Kansantalouden kysyntää on viimeiset vuodet tekohengitetty (yleistäen) valtion kautta. Odotettu the käännettä, joka on ollut tulollaan aivan pian, tunnetuin seurauksin. Leikkaukset taatusti vähentävät kotimaista kysyntää. Hallitus sen tajuaa varmasti, vaikka poliittiseen folkloreen kuuluukin se stereotypia tyhmästä porvarista, joka sahaa altaan oksaa.
Joten pointti on muualla: jos emme pysty pitämään yllä nykyistä elintasoa (kulutustasoa), se joutaakin laskea kestävälle tasolle. Minusta tehtyjen ja tulevien leikkausten takana on pyrkimys estää velkaantuminen ja sopeuttaa elintaso tasolle, jota talous riittää kannattamaan. Joku heiluttaa taas haudasta kaivettua Keynesin luurankoa ja vaatii elvytystä, mutta jos omat keynesini muistan, hänen aikansa ja etenkin USA:n lähtökohdista katsottuna "hyvinvointivaltio" on jo sinänsä elvytysmoodissa joka päivä. No, se on toinen stoori se.
Loppupeleissä tuijotetaan tulevien vuosien todennäköisyyksiä ja erilaisia skenaarioita tuloista ja menoista. Onko kyse suhdannevaihtelusta (toiveikas ajattelu) vai onko valtion tulonäkymissä pysyvämmältä näyttävä aukko. Nyt hallituksen pokeri on pettänyt: enää hallituksessa ei uskota, että lähiaikojen korttijaosta tupsahtaisi käteen mukava "helkkarin heikko euro" -kortti (devalvaatio) tai Uusi Nokia -jackpot (tulot kasvavat).
Yksi pelottavimmista skenaarioista on se, jossa vientitulo yhä jatkaa laskuaan ja työttömyys nousuaan viime vuosien tapaan, elvytyksestä huolimatta. Elvytyksen jatkaminen tässä skenaariossa johtaa vain velkamäärän kasvuun. Toki oma kotimainen kysyntä pysyy keinotekoisesti korkeammalla, mutta ilman merkittävästi parempia talousnäkymiä se on kuin krapulan siirtoa eteenpäin uusilla ryypyillä. Siten velkaantuminen pitää laittaa kuriin ennen kuin sen osuus BKT:sta on liian suuri. Kuten Kreikan kohdalla nähtiin, velalla keinotekoisesti inflatoitu BKT romahtaa nopeasti ja velka/BKT-suhdeluku raketoi.
Yrityksiäkin voidaan tukea ja näin on tehtykin, mutta curling-valtioksi ei varmaankaan voida venyä. Cheerleaderiksi korkeintaan. Jos vienti ei siitäkään huolimatta vedä, mitä valtio voi tehdä? Pakottaa innovoimaan? Yritän sanoa, että hallitustasolla joudutaan miettimään isojakin muutoksia siihen, miten me Suomen miellämme. Tuntuu, että ikävän monen asian kanssa luulemme olevan parempia kuin oikeasti olemmekaan ja elintasomme oikeutus olisi kiveen hakattu.
Julkisen sektorin osalta olen samaa mieltä, että leikata pitää. Nyt potkuaallon asemesta julkisen puolen kustannuksia laskettiin toisella tapaa ja palvelut parempana pitäen. Tämä merkittävä pointti jää Financial Timesin toimittajalta tajuamatta. Sinänsä fiksu päätös, koska suurin osa julkiselta sektorilta vapautuvista olisi kuitenkin pitkään työttömänä. Rahat menisivät joka tapauksessa valtion pussista, mutta eri budjettihaarasta.
Tämä talouden alamäki ei sinänsä ole AKT:n tai ammattiyhdistysten vika. Kun on pullaa jaettavana, kaikilla on kivaa. Mutta ne voivat pahentaa sitä takertumalla saavutettuihin etuihinsa. Ainakin, jos Suomessa halutaan leikkiä euroalueen säännöillä.