Se eskaloitui silloin ja se tulee eskaloitumaan nytkin.
Tilanne tulee eskaloitumaan vain ja ainoastaan silloin, jos jatkamme nykyistä politiikkaa. Nykyinen politiikka siis on sitä, että otetaan huonossa taloudellisessa tilanteessa olevaan maahan yhä enemmän ihmisiä, joista ainakaan aluksi ei ole muuta kuin suuri määrä kuluja valtiolle. Mitään takeita ei ole myöskään siitä, että suhde muuttuisi myöhemmin Suomelle edulliseksi. Huono taloudellinen tilanne jo sinänsä aiheuttaa eskaloitumista, jolloin tämän ketjun otsikkokin tulee relevantimmaksi. Tähän kun lisätään joka vuosi vaikka nuo nykyisten arvioiden mukaiset 15k-40k turvapaikanhakijaa, on soppa valmis. Äärioikeiston ja vasemmiston lisäksi ongelmaksi muodostuu myös humanitaarisen maahanmuuton sivutuotteena tuleva radikaali islam. Jos tilanne on jo nykyisellään tämä:
Supo: Suomessa kolmesataa terrorismiin kytköksissä olevaa henkilöä - Supo - Kotimaa - Helsingin Sanomat , niin mitä se on myöhemmin? Kuten presidentti Niinistökin totesi, kaikki eivät tule tänne hyvin aikein, ja suuremmassa joukossa todennäköisyys tälle vain kasvaa (radikaalin islamin lisäksi siis vielä elintasopakolaisuus, sekä muu rikollisuus). Äärimmäisenä yksinkertaistuksena tilanteen voisi kuvata vaikka näin: huono taloudellinen tilanne -> ääriliikkeiden kannatus nousee -> lisätään maahanmuuttoa islamilaisista maista -> sivuoireena radikaali islam -> äärioikeiston kannatus nousee entisestään -> äärivasemmiston kannatus nousee entisestään -> hei, nyt me ollaankin siellä iloisessa 1930-luvussa!
Oma pointtini on se, että heikossa taloudellisessa tilanteessa tuollaiset maahanmuuton määrän lisäykset ovat ainoastaan bensan heittämistä liekkeihin. Ihmiset ovat itsekkäitä olentoja, niin kantikset kuin mamutkin. "Kantis" lukee lehdestä, että elämme tiukkaa aikaa, kaikesta on säästettävä. Samaan aikaan ilmoitetaan, että seuraavaksi aiotaankin ottaa moninkertainen määrä turvapaikanhakijoita ja tähän tarvitaan suuri määrä lisää rahaa. Minkälaisia fiiliksiä tämä aiheuttaa kotimaan köyhemmissä ihmisissä? Heitä tuskin lohduttaa se, että joku parempi ihminen norsunluutornistaan kertoo Suomen olevan edelleen rikas maa, jolla on vastuu ottaa yhä enemmän turvapaikanhakijoita. Joku saattaa jopa kysyä, että mikä vastuu ja eikö näillä ihmisillä olisi jonkinlaista vastuuta laittaa omat maansa jossain vaiheessa kuntoon ihan itse? Muutoksen on lähdettävä sisältäpäin ja ongelmamaissa ihmisten tulisi organisoitua itse näitä ääriliikkeitä vastaan. Pakenemalla tämä ongelma ei tule koskaan ratkeamaan, vaan se vaatii juurikin sisäistä ryhdistäytymistä, verta, hikeä ja valitettavasti myös uhrauksia. Suomalaista vähätuloista ei lohduta sekään, että hänen toitotetaan (yleensä suomalaisten parempituloisten suulla) olevan lähi-idässä asuvaa vähätuloista rikkaampi. Kaikki on tosiaan suhteellista ja suomalainen vähätuloinen vertaakin itseään mieluummin suomalaiseen parempituloiseen. Heikommassa tilassa olevaa suomalaista alkaa siis pikkuhiljaa ärsyttämään. Pahin on toki edessä vasta siinä vaiheessa, kun keskiluokka eli hieman paremmin toimeentulevatkin ärsyyntyvät kunnolla.
Maailma on karu paikka, ihmiset itsekkäitä ja taloudelliset realiteetitkin tulisi ottaa huomioon. Kun kerran itsekin olet sitä mieltä, että homma tulee nykyisellään eskaloitumaan, niin miksi ihmeessä kannatat yhä suurempaa määrää humanitaarista maahanmuuttoa? Eikö sinua kiinnosta Suomen valtion yhteiskunnallinen vakaus tai talous ollenkaan? Lähi-itä on ollut ja tulee olemaan ongelmissa vielä pitkään. Mitään kunnollisia ratkaisuja ei ole näköpiirissä. Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita tulee riittäämään jatkossakin. Me voimme valita otammeko autettavaksi pienen määrän, johon meillä jotakuinkin resurssit riittävät, vai otammeko suuremman määrän. Pienemmässä määrässä jää enemmän ihmisiä auttamatta, mutta myös todennäköisyys eskaloitumiselle ja ääriliikkeiden nousulle Suomessa pienenee. Jos otamme suuremman määrän, autamme hetkellisesti isompaa joukkoa ihmisiä, mutta riski ääriliikehdinnälle Suomessa kasvaa. Tässä kohtaa täytyisi alkaa sitten tekemään sitä valintaa, eli kumpi on tärkeämpää yhteiskunnallinen vakaus Suomessa, vai suurempi määrä autettuja turvapaikanhakijoita? Ikävä valinta, mutta ainakin minulle vastaus on selvä. Hyväksyn edelleen kiintiöpakolaisten nykyisen määrän, mutta turvapaikanhakijoiden määrää laskisin viime vuosienkin määristä runsaasti. Ongelmanratkaisuni olisi seuraavanlainen. Valikoimme ne muutamat "lottovoittajat" tänne ja lopuille tehdään näin:
Australia tarjoaa Euroopalle tylyä mallia: Älkää päästäkö ihmisiä maihin - IL-TV Aluksi rahaa menisi toki myös paljon näihin käännytysoperaatioihin, mutta pitkällä tähtäimellä näen tämän kestävämmäksi ratkaisuksi Euroopan vakauden sekä talouden kannalta. Ja kuten jo sanoin, näiden loppujen jotka joutuvat jäämään, olisi pakko jossain vaiheessa organisoitua kunnolla ääriliikkeitä vastaan ja tuhota ne. Muutoksen on loppujen lopuksi lähdettävä sisältäpäin, sillä ulkoapäin tuleva apu (esim USA) tuntuu vain kärjistävän tilannetta. Tähän tarvittaisiin toki myös sekulaareja karismaattisia johtajia ja maallistumista Turkin tyyliin (Erdoganin aikana toki otettu takapakkia).
Kysyn sinulta hypoteettisen kysymyksen. Jos saisit valita, kumman vaihtoehdon valitsisit:
1. Autamme noin prosenttia hädänalaisista ihmisistä Lähi-idässä ottamalla heidät tänne ja aiheutamme ääriliikehdinnän kasvua ja tilanteen eskaloitumista kotimaassamme. Lähi-itä pysyy edelleen kriisipesäkkeenä.
2. Autamme n. 0,1% samoista ihmisistä ottamalla heidät tänne. Taloutemme kestää paremmin, resurssit riittävät paremmin kotoutukseen. Eskaloitumisen uhka pienenee lähes olemattomaksi. Lähi-itä pysyy edelleen kriisipesäkkeenä.
Onko tämä nyt sitten mielestäsi rasismia? Minusta se on realismia ja sitä, että minulle Suomen etu tulee ennen muiden etua. Pyrin toki ajattelemaan myös Lähi-idän tilannetta pidemmällä tähtäimellä. Ihmisiä tulee kuolemaan paljon lyhyellä tähtäimellä, mutta pidemmällä tähtäimellä voitaisiin kenties saada vähemmän uhreja niin Lähi-idässä kuin Euroopassakin. En ole välttämättä oikeassa edellä mainitsemissani asioissa, mutta ainakin toistaiseksi pysyn nykyisissä mielipiteissäni.