Mutta siis yhä, paikkatiedon lähettäminen ei nyt ole kummoinen haaste edes pelkästään morsekoodillakaan. Valaat viestivät keskenään kilometrien päähän, joten eiköhän insinööri pysty rakentamaan ultraäänilähettimen ja vastaanottimen joka pystyy saamaan selvää piipitysten kestoeroista.
Voi olla, että tieto saataisiin jollain tasolla karkealla tasolla lähetettyäkin. Toinen kysymys tuleekin sitten siitä, että miksi niin ei tehdä? Onko syynä se, että GPS-paikannustietoa ei saada veden alle luettua ja lähetettävä informaatio (perustuisi ennen veteen syöksyä olleeseen sijaintiin) voisi heittää jopa pahastikin, mikäki laatikko olisi vaikka kierinyt pitkän syvänteen toiseen reunaan? Toiseksene, kaiut voivat hyvinkin vääristää signaalin kulkua, jolloin etäisyydestä voidaan saada hyvinkin väärä kuva.
Minusta suurin syy ultraäänen käyttöön on se, että sillä pystytään lähettämään juurikin tuota piipitystä, joka voidaan kuulla kahdesta eri pisteestä. Näiden suuntien perusteella voidaan piirtää kaksi suoraa, ja niiden leikkauspisteessä on todennäköinen sijainti. Tämä lienee se yksinkertaisin keino.