En minäkään ymmärrä, miksi ihmiselle pitää maksaa repullinen rahaa siitä hyvästä, että tämä irtisanoutuu hommistaan. Jos työpaikka menee alta ilman omaa osuutta, niin monelle tukifyrkka tulee tuossa tilanteessa tarpeeseen. Sen sijaan omasta aloitteestaan irtisanoutuvan luulisi ymmärtävän, mitä on tekemässä. Ei yhteiskunnan tuollaista jamppaa kuuluisi elättää, vastatkoon itse päätöksensä seurauksista.
Olisiko ihmisarvoinen elämä mitään?
Tälläinen pelottelu voisi olla vain haitaksi. Joko ihmiset eivät menisi lainkaan matalapalkka-aloille, koska pelkäävät oman toimeentulonsa puolesta, tai sitten ihmiset joutuisivat pohtimaan koeajan lopulla, että haluavatko ryhtyä matalapalkka hommiin tai ei. Tämä vain lisäisi matalapalkka-alojen työntekijöiden stressiä, lisäisi pätkätöitä ja mahdollisesti ajaisi ihmisiä työloukkuun, josta olisi äärimmäisen vaikea päästä pois.
Tästähän saataisiin myös vekkuleita tilanteita, kun linnassa istunut rikollinen saisi kuitenkin täydet tuet yhteiskunnalta elää, mutta naapurin Arja ei. Miksi ei? No kun Arja irtisanoutui töistä....
Jos työntekijä irtisanoutuu työstään, niin työttömyyskorvauksen tulee tietysti karenssi jos aiheuttaa itse työttömyytensä, kuten mm. Pavlovin Koira edellä mainitsi. Eli tältä osin mekanismit kohtelevat koko ajan fudut saanutta ja itse lopputilin ottanutta eri tavalla, mikä tietysti oikein onkin.
Jos nyt ajatellaan ihan järkevästi, niin onhan se aika tavalla turhanaikaista volinaa huudella ihmisarvoisen elämän perään, jos työntekijä on omalla päätöksellään jättäytynyt pois ansiotöistä. On tietenkin ihan selvä juttu, että "ihmisarvoinen elämä" eli ainakin leivän syrjässä pysyminen on tärkeä asia, ja sama juttu harrastusten sun muiden kanssa. Tästä huolimatta, jokin roti ja vastuu nyt saatana sentään pitäisi aikuisilla palkansaajilla silti olla. Jos nykyinen työ vituttaa tai ei oikein vastaa ihannekuvaa omasta toimenkuvasta, niin kannattaa toki tähdätä toisenlaisiin tehtäviin, mutta velvollisuus elatuksen hankkimiseen menee ihan kirkkaasti edelle. On myös ilman muuta kannatettava ajatus hankkia toisenlaisiin tehtäviin pyrkimistä edesauttavaa koulutusta ja kokemusta. Sen sijaan työhönsä leipääntyneen ponnisteluja ei palvele pätkän vertaa sellainen, että jättäydytään pois töistä ja katsellaan sitten kaikessa rauhassa, josko unelmien duuni ilmestyisi eteen. Varsinkaan jos tällä tavoin vaarantaa oman toimeentulonsa ja "ihmisarvoisen elämänsä".
Ihan toinen asia on, jos työntekijältä menee duuni alta ilman omaa syytä. Joskus tällainen tilanne tulee ihan täytenä yllätyksenä ja inhimillisesti katsoen väärällä hetkellä, jos sillä hetkellä ei satu olemaan puskurina edes pientä pottia säästöjä. Siinä tilanteessa yhteiskunnan tuki on normaalien työttömyyskorvausten lisäksi varmasti paikallaan. Joissakin tapauksissa irtisanottava voi saada jonkinlaisen irtisanomispaketin tai kultaisen kädenpuristuksen työnantajalta, mutta ei tietenkään aika. Jos firma menee laakista konkkaan, niin siinä voi vielä jäädä jopa palkkoja saamatta.