Tuollainenhan keskustelu syntyy, kun neljä ihmistä on omissa poteroissaan ja keskustelun vetäjä on mahdottoman tehtävän edessä. Cobol hyvin mainitsi, että kaikilla oli puheissaan hyvin asiaakin eli omalta osaltaan kaikki olivat ainakin ajoittain oikeassa. Rydman vähän turhaan provosoi Aaltoa ja näytti erittäin hyvin onnistuvankin siinä, samaan aikaan Rydman puhui kyllä erittäin paljon ja selkeästi asiaa, jos kuuntelijat pystyivät vain kuuntelemaan sitä.
Toinen virallinen poliitikko Andersson on nyt tietysti aina kaikkea vastaan, mikä lähtee hallituksesta ja ajoittain näytti, että Li nielee rautakankea, kun se otti niin koville kuulla hallituksen halusta tehdä muutoksia. Vaikka Anderssonilla on osaamista ja hyviä nostoja tulee, niin en pysty ymmärtämään tai ostamaan hänen näkemystään valtion talouden hoidosta. Lin erittäin vahva vasemmistolainen aate ja suoranainen vastenmielisyys pistää itselleni defence vaihteen liiaksi päälle.
Aalto provosoitui hölmösti ja hänen lopetus keskustelulle oli tyrmäävän heikko. Myös kommentti, että 1,8 mljoona ihmistä on heidän takanaan on aatoksen paloa, eihän sekään näin nyt mene. Suurin osa jää vain lakkoon, koska on kiva ottaa se vapaapäivä ja saada siitä korvausta, eivätkä he oikeasti läheskään kaikki ymmärrä miksi lakkoillaan. Rydmanin kommenteissa Hakaniemen herroista oli muuten osin totuutta takana, esim. Eloranta päätti heti alkuun näpäyttää hallitusta ja kääntyi pois neuvotteluista tämän vuoksi, oliko vasemmiston kannustamana ja nyt ei ego enää anna periksi lähteä neuvotteluihin.
Pentikäinen oli hyvin asiallinen ja puhui asiaa, tykkäsin eniten hänen tyylistään, ei kai siihen muuta lisättävää.