Täysin samaa mieltä. Se oli helkkarin hyvä ja tärkeä huomio, jotta asioihin saatiin oikeaa perspektiiviä. Valavuoden esiinnostama seikka laajentaa suomalaisen huippu-urheilun menestyksen arviointikriteereitä. Ei menestystä mitata vain mitaleilla vaan monissa lajeissa ihan muilla jutuilla. Esimerkiksi Jarkko Nieminen ja Jussi Jääskeläinen ovat tehneet aivan helkkarin kovan uran todella kilpailuissa ja suosituissa lajeissa. Suomessa näitä ei valitettavasti osata tarpeeksi hyvin arvostaa. Mielummin surkuttelemme vaikka hiihdon mm-kisojen 25-sijan kanssa. Kertoo paljon suomalaisesta urheilukulttuurista.
Joka maalla on omaa urheilukulttuuriaan ja joka maassa on sellaisia "omia" lajeja, jotka koetaan tärkeiksi. Ja olennaisinta on menestyä nimenomaan niissä lajeissa. Sitten kun menestystä tupsahtaa jostakin ei-niin-tutusta urheilulajista, ei sitä monesti osata täysin riittävästi arvostaa. Ja ihan samalla tapaa se menee monilla vaikka koulussakin. Jos joku haluaa välttämättä diplomi-insinööriksi, niin silloin häntä kiinnostavat ne arvosanat, mitä hän saa matemaattisista aineista. Hänen itsetuntonsa kärsii, jos hän ei pärjää niissä aineissa, jotka ovat itselle sitä "bread and butter" -osastoa. Jos taas hän sattuu saamaan hyvän numeron esimerkiksi ruotsin tai filosofian kokeessa, ei hän välttämättä anna sille kovinkaan suurta painoarvoa, koska pärjääminen ko. aineissa ei ole osa hänen identiteettiään. Täysin sama logiikka toimii urheilussa, kun suomalaiset eivät täysin lämpeä koripallo- tai tennismenestyksestä. Eivät ne ole niitä meidän lajeja, eivät kaikki tunne edes sääntöjä.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka Kanada ja jääkiekko. Kanadassa nuorten MM-kisat vuodenvaihteessa on käsittämättömän suosittu tapahtuma. Kanadalaisille myös merkitsee valtavasti menestyminen niissä, vaikka kisat eivät suuria massoja hetkauta missään muualla maailmassa (pl. ehkä Ruotsi). Tai toinen esimerkki on naisten olympiaturnaus. Suomessakin naisjääkiekkoa pidetään vähän sellaisena outolintuna, vaikka Suomi muuten on jääkiekkomaa. Kanadassa kuitenkin naisten olympiajoukkueeseen satsataan hirmuisesti resursseja ja ne parhaat pelaajat ovat oikeasti tähtiä.
Kanada tunnetaan jääkiekosta. "It's their game." Kanadan urheilubrändi rakentuu jääkiekon varaan. Vaikka muissa maissa ei oltaisikaan niin innostuneita, niin silti esim. yhdysvaltalaiset ymmärtävät täysin, miksi Kanadassa ollaan niin hulluina lätkään ja miksi lätkämenestys merkitsee kanadalaisille niin paljon.
Jos Kanada pääsisi esimerkiksi miesten koripallon MM-turnauksen välieriin tai miesten jalkapallon MM-lopputurnaukseen, olisi se kansainvälisesti kovempi saavutus kuin nuorten MM- tai naisten olympiakulta jääkiekossa. Mutta nostaisiko se Kanadan arvostusta urheilumaana? Herättääkö kanadalainen urheilukulttuuri maailmalla kuitenkin enemmän arvostusta ja kunnioitusta nykyisellään, kun keskitytään lähes sokeasti palvomaan yhtä marginaalilajia, joka on nimenomaan heidän pelinsä?
Täytyy myös muistaa urheilussa voittamisen itseisarvoinen merkitys. Esimerkiksi Jarkko Nieminen ei ole voittanut urallaan kuin kaksi ATP-turnausta. Siihen nähden hänen muut saavutuksensa ovat todella kovia. Mutta on kai se helvetin ymmärrettävää, että ihmiset innostuvat enemmän siitä, kun näkevät televisiosta suorana lähetyksenä suomalaisen voittavan hiihdon maailmanmestaruuden kuin siitä, että he teksti-tv:stä huomaavat Jarkko Niemisen korkean maailmanlistasijoituksen.
Niiden Suomessa arvostettujen ja laajasti seurattujen lajien kirjo myös muuttuu joka sukupolven myötä. Eivät ne hiihto ja paini enää ole kovin tärkeitä juttuja nykynuorille. Vastaavasti koriksen ja tenniksen kaltaiset lajit saattavat nostaa omaa suosiotaan. Jääkiekonkin nykyinen asema on varsin tuore ilmiö, tosin valittaminen jääkiekon liiallisesta arvostuksesta on jo arkipäivää. Mutta ei esim. Valavuori voi mitään sille, että hänen lajinsa koripallo ei vielä ole kovin merkittävässä asemassa suomalaisten keskuudessa. Ei laji, jossa Suomella on kovin vaatimattomat perinteet, hetkessä vakiinnuta asemaansa kansan sydämessä.
Yhteenveto:
1) Marginaalilajit ja omalaatuinen urheilukulttuuri voivat rakentaa jollekin urheilumaalle vahvan kansainvälisen identiteetin vaikka joissain isoissa lajeissa oltaisiinkin surkeita.
2) Vaatimus siitä, että Jarkko Nieminen pitäisi valita Vuoden urheilijaksi joka vuosi, osoittaa urheilun ja eri urheilulajien kulttuurisidonnaisen luonteen ymmärtämättömyyttä.