Kai siinä sentään on pieni ero, jos työntekijä päättää itse nostaa kytkintä, verrattuna tilanteeseen jossa työpaikan menettäminen ei ole oma päätös? En minäkään ymmärrä, miksi ihmiselle pitää maksaa repullinen rahaa siitä hyvästä, että tämä irtisanoutuu hommistaan. Jos työpaikka menee alta ilman omaa osuutta, niin monelle tukifyrkka tulee tuossa tilanteessa tarpeeseen. Sen sijaan omasta aloitteestaan irtisanoutuvan luulisi ymmärtävän, mitä on tekemässä. Ei yhteiskunnan tuollaista jamppaa kuuluisi elättää, vastatkoon itse päätöksensä seurauksista.
Käsittääkseni töissä on aina koeaika, molemmin puolin.
Olen ylläolevien kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että jos ihminen irtisanoutuu ilman ns. oikeaa syytä, ja päättää jäädä tukien varaan makaamaan, niin se on yksinkertaisesti väärin. Mutta kun se ei ole ihan niin mustavalkoista, nimittäin se, mikä on hyväksyttävä syy. Ihan esimerkkinä, jos työntekijä irtisanoutuu koeajan jälkeen sen takia, että työnantaja/esimies on täysin mahdoton ihminen, joka vain vittuilee koko ajan tai ei maksa palkkoja oikein ja ajallaan vaan jatkuvasti joutuu niitä oikomaan, niin se ei ole työkkärin mukaan hyväksyttävä syy irtisanoutumiselle ja karenssi tulee väkisin. Kokemusta nimittäin on molemmista.
Toki noissakaan tapauksissa ei ole suotavaa, kuten ei missään muussakaan tapauksessa jäädä irtisanoutumisen jälkeen makaamaan tukien varaan, vaan ainakin pitäisi etsiä töitä tai kouluttautua.
Pakko myös sanoa tuohon, että 1700 €/kk on liian vähän rahaa eikä sillä ihminen elä, niin toisaalta totta, mutta syy on ennemminkin siinä elämisen kalleudessa. Sveitsissä muistaakseni äänestettiin vastikään minimipalkasta, että sen pitäisi olla 3 300 €/kk. En nyt muista, menikö läpi vai ei, mutta yhtä kaikki, jos tienaa Suomessa 3 300 € kuussa, niin on minun mielestäni ihan hyvätuloinen. Jos sen tienaa Sveitsissä, on köyhä. Jos sen tienaa Virossa, on rikas. Suomessa pitäisi saada laskettua ennen kaikkea asumisen kustannuksia, ja elämisen ylipäätäänkin, palkkoja ei tarvitsisi nostaa sentilläkään moniin vuosiin. Tällä nykyisellä tahdilla olemme ennen pitkää kusessa, itseasiassa paljon nopeammin kuin näytetään tajuavan. Eli siis palkkoja nostetaan, että ihmiset pystyvät elämään, joka taas karkoittaa yritykset pois Suomesta. Tämä tarkoittaa myös automaattisesti sitä, että matalapalkka-alat eivät ole kannattavia käydä töissä, koska se elämisen laatu ei muutu mihinkään, ainoastaan vapaa-aika lisääntyy.
Toinen iso ongelma on se, että sitten kun ihmiset alkavat jäädä enenevässä määrin kotiin, koska työnteko ei kannata, niin se kannattavuuden raja nousee koko ajan ylöspäin, koska entistä harvempi ihminen maksaa työssäkäynnillään entistä useamman ihmisen työttömyyden. Tämä yhtälö ei toimi, ja kaikesta huolimatta, vaikka olen sitä mieltä että töissä pitää käydä, olen taas viime aikoina alkanut miettiä että miksi ihmeessä. Varsinkin kun nyt vastikään taas loppui työt, niin olisin saanut seuraavat 500 päivää ansiosidonnaista n. 2 200 € kuussa. Siitä huolimatta en jäänyt kotiin, enkä ollut päivääkään työttömänä kun uusi työpaikka jo odotti, mutta kyllä se raja koko ajan lähenee itsellänikin että miksi nähdä vaivaa kun valtiovalta näyttää ihan itse ajavan itsensä alas eikä oikeastaan mitään tehdä, että kurssi saataisiin käännettyä.
