Aivot, mitä vittua nyt taas?

[~KarKaus~]

Kaupan kassa (linkki Youtubeen: Niko Kivelä - Kaupan kassa) on aivan helvetillinen paikka. Harvoin siitä selviää mokaamatta.

- Plussakortin ojennan yhä sille kassaneidille, joka sitten kattoo perinteisellä "mitä vittua nyt taas"-ilmeellä ja sanoo, että vedä se siitä lukijasta läpi.
- Ostoksien maksaessa 25e ojennan myyjälle 20e ja kun aikaa kuluu niin myyjä totee "Niin, ostokset makso 25e". Siinä hetki tonninseteli ilmeellä ja sitten lyödään eka seteli sieltä lompakosta, jotta päästään nopeesti pois.
- Motoristina kauppa on vielä pahempi paikka kuin autoilijana. Pitäisi muistaa: ostokset (jotka pitää myös maksaa) ja se kypäräkin, mutta useimmiten lähden ilman toista.

Korttia en uskalla käyttää, koska mokaisin kuitenkin. Toivottavasti opin vielä joskus käyttämään niitä, kenties jonkun uudistuksen jälkeen uskallan kokeilla kun tilanne on kaikille uusi.

Sitten kenties hauskin asia on unissa käveleminen (tai muuten aivan helvetin sekavana öisin seikkaileminen). Jokus vien kännykän vessan lattialle, toisinaan menen sohvalle nukkumaan ja joskus teen muuta tyhmää. Saatan muistaa mitä olen tehnyt - tai sitten en ja voi olla pieni yllätys, kun kännykkä löytyy vessasta.
Toisaalta ne yöt on muutenkin pahaa aikaa. Jos herään keskellä yötä niin mokaamisen todennäköisyys on lähempänä 100% kuin nollaa.

Paljon tulee tehtyä mokia joiden jälkeen voi kysyä: "aivot mitä vittua", ja kun aivoilta on kysytty syytä, niin mokalle keksitään joku aivan järjettömän tyhmä selitys. Minä en erehdy.

 

[Jymäkkä]

Tämä on jo lähes 10 vuotta vanha, mutta laitetaan: Olin tulossa sählytreeneistä ja 3- tieltä olisi pitänyt lähteä kehälle. Nurmijärvellä heräsin, enkä muistanut koko ajomatkasta tuon taivaallista. Silloin oli todella AMVNT-olo. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun tästä kenellekään mainitsen. Vaimolle sanoin silloin, että oli ruuhkaa, kun ihmetteli viivästystä.

 

[Bigmouth]

Pullonpalautuskuittia en muista oikeastaan koskaan antaa kaupan kassalle, vaikka aina sitä kauppareissun alussa päässäni hoen.

Laitan nykyään aina palautuskuitin pankkikortin ympärille lompakkoon tuolta välttyäkseni.

 

[choose_life]

Tämä on jo lähes 10 vuotta vanha, mutta laitetaan: Olin tulossa sählytreeneistä ja 3-tieltä olisi pitänyt lähteä kehälle. Nurmijärvellä heräsin, enkä muistanut koko ajomatkasta tuon taivaallista. Silloin oli todella AMVNT-olo.

Nokitan yhtä vanhalla kamalla: töttöröö-väsyneenä piti ajaa töiden jälkeisiltä iltajäiltä kotiin, niin kas kehää väärään suuntaan ja on lähes vitun Hämeenlinnassa asti ennen kuin tajuaa mitään. Tosin elämä oli tuolloin muutenkin aika sekaisin, mutta silti.

 

[Roku]

Tuota tapahtuu joskus minullekin että ostosten maksaessa esim. 25 euroa yritän selvitä siitä pelkällä kaksikymppisellä. Vähän aikaa kassan täti odottaa ja sanoo sitten että "se oli 25 euroa". Naama punaisena sitten kaivelen lopun hinnan pusseistani ja mutisen että "jaa juu perkele".

Paljon useammin kassalla sattuu sellainen moka, että ensin ojentaessani maksun kassalle sanon kohteliaasti ja kuuluvasti "ole hyvä". Kassan ojentaessa vaihtorahat, pitäisi sanoa kiitos mutta minä kailotan taas kuuluvalla äänellä "ole hyvä".

 

[Lunatico]

Menin tänään illalla iloisesti kahvikuppi kädessä hakemaan kahvia. Saavuttuani kahvinkeittimen luo, oli ihmetys suuri kun eihän siellä valmista kahvia ollutkaan. Hetken löi tyhjää. Sitten tajusin, ettei minun alunperin pitänytkään keittää kahvia saatika juoda sitä vielä.

Keitin kahvit myöhemmin.

 

[Rakettipulu]

Kai se on synkästi todettava, että en ole hajamielinen, enkä voi samastua useimpiin teistä. Mun unohdukset ovat ani harvoin vain luokkaa roskien viemisen yhteydessä postin hakeminen ja posti unohtuu laatikkoon. Kovasti tässä koittaa pähkäillä, mutta ei tule vain mitään mieleen. Kaveri tosin tykkää säilyttää kännykkää pesukoneessa.

 

[puuha-pete]

15 minuuttia sitten heitin tupakan roskiin ja menin tyytyväisenä parvekkeelle muovi sekä askin paperi kädessäni.

 

[Sistis]

Nokitan yhtä vanhalla kamalla: töttöröö-väsyneenä piti ajaa töiden jälkeisiltä iltajäiltä kotiin, niin kas kehää väärään suuntaan ja on lähes vitun Hämeenlinnassa asti ennen kuin tajuaa mitään. Tosin elämä oli tuolloin muutenkin aika sekaisin, mutta silti.

Itse muistan kauan sitten lukeneeni Helsingin sanomista tarinaa ruotsalaisesta papasta ja hänen lapsenlapsestaan. He asustelivat Tukholmassa ja lähtivät eräänä kauniina päivänä kalastelemaan Tukholman pohjoispuolelle - olisiko ollut noin 30 kilometriä kaupungista. Kalareissu meni ihan hyvin, mutta kotiinpaluun kanssa oli ongelmia - papparainen kun lähtikin ajamaan kohti pohjoista. Noh, noin 40 kilometriä ajeltuaan he alkoivatkin ihmetellä, mihin Tukholma oli oikein kadonnut. Siispä papparainen kurvasi huoltoasemalle ja kyseli asiasta. Hänelle ystävällisesti kerrottiin totuus, mutta eipä papparainen uskonut, vaan väitti ajavansa täysin oikeaan suuntaan. Niinpä hän jatkoi sitkeästi kohti pohjoista ja ajatteli, että kyllä se Tukholma kohta tulee vastaan... vasta Suomen rajalla papparainen todella uskoi ajaneensa väärään suuntaan.

 

[Rod Weary]

Mun aamutoimet on kuin melkein suoraan Velipuolikuun sketsistä. Muistattehan sen, kun PPP tekee Oskarin arkea? Seison peilikaapin edessä hammasharja kourassa, avaan oven ottaakseni tahnan ja käsi haroo esineitä. "Partakone... ei partakone. Deodorantti... ei deodorantti. Hammastahna?... se on tuubi!"

Oops! I did it again. Tällä kertaa olin jo ehtinyt avata dödöpurkin, mutten sentään ehtinyt levittää sitä harjalle.

 

[Rautapohkeet]

Eilen illalla olin menossa facebookkiin katsomaan olisiko eräs henkilö ollut online tilassa, että voi chatin välityksellä jutella. No facebookkiin sisään ja mietintä päälle, että mitä vittua tulin tänne tekemään. No selasin nopeasti seinän läpi ja kirjauduin ulos. Saman tien muistin mitä olin menossa sinne tekemään. Eikun uudestaan sisään ja taas pää lyö tyhjää. Tällä kertaa jätin facebookin auki ja surffasin jatkoaikaan. Hetken päästä muistin taas mitä piti facessa tehdä ja tällä kertaa muistin asian niin pitkään, että pääsin juttelemaan.

 

[Sir von Aulis]

AMVNT-fiilis puskee hyvin usein esille auton keskuslukituksen kanssa pelatessa, erityisesti silloin, kun olet apukuskin haastavassa roolissa. Menet kaverisi kanssa autolle, kaveri klikkaa ovet auki jo hyvissä ajoin, ja jäät odottamaan auton vierelle kaveriasi. Tai siis lähinnä sitä että kaveri nousee ajoneuvoon. Siinä vaiheessa yleensä tulee erittäin fiksu olo ja toisinaan kaverilta ihmettelevä ilme ja kommenttia, että auki se on, sisään vaan.

Aivot, jännä värkki.

 

[Marre]

Kolme-neljä kertaa kävi niin, että ostoksia maksaessani annoin kortin myyjälle, ja myyjän osoittaessa tunnuslukunäppäimistöä vienon 'ja siihen tunnusluku' kehoitteen saattelemana huomasin luettelevani kuuliaisesti korttini tunnuslukua ääneen sille myyjälle ja kelle tahansa siinä ympäristössä majailleelle.

Tätä lukiessa mieleen tullut ajatus kuuluu ilman muuta tähän samaan ketjuun. Ensimmäinen ajatukseni nimittäin oli: "Täh? Tietääkö joku oikeasti, mikä pankkikorttinsa tunnusluku on?!?" Siihen perään sitten se 'Aivot, mitä vittua nyt taas?'

Mutta ei minulta kyllä ihan oikeastikaan tunnusluvun luetteleminen onnistuisi. Jo pelkkä asian miettiminen sekoitti pään niin, että tällä hetkellä en ole varma, mikä se tunnusluku taas olikaan. Tieto on niin tiukasti varastoitu vain sormimuistiin, että sen muuttaminen sanalliseksi ei ihan helposti onnistukaan. Se nyt hukassa oleva tunnusluku palautunee taas takaisin mieleen, kun seuraava tunnuslukunäppäimistö sattuu eteen.

 

[euron kolikko]

Kaupassa näitä aivojen jumittumisia tosiaan tulee yllättävän paljon meikäläisellekin. Nimenomaan, että kotona huomaa että joku tuote, mitä vartavasten lähti ostamaan jäikin sitten kaupan hyllylle.

Tuonne läheiseen s-markettiin on tullu semmoiset automaattikassat, joita tulee nykyään useimmiten käytettyä, koska niihin ei yleensä ole jonoa ja muutenkin kätevä tapa tehdä itsenäisesti ostokset. Tänään sitten olin jo kävelemässä tämmöiseen vapaana olevaan automaattikassaan, kunnes totesin mielessäni että röökiäkin pitäis ostaa joten pakko mennä perinteiseen kassaan mummojen sekaan jonottamaan. No maksoin sitten vihdoinkin ostokset (muistin muuten pullonpalautuskuitinkin antaa kassatytölle) ja siinä vaiheessa kun laitoin ruokaostokset muovikassiin mietin että minkä helvetin takia mä tulin tämmöseen normaalikassaan, kunnes muistin, että sitä röökiähän mun piti ostaa.

 

[Silkkeri]

Tieto on niin tiukasti varastoitu vain sormimuistiin, että sen muuttaminen sanalliseksi ei ihan helposti onnistukaan. Se nyt hukassa oleva tunnusluku palautunee taas takaisin mieleen, kun seuraava tunnuslukunäppäimistö sattuu eteen.

Tämä pätee aika moneen muuhunkin asiaan. Esimerkiksi noita NHL-pelejä tulee konsoleilla pelattua, ja välillä kaveriporukassa sitten kysellään tyyliin "miten sä ton kikan teit?". Eihän tuohon luonnollisesti osaa vastata yhtään mitään, koska ei edes muista mitä mikäkin näppäin tekee ellei ohjain ole kädessä. Lihasmuisti, on se jännä, hyvin jännä.

Päivän AMVNT tuli aamulla 4 tunnin yöunien jälkeen, kun herätyskello soi ja unenpöpperössä olin aivan satavarma että kyseessä on palohälytys. Siitä sitten sukkelaan ylös ja eteiseen tuijottamaan palovaroitinta. Ei oikein nämä aamutoimet muutenkaan tunnu luonnistuvan kesäloman jälkeen, kahvit on keitetty perinteisesti ilman puruja ja kädessä olevaa avainnippua etsitty kissojen ja koirien kanssa.

 

[Lunatico]

Jo pelkkä asian miettiminen sekoitti pään niin, että tällä hetkellä en ole varma, mikä se tunnusluku taas olikaan.

Tälläinen tunne on mulla lähes AINA kun olen kassalla ja hetki lähenee kun kortti pitäisi kortinlukijaan laittaa. Joskus jopa päänsisäinen paniikki iskee siinä vaiheessa kun kortti on jo lukijassa ja kohta pitäisi tunnusluku laittaa. "Mikä se oli, mikä se oli" -tunne ja voin kertoa, että on erittäin rasittavaa.

Ei siinä, samoja tunnuslukuja käyttänyt niin monta vuotta, että luulisi jo saatana olevan rutiinia koko homma, mutta ei! Asiaa lienee sotkee se, että on käytössä kahden eri pankin Visa Electronit.

 

[penkinlämmittäjä]

Eilen kävi taas perinteinen väsymysjäätyminen. Ensimmäinen virallinen tapaaminen tuoreen pomon kanssa. Aamukahvi muuton, vähien yöunien ja parin tunnin junamatkan jälkeen toimistolla. Sokeri silmien edestä hyllyltä ei löytynyt, tämän jälkeen pomon edessä sokerilusikka kahvin sekaan ja tyylikkäästi sokerikulhon posliinikansi mukin päälle. Tämä kaikki lyhyeen hetkeen. Ensimmäisiin kymmeneen minuuttiin uuden työnantajan silmien edessä. JESS! Vahva aloitus.

 

[Vanha Len]

Hain sunnuntaina entisestä kodistani tietokoneen ja X-Boxin. Autoiltuani iloisesti 10 kilsaa huomasin, että näppis unohtui. Ei muuta kuin takaisin. Sitten ajoa 50 kilsaa nykyiseen mestaan ja Boxilla pelaamaan. Vitut, virtalähde unohtui. No, ainahan tietsikan kautta voi katsella leffoja. Vitut, kajarit unohtuivat. Sitten huomasin, että myöskin tietsikan virtalähde jäi matkasta eli eipä pelitä sekään...kunnes eilen illalla tajusin, ettei tässä koneessa ole MITÄÄN ERILLISTÄ VIRTALÄHDETTÄ VAAN AINOASTAAN VIRTAPIUHA.

Tässä kohtaa totesin jälleen, aivot, mitä vittua nyt taas?

 

[JjZz]

Joskus olen suihkusta tultuani ja nukkumaan käydessäni sängyssä huomannut että "kappas, olisi ehkä kannattanut huuhdella shampoot pois hiuksista".

 

[Datsun]

Joskus olen suihkusta tultuani ja nukkumaan käydessäni sängyssä huomannut että "kappas, olisi ehkä kannattanut huuhdella shampoot pois hiuksista".

Muutaman kerran on käynyt niin, että esim. lenkiltä tullessa en ole ihan heti ehtinyt/päässyt/kyennyt suihkuun joten olen vain pessyt nopeasti kädet & naaman ja heittänyt kylpytakin päälleni. Lakanoihin laskeutuessani huomaan töhnäisyyteni - enpä käynyt sitten ollenkaan pesulla. Yäk!

 

[stairox]

Verkkopankin käyttäjätunnus on 8 numeroa. Minulla on todella hyvä numeromuisti, mutta noin vuosi sitten kun piti kirjautua niin aivot löivät tyhjää. Kokeilin varmasti kymmenen kertaa eri numerosarjoja ja kaikki olivat vääriä. Verkkopankki on ollut käytössä noin 15 vuotta ja minulla ei ole ikinä ollut tunnusta mihinkään kirjoitettuna. Pelästyin oikeasti että mitä vittua tapahtuu, iskeekö dementia näin nopeasti. No, hetken päästä totesin että huomenna se varmasti taas tulee selkäytimestä ja niinhän siinä kävi. Silloin kirjoitin numerosarjan lapulle jos dementia iskisi taas varoittamatta.

Maksukorttien PIN-sekoilut laitan taas hajamielisyyden piikkiin. Eihän sitä aina tule mietittyä millä kortilla on maksamassa kun on kolme eri korttia "aktiivikäytössä".

Edit: Oli kolmaskin asia, mutta en muista enää mitä...

 

[Jymäkkä]

Verkkopankin käyttäjätunnus on 8 numeroa. Minulla on todella hyvä numeromuisti, mutta noin vuosi sitten kun piti kirjautua niin aivot löivät tyhjää. Kokeilin varmasti kymmenen kertaa eri numerosarjoja ja kaikki olivat vääriä. Verkkopankki on ollut käytössä noin 15 vuotta ja minulla ei ole ikinä ollut tunnusta mihinkään kirjoitettuna. Pelästyin oikeasti että mitä vittua tapahtuu, iskeekö dementia näin nopeasti. No, hetken päästä totesin että huomenna se varmasti taas tulee selkäytimestä ja niinhän siinä kävi. Silloin kirjoitin numerosarjan lapulle jos dementia iskisi taas varoittamatta.

Mulle kävi sama, ja oli numero "hukassa" useamman päivän. Aika helvetin ahdistavaa, vaikka pienellä vaivallahan tuosta olisi loppujen lopuksi selvitty(vierailu pankissa). Lopulta istuin vain pöydän ääreen ja aloin kirjoitella sarjoja ylös selkäytimestä. Toki muistin varmuudella sentään parin numeron mukana olon sarjassa. Tarkoitus oli sitten kokeilla nuo kaikki tuotokset läpi. Paristakin sarjasta tuli sitten vahva dejavu, ja yksi noista tärppäsikin.

 

[Snakster]

Maksukorttien PIN-sekoilut laitan taas hajamielisyyden piikkiin. Eihän sitä aina tule mietittyä millä kortilla on maksamassa kun on kolme eri korttia "aktiivikäytössä".
..

Multa on kerran hävinnyt päästä ja sormista jokusen vuoden aktiivikäytössä olleen pankkikortin tunnusluku. Yritin seuraavana päivänä uudestaan ja vielä muutamana sitäkin seuraavana, mutta nelinumeroisesta numerosarjasta ei palautunut mieleen ensimmäistäkään numeroa. Löi siis kerta kaikkiaan tyhjää. Eikä se numero ole sen koommin palautunut mieleen.

 

[motamoro]

Verkkopankin käyttäjätunnus on 8 numeroa. Minulla on todella hyvä numeromuisti, mutta noin vuosi sitten kun piti kirjautua niin aivot löivät tyhjää. Kokeilin varmasti kymmenen kertaa eri numerosarjoja ja kaikki olivat vääriä.

Heh, kuin oma tarinani viime vuoden kesältä. Piti vain mennä maksamaan tärkeää laskua niin oli pakko reilun puolen tunnin yrittelyn jälkeen pankissa käydä vaihtamassa tunnukset. Kun pääsin uusien tunnuksien kera koneelle niin selkäytimestä kirjoitin vahingossa vanhan tunnuksen... Sitä vitutuksen määrää, noh tällä kertaa oikeat tunnukset olivat sentään vielä paperilla.

 

[Moto]

Samanlainen blackout on käynyt kerran minullakin verkkopankkinumeron kanssa - ja nimenomaan vain kerran, ei koskaan sen jälkeen. Ennen verkkopankkien aikakautta tapahtui vastaava myös ainakin kertaalleen pankkiautomaatilla, maksuautomaatissa ei ollut ollenkaan perinteistä numeronäppäimistöä, vaan ainoastaan qwerty-näppäimistö, jossa numerot olivat siis ylimmässä rivissä. Kun ei pystynyt laittamaan sormeaan valmiiksi sinne tuttuun aloituskohtaan, ei meinannut PIN tulla mieleen sitten millään.

Kahvilaan liittyvä kommellus: Tänään ajoin kotiin kahden pysähdyksen taktiikalla ja kun ensimmäisellä pysähdyksellä otin kahvin, ajattelin että toisella pysähdyksellä otan juomaksi ennemmin tuoremehun. Mietin oikein etukäteen, että onkohan siellä esim. niitä pieniä lasipulloja myynnissä. Sitten pöytään istuessani havahduin vasta ensimmäisen siemauksen juomaa ottaessani, että kahvinhan minä olin sieltä lorotellut mukiin.