Osoitit kysymyksen @Cobol :lle, mutta vastaan tähän väliin:
Talousvasemmisto sen sijaan on minusta epärehellisempi luvatessaan hyvinvointia kaikille riippumatta siitä, paljonko teet sen eteen. Se lupaa yhdenvertaisuutta, joka ihan perustavanlaatuisesti tarkoittaa sitä, että kaikki ovat köyhiä ja osattomia.
Ja siis itsehän olen poliittisesti koditon, vaikka usein itseni vihreäksi tituleeraan, koska heitä on tullut äänestettyä aika paljon.
Ainakin itselläni on ollut luottamus demokratiaan monta kertaa koetuksella, mutta, no, niin se vain menee. Demokratia on enemmistön diktatuuri. Jos haluat saada asiasi tehtyä, hankit itsellesi taaksesi niin paljon äänestäjiä kuin mahdollista, keinolla tai toisella. Hyvin harvoin näillä asioilla on lopulta mitään yhteyksiä, eli se mitä lupaat ja se mitä teet, ei ole tekemisissä toistensa kanssa.
Minä itse asiassa pidän talousoikeiston rehellisyydestä. Se ei lupaa mitään muuta kuin talouden kasvua, yksilön vastuuta omasta elämästään, palkintoa siitä että teet sitä mitä muut ihmiset haluavat, se ei lupaa mitään luokkaerojen kasvamisesta, hyväksikäytön kasvamisesta tai muustakaan.Kokoomuksen arvot eivät todellakaan ole uskottavia...
Talousvasemmisto sen sijaan on minusta epärehellisempi luvatessaan hyvinvointia kaikille riippumatta siitä, paljonko teet sen eteen. Se lupaa yhdenvertaisuutta, joka ihan perustavanlaatuisesti tarkoittaa sitä, että kaikki ovat köyhiä ja osattomia.
Ja siis itsehän olen poliittisesti koditon, vaikka usein itseni vihreäksi tituleeraan, koska heitä on tullut äänestettyä aika paljon.
Siis demokratian ehdottomat heikot puolet ovat nämä: (1) kansanedustajaksi lähtevältä ihmiseltä ei vaadita mitään substanssiosaamista, eikä (2) äänestäjältä vaadita mitään osaamista sen suhteen, että mistä asiasta äänestää....paitsi ehkä omalle sidosryhmälleen, mutta samaa mieltä siitä, että tämä on ongelma kaikissa puolueissa, ja se jos mikä kertoo siitä demokratian todella huonoon suuntaan menneestä kehityksestä, ja alkaa jo kohta tulemaan ikävä aikaa (joka on tietyllä tapaa hyvinkin koomista), jolloin pressa saattoi kaataa hallituksen tai eduskunnan, joista ensimmäistä ei kaada nykyään enää mikään, ja käydään toistuvasti tätä naurettavaa sirkusta, jossa hallitus itse äänestää omasta luottamuksestaan puoluekuriin nojaillen.
Ainakin itselläni on ollut luottamus demokratiaan monta kertaa koetuksella, mutta, no, niin se vain menee. Demokratia on enemmistön diktatuuri. Jos haluat saada asiasi tehtyä, hankit itsellesi taaksesi niin paljon äänestäjiä kuin mahdollista, keinolla tai toisella. Hyvin harvoin näillä asioilla on lopulta mitään yhteyksiä, eli se mitä lupaat ja se mitä teet, ei ole tekemisissä toistensa kanssa.
Aina se sekoittaa, aatteesta riippumatta.Valta ja raha näemmä todellakin sekoittaa ihmisen pään täydellisesti, jos nähtyyn on uskominen.
Pidän Anderssonia ihan fiksuna ihmisenä. Voidaan tietysti kyllä kysyä, että kun Andersson oli opetus- ja koulutusministerinä, niin mitä hän sai oikeasti aikaan. Fiksu, tottakai, mutta demokratiassa ja valtiontaloudessa hommat ei tahdo toimia niin, että fiksuudella saa asioita tehdyksi.Tässä valossa en lainkaan ihmettele Anderssonin äänimäärää, sillä pidän itse häntä edes jollakin tapaa melko johdonmukaisena, älykkäänä sekä jopa rehellisenä poliitikkona. Toki tämäkin käsitys voi olla väärä, jonka sitten taas aika näyttää. Ihan 100-0 edustavampi olisi ainakin pääministerinäkin kuin nykyinen, ja arvomaailmakin paremmin kohdillaan.