaana en pystyisi kuvittelemaan että jättäytyisin työelämästä pois välittömästi kun taloudellinen tilanne sen laskennallisesti mahdollistaa. Siihen on monta syytä, mutta yksi ei pieni syy on kokemus siitä että yhteiskunta aidosti tarvitsee minun panostani. Jos tarpeeksi moni 30-40 vuotiaana hyppää pois oravanpyörästä vain koska rahat riittää ei kohta ole oravia pyörittämään pyörää.

Erittäin kyseenalaiseksi tuollaisen nuorena eläköitymisen tekee myös yhteiskunnan tukirakenne. Jos vapaaehtoisesti jättäytyy työelämästä pois, koska rahat siihen riittää, riittääkö sinni olla nostamatta esim. työttömyyskorvausta? Tämän lisäksi näen ongelmia ajattelussa missä ei oteta huomioon yhteiskunnan panostusta ihmiseen. Aina neuvolasta ammattin opiskeluun yhteiskunta panostaa yksilöön. Jos yksilön ainoa ajatus velvollisuudesta on oman vapaa-ajan maksimointi ja henkilökohtaisen hyödyn tärkeys on hankala nähdä hyvinvointiyhteiskunnan kestävän saati kehittyvän.

Uskon että tämä firettäminen (menee muuten ällöttävien sanojen listalle) on marginaalinen ilmiö, mutta ajatusmaailma ei välttämättä ole. Mikä on tällaisen vanhan gubben mielestä huolestuttavaa.

 

[Kiekkokatsoja]

@teppana. Luin saman uutisen. Onhan sitä olemassa monenlaista haaveilua, mikäs siinä.
Pahimmillaan näidenkin haaveilijoiden elämässä tapahtuu paljon asioita, jotka tekevät edes osittaisesta haaveen toteuttamisesta mahdottoman.

 

[Tadu]

En tiedä onko se laiskuutta vai onko ihmisten suhtautuminen töihin muuttunut. Iltalehden sivulta tuli eteen juttu 18- ja 19-vuotiaasta pariskunnasta joilla on tavoitteena eläköityminen 30-vuotiaana.

Niina, 18, ja Tommi, 19, haluavat jäädä eläkkeelle jo 30-vuotiaina – ”En kestä ajatusta, että kävisin töissä loppuelämäni”



Hankala tuota on laiskuudeksi sanoa, mutta tietynlaista välinpitämättömyyttä yhteiskuntaa kohtaa se osoittaa. Enkä tarkoita että tämä olisi välttämättä huono asia. Se vain kertoo muutoksessa ihmisten tavassa elää ja arvoista. Mikä on kenellekin tärkeää ja mikä ei. Näin omasta vinkkelistä +30 vuotiaana en pystyisi kuvittelemaan että jättäytyisin työelämästä pois välittömästi kun taloudellinen tilanne sen laskennallisesti mahdollistaa. Siihen on monta syytä, mutta yksi ei pieni syy on kokemus siitä että yhteiskunta aidosti tarvitsee minun panostani. Jos tarpeeksi moni 30-40 vuotiaana hyppää pois oravanpyörästä vain koska rahat riittää ei kohta ole oravia pyörittämään pyörää.

Erittäin kyseenalaiseksi tuollaisen nuorena eläköitymisen tekee myös yhteiskunnan tukirakenne. Jos vapaaehtoisesti jättäytyy työelämästä pois, koska rahat siihen riittää, riittääkö sinni olla nostamatta esim. työttömyyskorvausta? Tämän lisäksi näen ongelmia ajattelussa missä ei oteta huomioon yhteiskunnan panostusta ihmiseen. Aina neuvolasta ammattin opiskeluun yhteiskunta panostaa yksilöön. Jos yksilön ainoa ajatus velvollisuudesta on oman vapaa-ajan maksimointi ja henkilökohtaisen hyödyn tärkeys on hankala nähdä hyvinvointiyhteiskunnan kestävän saati kehittyvän.

Uskon että tämä firettäminen (menee muuten ällöttävien sanojen listalle) on marginaalinen ilmiö, mutta ajatusmaailma ei välttämättä ole. Mikä on tällaisen vanhan gubben mielestä huolestuttavaa.

Luin artikkelista alun aamulla. Ovat joulukuussa aloittaneet säästämisen ja nyt ikää tosiaan 18 ja 19. Kerkeävät muuttamaan mieltään vielä monta kertaa ennen kuin täyttävät 30 vuotta.

 

[Byvajet]

Aktiivimalli. Vaikka tämä nykyinen aktiivimalli olikin vääränlainen, olisi paikallaan olla jonkinlainen ihmisiä työelämään aktivoiva järjestelmä.

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, ongelma Suomessa on, että resursseja ei kohdisteta ihmisiin, jotka tahtovat yrittää auttaa itseään.

-Apua hakeville mielenterveysongelmaisille hoitoa.
-Koulutusta tahtoville työttömille tukea.
-Palkkatukea.
-Kaikenlainen ilmaistyö pois.
-Vaikeasti työllistyvien mutta työhaluisten suosiminen.
-Taistelu halpatyötä vastaan.

Siitä se lähtee, mutta jostain syystä Suomessa on suositumpaa hukata resursseja (usein mielenterveysongelmaisiin) haluttomiin kuin auttaa halukkaita.

Aivan kuin järjestelmään liittyisi ajatus, että ei nyt ainakaan auteta ihmisiä, jotka tahtovat apua vaan sen sijaan kiusataan kaikkia.

 

[teppana]

@teppana. Luin saman uutisen. Onhan sitä olemassa monenlaista haaveilua, mikäs siinä.
Pahimmillaan näidenkin haaveilijoiden elämässä tapahtuu paljon asioita, jotka tekevät edes osittaisesta haaveen toteuttamisesta mahdottoman.

Luin artikkelista alun aamulla. Ovat joulukuussa aloittaneet säästämisen ja nyt ikää tosiaan 18 ja 19. Kerkeävät muuttamaan mieltään vielä monta kertaa ennen kuin täyttävät 30 vuotta.

Ehtii tosiaan muuttamaan mieltä vielä monen monta kertaa. Varsinkin kun tuo miljoona ja 30-vuotta on aika epärealistinen tavoite.

 

[haunted shores]

@teppana. Luin saman uutisen. Onhan sitä olemassa monenlaista haaveilua, mikäs siinä.
Pahimmillaan näidenkin haaveilijoiden elämässä tapahtuu paljon asioita, jotka tekevät edes osittaisesta haaveen toteuttamisesta mahdottoman.

Tai sitten parhaimmillaan onnistuvat, koska ovat päättäneet niin.

Suomi on ainoa maa, jossa tällaiseen suhtaudutaan lähtökohtaisesti sillä asenteella että lopettaisivat nyt tuon haaveilun kun ei siitä mitään tule.

 

[teppana]

Tai sitten parhaimmillaan onnistuvat, koska ovat päättäneet niin.

Suomi on ainoa maa, jossa tällaiseen suhtaudutaan lähtökohtaisesti sillä asenteella että lopettaisivat nyt tuon haaveilun kun ei siitä mitään tule.

Eiköhän heille tule paljonkin tsemppiä läheisiltä. Voivat toki onnistua, mutta 6% korolla tuo vaatisi sellaisen 5000€/kk panostuksen että kymmenessä vuodessa onnistuu. (luku artikkelin kommenteista, ei tarkistettu) Ei liene mitenkään liioiteltua sanoa, että aika kova tavoite tuo on ja todennäköisesti ei tule onnistumaan.

 

[Jymäkkä]

En tiedä onko se laiskuutta vai onko ihmisten suhtautuminen töihin muuttunut. Iltalehden sivulta tuli eteen juttu 18- ja 19-vuotiaasta pariskunnasta joilla on tavoitteena eläköityminen 30-vuotiaana.

Niina, 18, ja Tommi, 19, haluavat jäädä eläkkeelle jo 30-vuotiaina – ”En kestä ajatusta, että kävisin töissä loppuelämäni”



Hankala tuota on laiskuudeksi sanoa, mutta tietynlaista välinpitämättömyyttä yhteiskuntaa kohtaa se osoittaa. Enkä tarkoita että tämä olisi välttämättä huono asia. Se vain kertoo muutoksessa ihmisten tavassa elää ja arvoista. Mikä on kenellekin tärkeää ja mikä ei. Näin omasta vinkkelistä +30 vuotiaana en pystyisi kuvittelemaan että jättäytyisin työelämästä pois välittömästi kun taloudellinen tilanne sen laskennallisesti mahdollistaa. Siihen on monta syytä, mutta yksi ei pieni syy on kokemus siitä että yhteiskunta aidosti tarvitsee minun panostani. Jos tarpeeksi moni 30-40 vuotiaana hyppää pois oravanpyörästä vain koska rahat riittää ei kohta ole oravia pyörittämään pyörää.

Erittäin kyseenalaiseksi tuollaisen nuorena eläköitymisen tekee myös yhteiskunnan tukirakenne. Jos vapaaehtoisesti jättäytyy työelämästä pois, koska rahat siihen riittää, riittääkö sinni olla nostamatta esim. työttömyyskorvausta? Tämän lisäksi näen ongelmia ajattelussa missä ei oteta huomioon yhteiskunnan panostusta ihmiseen. Aina neuvolasta ammattin opiskeluun yhteiskunta panostaa yksilöön. Jos yksilön ainoa ajatus velvollisuudesta on oman vapaa-ajan maksimointi ja henkilökohtaisen hyödyn tärkeys on hankala nähdä hyvinvointiyhteiskunnan kestävän saati kehittyvän.

Uskon että tämä firettäminen (menee muuten ällöttävien sanojen listalle) on marginaalinen ilmiö, mutta ajatusmaailma ei välttämättä ole. Mikä on tällaisen vanhan gubben mielestä huolestuttavaa.

Jotta tuo onnistuisi, pitää tietysti olla aika mittavat pääomatulot, joista sitten menee se 30 pinnaa veroa, että maksaahan nuo sitten myös. Eläkettä ei myöskään ehdi juuri kertyä, eli myös säästävät julkisia menoja. Toki homma kaatuu, jos jäävät loisimaan tarkoituksella tukien varaan. Ei luultavasti mahdollista, mutta kaikki tuethan tuollaisilta pitäisi silloin katkaista.

 

[Kiekkokatsoja]

Tai sitten parhaimmillaan onnistuvat, koska ovat päättäneet niin.

Suomi on ainoa maa, jossa tällaiseen suhtaudutaan lähtökohtaisesti sillä asenteella että lopettaisivat nyt tuon haaveilun kun ei siitä mitään tule.

Voi ollakin näin, molemmissa toteamissasi.
Lähes mahdotonta, muttei toki kokonaan ole se, että olisi 30v. On Miljoona säästössä. Muutaman vuoden opiskelun jälkeen työelämässä, ehtivät olla.
Toki jos saavat vaikka vanhemmiltaan valtavan alkupääoman, ja sijoittavat sen oikein, niin miksikäs ei.
"-Ei siitä mitään tule" (tässätapauksessa) on kuitenkin realismia. Pettyvät nuoret, masentuvat, saavat börniksen, tai syrjäytyvät, on todennäköisempi vaihtoehto.
Tai tässä tapauksessa todennäköisintä, että ovat tyytyväisiä, kun ovat hetken "kuuluisia".

 

[Jymäkkä]

Nythän EK ehdottaa aktiivimallin tilalle tätä Palolankin väläyttämää(veti tosin jo sanojaan vähän takaisin) porrastettua mallia, jossa työttömyyskorvaus olisi ensin 3 kk 5 % suurempi, mutta laskisi sitten ensin 10 % ja sitten vielä uudelleen 10 %. Itse pitäisin tätä ehdottoman hyvänä systeeminä, aktiivimalli ilman turhaa häsäämistä ja työttömien juoksuttamista olemattomien mahdollisuuksien perässä. Voisin jopa nostaa tuon ensimmäisen 3 kk kovemman rahan myös tuohon samaan +10 %. Olisi reilumpi työttömille ja pitkien työttömyysjaksojen aikana syntyisi edelleen merkittäviä säästöjä.

Nythän sovittiin jo eläkeputken lyhentämisestä ja leskeneläkkeen määräaikaisuudesta, hyviä päätöksiä molemmat. Ja nimenomaan niiltä työmarkkinajärjestöiltä. Ilmeisesti yrittäjät(EK:n ulkopuoliset) ei näissä pöydissä vielä istunut, mutta eikös nuokin nyt oteta mukaan.

 

[ritaripervonen]

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, ongelma Suomessa on, että resursseja ei kohdisteta ihmisiin, jotka tahtovat yrittää auttaa itseään.

-Apua hakeville mielenterveysongelmaisille hoitoa.
-Koulutusta tahtoville työttömille tukea.
-Palkkatukea.
-Kaikenlainen ilmaistyö pois.
-Vaikeasti työllistyvien mutta työhaluisten suosiminen.
-Taistelu halpatyötä vastaan.

Siitä se lähtee, mutta jostain syystä Suomessa on suositumpaa hukata resursseja (usein mielenterveysongelmaisiin) haluttomiin kuin auttaa halukkaita.

Aivan kuin järjestelmään liittyisi ajatus, että ei nyt ainakaan auteta ihmisiä, jotka tahtovat apua vaan sen sijaan kiusataan kaikkia.

Pääosin samaa mieltä aktivoitimallin toimimattomuudesta ja resurssien hukkaamisesta. Silti pari pointtia perustuen omiin kokemuksiin ja näkemyksiin.

Minulla on entisten opintojeni, töideni, vapaaehtoistöideni ja muiden suhteideni kautta lukuisia työttömiä ystäviä ja tuttavia: niin korkeasti kuin vähän koulutettujakin. Verkostoistani löytyy sekä moniongelmaisia pitkäaikaissairaita kuin todella tunnollisia maistereita ja jopa tohtoreita kuuden ällän ylioppilaspohjalta. Työttömyyteen on monia syitä, mutta laiskuus on niistä vähäisimpiä.

Täysin työhalutonta ihmistä en ole koskaan tavannut. Siihen kykenemättömiä kylläkin. On niitäkin, joilla esim. mielenterveys- tai päihdeongelmat ovat alkaneet koulu-/opiskeluaikana ja tehneet työkyvyttömäksi. Usea on kuitenkin juuri sen pitkäaikaistyöttömyyden takia ajautunut sosiaalisiin sekä mielenterveydellisiin ongelmiin ja liialliseen päihteiden käyttöön, jotka ovat tehneet työkyvyttömäksi. Tila on silti aika harvoin pysyvä eli toki etenkin nuoria olisi hyvä vielä auttaa, jotta työkyky saataisiin takaisin.

Silti suurin ongelma on, että on todella paljon erittäin työhaluisia ja työkykyisiä ihmisiä, jotka eivät saa töitä. Työelämän pirstaloituminen, pätkätöiden normalisoituminen, automatisaatio... Siihen on monia syitä, eikä ongelmia ole helppo ratkaista, kenenkään. Jotain pitäisi silti tehdä juuri tämän suuren toimintakykyisen ja tehokkaan massan saamiseksi pysyvästi työelämän palvelukseen. Sikäli ei siis pidä ihmetellä, jos nuorten asenne työelämään on muuttunut. Miksi työlle pitäisi antaa kaikkensa koko ikänsä, jos työpaikan saamisesta ja säilymisestä ei ole mitään takeita? Olen tehnyt paljon töitä ja arvostan työntekoa valtavasti, mutta ymmärrän nuoria täysin tässä.

Tuon haaveilun ymmärrän, että olisihan se alta parikymppisenä hienoa ajatella olevansa mahdollisimman riippumaton ja vapaa jo kolmekymmpisenä. Mutta kunhan 30 on lasissa ja jos on hirmuisella työllä ja vielä suuremmalla onnella onnistunut taloudelliset edellytykset eläkkeelle jäämiseen luomaan, niin ei se pysyvä eläkkeelle jääminen silloin tule enää onnistumaan saati kiinnostamaan, jos ei ole pakko niin tehdä.

 

[Byvajet]

Silti suurin ongelma on, että on todella paljon erittäin työhaluisia ja työkykyisiä ihmisiä, jotka eivät saa töitä.

Sehän ideani tuossa listassa on, että autetaan ihmisiä, jotka tahtovat apua.

Mielenterveysongelmainen ei kuulu työttömyystoimien piiriin. Hän tarvitsee erilaista tukea.

Työllistämisresurssit kannattaa keskittää ihmisiin, jotka tahtovat työllistyä ja joilla on siihen edellykset.

Suomalainen työllistämispolitiikka on täysin häikäilemätöntä valehtelua, koska todellisuudessa sitä käytetään apua tarvitsevien ihmisten syrjäyttämiseen. (Mielen)terveydenhoitoa ja sosiaalisia tukitoimia tarvitsevia ihmisiä pyöritetään työttömyystukien piirissä, koska se on halvin ratkaisu.

Ja sitten muka ihmetellään, miksi he eivät työllisty. Asiantuntijat tietävät vallan hyvin asioiden todellisen tilan, mutta meillä Suomessa ei vain ole tapana sanoa asioita ääneen.