Olisi varmaan maatalousketjun asiaa, mutta maatalous - tai pitäisikö sanoa laajemmin ruokatuotanto - on jo muuttumassa. Pienet maatilat lopettavat tai vaihtavat tuotantosuuntaa. "Sirkkafarmit" eivät ole valtavirtaa, mutta se puoli kasvaa varmasti. Kun yksi uskaltaa, siirtyy perässä muita jahkailevia. Toki kuten kuminan kohdalla, muutokset eivät tapahdu nopein hyppäyksin, vaikka uutisoinnin perusteella kumina nousi viljelyyn "tyhjästä".
Uusi sukupolvi ottaa nopeammin käyttöön antureita ja on kiinnostuneempi esim. täsmälannoituksesta ja dronekuvauksista (kasvukartat, kosteus) kuin vanhempansa, jotka vanhakantaisesti lannoittavat näppituntumalla lohkosta toiseen. Muutokseen vaikuttaa iän lisäksi tilakokojen kasvu; on pakko tehdä "pieniä" asioita ammattimaisemmin ja yrittäjämäisemmin. Enkä väitä vanhojen partojenkaan olevan laiskoja. Olosuhteet ja tukiviidakko asettavat helposti rajat ajattelulle ja ajattelun myötä toiminnalle. Kuten
@Cobol yllä aavisteli.
Omana mielipiteenä tukia tulisi suunnata tehokkuuden parantamiseen ja tuotantosuuntien muuttamiseen. Teknologian saralla olisi tarjota muutakin kuin pelkkä aurinkopaneeli katolle ja lypsyrobotti navettaan. Väitän, että iso osa robotisaatiosta ja internet of things -hyödyistä olisi saatavissa maa- ja ruokatalouden piiristä. Valtiovallankin sopisi herätä aiheeseen biotalousvimmassaan, samoin alan suomalaisten yritysten.
Espanjan tomaateista tuli mieleeni Helsingin yliopiston proffa, joka totesi raflaavasti radiossa miten Suomi olisi oikeastaan velvollinen jatkamaan tomaattien viljelyä ja jopa edistämään niiden vientiä. Jos näkökulmaksi otetaan vesi. Hänen mukaansa Etelä-Euroopassa farmien kasteluvesi pumpataan jatkuvasti ohentuvista makean veden varastoista, mikä ei ole kestävää kehitystä ja siten ekologista, kuten on tapana totuutena julistaa.
Edit: typo pois