UnenNukkuja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Aika moni, kunhan on turkulainen
@peksa kertoi oman tilanteesta ja mielestäni yleistä keskustelua tärkeämpää olisikin syventää tätä keskustelussa, koska on ihan jokaisen etu ymmärtää, minkälaisia ihmisiä työelämän ulkopuolella on. Ja että kannustinloukut ovat ihan yhtä totta kuin mielenterveys- ja päihdeongelmat, vaikka ne ulkopuoliselle näyttääkin sohvalla makoilemiselta. Ja myös se on totta, että työntekijän palkkaavalle yritykselle ei aina riitä, että työntekijä on motivoitunut.
Tätä omalla kokemuksellanikin usein mietin, että kaikkia työttömiäkään ei aivan ymmärretä keskusteluissa. Sairauksieni kanssa tuli jo varsin nuorena sellainen olo, että kuulunko minkälaiseen työelämään. Monilla työpaikoilla kohtasin jonkinlaista asenneongelmaa jo työhaastatteluissa. Eikä sitä helpota, että saa lyhyitä määräaikaisia työsuhteita, ja kohta pitää taas miettiä työnhakua. Itsellä lääkäri oli se pelastava enkeli, mutta moni muu tappelee itse, saako Kelalta työkyvyttömyyseläkettä vai tuleeko hylättyä ja taas pitäisi osata pyytää lääkäriltä oikeita papereita Kelalle ja työkkärille. Oma tilanteeni noihin verrattuna on sellainen, että on jopa voimia harkita taas vaikkapa osa-aikaista työtä. Vaatisi vain työnantajan, joka ymmärtäisi minun tietävän rajani ja antaisi tuolle arvon, koska olisin kuitenkin motivoitunut itse työhön.