Kysymys kuuluu, ovatko itävaltalaisetkin juntteja kun he innostuvat enemmän esimerkiksi mäkihyppääjien menestyksestä kuin top-20-tennispelaajasta? Tai jos Itävallan mäkihyppy romahtaisi, luultavasti mediassa puitaisiin enemmän mäkihypyn surkeaa tilaa kuin heidän tennisässänsä hyvää kansainvälistä tasoa.
Kyllä tuo varmaan on ihan luonnollinen asia. Jokaisella maalla/kansalla on omat suosikkilajinsa, eikä siinä tietenkään mitään väärää ole. Kuitenkin Jarkko Niemisen kritisoiminen sillä, että hän ei koskaan voita mitään ja mitä sekin tuolla vielä tekee osoittaa melkoista (urheilu)yleissivistyksen puutetta. Se on junttimaista.
Tennis on lajina helposti yksi maailman vaikeimmista hallita ja vielä yksilölajina se asettaa pelaajalle valtavat vaatimukset huipputasolla. Ihan jo lajin perusasioiden hallinta vie aikaa, vaikka palloa kyllä oppii tuuppimaan nopeasti verkon yli. Eräs tennisvalmentaja kertoi minulle, että esimerkiksi kämmencrossia saatetaan jauhaa satoja toistoja pelkästään yhdessä harjoituksessa, tällä haetaan juuri automaatiota.
Kun yksi osa-alue eli tekniikka on jo erittäin vaikea hallita (Federer on oikeasti ihan friikki), niin sekään ei vielä riitä. Nimittäin tennis on myös fyysisesti vaativa laji. On oltava sekä peruskestävyyttä, maitohapon sietokykyä, lihaskestävyyttä ja varsinkin hyvä hapenottokyky. Tämä johtuu siitä, että tenniksessä jokainen lyönti vaatii puhtaan tekniikan ja jotta tähän päästään on jalkojen liikuttava jatkuvasti ja silti on oltava riittävän tuore pystyäkseen lyönnin toteuttamaan.
No, sitten lisätään vielä peliäly ja taktiikka kuvaan. Palloa ei lyödä yhteen kulmaan samalla temmolla, vaan sieltä tulee ylä- ja alakierrettä, kovaa ja hidasta, etukentälle ja taakse, verkolle, rajoille ja kulmiin. Jokainen voi miettiä miten esimerkiksi fyysiset vaatimukset kasvavat jopa potenssiin ja edelleen ilman sitä puhdasta tekniikkaa alat väsyneenä lyödä pitkiä, leveitä, "pokalyöntejä", liian lyhyitä lyöntejä tai verkkolyöntejä.
Kun tämä kaikki yhdistetään siihen, että huipputasolla (esim. Top 100) on suoritustason oltava aivan jäätävä, niin aletaan olla kartalla Jarkko Niemisen tasosta. Jos noista yllä mainituista asioista yksikin lagaa pahasti, niin melkein saa kupoliinsa joka kerta jo Suomen C-B-luokan kisoissa. Voi mennä kokeilemaan.
No mitä sitten tarkoittaa kun on tällaisen lajin 13:s kaikista maailman pelaajista, KAIKISTA. Se tarkoittaa ensinnäkin hirvittävän määrän harjoittelua mutta se tarkoittaa sitä vaikeinta, eli jäätävää suoritustasoa. Rankingissa ei pysy korkealla ilman tasaisuutta ja siksi sitäkin tulee arvostaa. Ihan kuten hiihdon maailmancupin kokonaisosakilpailua, se on kovempi homma kuin voittaa yksi MM-kulta.
Tennis on Suomessa verrattain pieni laji, etenkin mediassa ja siksi Suomesta ei pysty huipulle nousemaankaan. On lähdettävä nuorena ulkomaille ja pelattava parhaita vastaan pärjätäkseen jo pienemmissä kisoissa ammattilaiskietueella.
Maailman parhaat tennispelaajat ovat kilpailijoita kovimmasta päästä ja lisäksi lajissa joka on erittäin haastava monessa suhteessa. Sitten kun nämä jätkät iskevät keskenään neljä tuntia ja tikittävät alusta loppuun, niin siinä on moni muu urheilija sormi suussa.
Huikeita jätkiä, piste.