Tiiättekö sen tunteen, kun työntää sormensa dronen pyöriviin roottorin lapoihin? Ai ette, no antakaas kun setä kertoo.
Otettiin tänne perähikiälle drone mukaan, jos vaikka tuossa Pielisen jäällä kävisi kuvailemassa. Latailin akkuja ennen lähtöä sisällä, kun puoliso sanoi, että olispa hauskaa, jos tuolla lentäisi sisällä. Kaikki punaiset valot vilkkuivat päässä, että ei missään nimessä. Totesin hänelle, että ei pysty, kun se vaatii enemmän tilaa yläpuolelleen. ”Kato vaikka, kun mä painan tästä napista”. No sehän hörähti käyntiin ja alkoi ottaa korkeutta. Paniikissa etsin luurista nappia, jolla se tulee takaisin tonttiin. Ei löytynyt. Mutta hei, sehän pysähtyy, jos roottorit osuvat johonkin! Joten työnsin vasemman käteni sinne. Ei pysähtynyt ihan heti. Muutaman kierroksen pyörähti. Verta lattialla, seinässä, ovessa, dronessa… Mutta pysähtyi lopulta. Vasemmassa etusormessa kämmenpuolella sormenpäästä ensimmäiseen niveleen asti syvä haava. No biggie. Keskisormessa kolme syvää, ristiin rastiin menevää haavaa samoin sormenpäästä ensimmäiseen niveleen, ja jostain risteyskohdasta pieni pala irti. Ja se tunne? No ei niinkään kipua alkuun, järkyttävä kuumotus ja tykytys, kun teippasin itseäni kasaan. Sitten se särky iski ehkä tuntia myöhemmin. Sellainen kipu, kuin olisi ollut paljain käsin kovassa pakkasessa niin pitkään, ettei enää tunne sormiaan ja sitten työntää ne kotona lämpimän veden alle. Ei kovin kiva.
Niin että aivot: mitä vittua nyt taas? Kuka käski työntää sormet sinne väliin? Jalka olisi ollut parempi, oli sukat ja villasukat ja kaikki. Mutta paljaat sormet olivat lähempänä. Voi olla, että en enää toista samaa virhettä. En toki lupaa mitään, onhan kyse kuitenkin minusta.