Tuota vammaisurheilua täytyy kommentoida sen verran, että aika kirjavaa se meininki tosiaan on. Mitä nyt tv:stä näin välähdyksiä noista Lontoon paralympialaisista, niin siellä oli sellaisia lajeja ja sarjoja, joissa oli muutama osallistuja. Ja kyllähän myös menestyvien kilpailijoiden ikärakenne jotain kertoo. Ei "terveiden" (mikä olisi parempi vastakohta-adjektiivi?) urheilussa näe sitä, että keski-ikäiset menestyisivät kuin korkeintaan jossain ammunnassa tai muussa taitolajissa (ja jätetään nyt ne yksittäiset chrischeliosit mainitsematta, ymmärrätte pointin).
On todella hienoa, että Suomi menestyy vammaisurheilussa ja että myös vammaisilla on mahdollisuus urheilla. Nämä paralympiamenestyjät toimivat tietysti sellaisena "keihäänkärkenä", ja toivottavasti he ovat omalla sisukkuudellaan esikuvia kaikille vammaisille ja innostavat liikkumaan liikuntarajoitteisuudesta huolimatta.
Periaatteessahan ihminen saa nostaa vammaisurheilun vaikka terveiden miesten jalkapallon edelle, mutta jos Fordél ottaa tuollaisen "arvotetaan lajeja" -asenteen, minkä hän mielestäni teki lainattuaan Tombe76:n viestiä, on samanaikaisesti ristiriitaista nostaa vammaisurheilua jalustalle. Kyllä mä kuitenkin väitän, että esim. siinä parjatussa hiihdossa menestyminen on absoluuttisesti kovempi saavutus kuin kelaajien tai maalipallojoukkueen menestys, koska se hiihtomenestys esimerkiksi vaatii poikkeuksetta ammattilaisuutta.