Suvakiksi olen leimattu joten näen tärkeäksi ottaa tästä kiinni. On totta, että mikäli uhka-arvio perustetaan yksinomaan sille että natsien kannatus joskus tulisi olemaan sitä luokkaa että he olisivat uhkana valtion sisäiselle rauhalle, niin natsipelko on aiheeton. Sen sijaan heidän toimensa hyväksyvän (yhteiset viholliset) väestön määrä on tietääkseni kasvussa. Tämä on asia johon tulisi keskittyä, mutta käytössä olleiden keinojen yhteyttä hyväksynnän/ymmärtämisen kasvuun on myös syytä arvioida. En näkisi vääränä sitäkään, että se mitä vasemmisto omin toiminsa nyt tekee olisi omiaan jopa kasvattamaan tätä joukkoa. Hiljaakaan oleminen tuskin auttaisi asiassa. Kimurantti asia kaiken kaikkiaan.
Vasemmisto toistaa hieman nähdäkseni 1970- ja 1980-lukua ja sen virheitä, jolloin äärioikeisto teki muutamia näyttäviä ja paljon mediaa (syystäkin) kuohuttaneita iskuja ja toimi useiden, varsin hajanaisten äärioikeistolaisten järjestöjen kautta. Äärivasemmiston ja vasemmiston vastaus tähän oli useiden muodollisesti sitoutumattomien järjestöjen perustaminen toimimaan kansainvälisen rauhan ja solidaarisuuden puolesta vastustamalla fasismia, rasismia ja USA:n taantumusta. Luotiin jotain 15 järjestöä, joissa olisi mukana myös sitoutumattomia, kepulaisia, demareita, ay-liikettä ja vihreitä, mutta järjestöjen ohjakset olivat tiukasti vassareiden käsissä. Niinpä järjestöt nähtiin vasemmiston ulkopuolella pääasiassa sellaisena kuin ne osin olivatkin eli sisäänheittolafkoina vasemmistolaiseen liikkeeseen. Vasemmiston todellinen johtoasema söi kuitenkin rauhanjärjestöjen, useiden maakohtaisten solidaarisuusjärjestöjen (kuten Suomi-DDR), nuorten järjestöjen (kuten Nuorallatanssi tai Ydinaseeton pohjola) uskottavuuden.
Nähdäkseni kysymys on nyt samasta asiasta ja osin samasta tilanteesta. Vanhat järjestöt on laitettu aktivoitumaan, uusia on perustettu ja saatu niihin mukaan väkeä myös vassareiden ulkopuolelta. Vasemmisto näyttäisi noudattavan samaa kaavaa kuin ennenkin ja toimivan ennen kaikkea puoluepoliittisista lähtökohdista. Lainasin toiseen ketjuun aiemmin Helsingin Peli poikki tapahtuman pääpuheenvuoroa, joka oli vanhantyylistä kommunistista propagandaa. Peli poikki onnistui silti kokoamaan - aivan kuten ennenkin vastaavat isot miekkarit - paljon muitakin kuin vassareita mukaan ja tätä esimerkiksi oululainen vasemmisto käytti hyväkseen, ja järjesteli Ouluun Peli poikki tapahtumaa. Helsingin Peli poikki mielenosoituksen järjestäjiin kuuluva Aleksi Pahkala arvosteli Oulun mielenosoitusta, todeten järjestäjien käyttävän miekkaria myös omien (vassarit ja vihreät) poliittisten kytköstensä yms. ajamiseen. Mikään ei siis vaikuttaisi muuttuneen vuosikymmenten takaisista ajoista, vaikka en tuota Oulun tilannetta sen paremmin tunne.
Sama tilanne on äärioikealla. On alati muutoksessa oleva, varsin hajanainen kenttä, jossa erilaiset järjestöt operoivat. Yhteisiä tekijöitä äärivasemmiston ja -oikeiston toiminnalle on paljon. Yksi niistä on se, että molemmat pyrkivät luomaan myös erilaisia liepeillään olevia järjestöjä, jotka toimivat sisäänheittolafkoina varsinaiseen toimintaan. Kumpikin taho peittelee päämääriään ja yhteyksiään. Kun edellä käytiin läpi äärivasemmiston tilannetta, äärioikeiston tilanne ei ole sen parempi. Jo se, että Pohjoismainen vastarintaliike (tai Suomen vastarintaliike) osallistuu Suomen itsenäisyyttä kunnioittavaan marssiin, on vastarintaliikkeen toimintaa ja sen päämääriä kuvaavaa, sillä vastarintaliikkeen päämääränä on Suomen itsenäisyyden tuhoaminen. Koska järjestäjät sallivat tai joidenkin puheiden mukaan jopa houkuttelevat vastarintaliikkeen mukaan, kyse on samasta ilmiöstä, jota kuvasin vassareiden osalta: todellinen valta on vastarintaliikkeen käsissä.
Äärioikeiston kannatus nousee Euroopassa. Vaikka moni viranomainenkaan ei näe Suomessa vaaraa äärioikeiston nousulle valtaan, sellainen vaara on olemassa. Historiallisesti Suomi on reagoinut - osin geopolitiikasta johtuen - hyvin samalla tavalla kuin eurooppalaiset ääri-ilmiöt. Äärioikeiston yksi tuki ja rahoittaja on Venäjä. Kun Neuvostoliitto tuki ja rahoitti aikanaan suomalaisia kommareita ja heitä lähellä olevia lukuisia järjestöjä, Venäjä tukee nyt äärioikeistoa koko Euroopassa ja on perustanut yhdessä äärioikeistolaisten järjestöjen (kuten Pohjoismainen vastarintaliike) kattojärjestön, World National-Conservative Movement, WNCM:n, Sen tehtävä on organisoida toimintoja Euroopassa ja tietenkin siten, että toiminta palvelee Venäjän päämääriä.
Ensi vuonna pidetään vaalit useissa Euroopan maissa. Hollannin maaliskuun vaaleissa Geert Wildersin humanitaarisen maahanmuuton- ja islaminvastaisesta Vapauspuolueesta (Partij voor de Vrijheid, PVV) odotetaan gallupien mukaan maan toiseksi suurinta puoluetta noin 17 prosentin ääniosuudella. Viimeisen vuoden ajan puolue ehti olla gallupeissa maan selkeästi suosituin jopa yli 23 prosentin kannatuslukemin. Ranskassa valitaan loppukeväästä ensin presidentti, sitten parlamentti. Presidentinvaaleissa Kansallisen rintaman (Front National, FN) Marine Le Penin odotetaan pääsevän toiselle vaalikierrokselle. Saksassa humanitaarisen maahanmuuton vastaisuudella kampanjoiva Vaihtoehto Saksalle (Alternativ für Deutschland, AfD) on jo yltänyt kaksinumeroisiin kannatuslukemiin tänä vuonna käydyissä osavaltioiden maapäivävaaleissa. Puolueen kannatuslukemat ovat kasvussa erityisesti itäisen Saksan alueella.
Noiden lukujen valossa puheet siitä, että äärioikeisto ei Suomessa voisi lähiaikoina valtaan nousta kuulostavat vähän samalta kuin puheet, joiden mukaan Trumpilla ei ole mitään mahdollisuuksia edes puolueensa ehdokkaaksi. Itsellä ei mitään sen parempaa tietoa ole, mutta tunnen vanhastaan itäisen naapurin toimintatavat ja sen röyhkeyden, mitä se käyttää Suomenkin suuntaan. Pidän Putinia tämän suhteen merkittävästi vaarallisempana kuin hänen edeltäjiään ex-Neuvostoliiton johdossa. Se millaista roolia Venäjä näyttelee suomalaisen äärioikeiston mahdollisessa nousussa, ratkaistaan myös pitkälti valtiojohdon toimilla. Unkarissa Venäjä saa toimia vapaammin, ja se on merkinnyt kulta-aikaa maan äärioikeistolle ja lisääntyvää turvattomuutta muille.
Äärioikeistoa nostava voima on – talousongelmien ja humanitaarisen maahanmuuton lisäksi – se, että monet näkevät länsimaisen demokratian korruptoituneena ja kokevat, että eliitti käyttää valtaa ja valehtelee sitä käyttäessään. Brexit ja Trump perustuvat monen muun tekijän lisäksi edellä mainittuihin. Kun Suomessakin valtaa pitävät ovat vetäneet takaisin esityksiään tai päätöksiään humanitaarista maahanmuuttoa koskien, äärioikeiston on helppo näyttää, että hehän olivat oikeassa. Hallitusten perääntyminen turvapaikkakysymyksissä koko Euroopassa (myös EU) ja jatkuvat pyrkimykset kiristää lainsäädäntöään siten, että maasta tulisi mahdollisimman vähän houkutteleva pakolaisille, kertovat myös suoraan sen, että pieleen on mennyt. Kun valtamedia vielä valitsi puolensa Saksassa, Suomessa tai muualla Euroopassa ja pahimmillaan keksi itse humanitaariseen maahanmuuttoon liittyviä "tositarinoita" ja peitteli todellisia tapahtumia, ollaankin tilanteessa, jossa äärioikeiston nousu on myös Suomessa huomattavasti todennäköisempää kuin mitä aiempia suuria virheitä tehneet poliittiset päättäjät kuvittelevat. Toistaiseksi äärioikeistolla ei ole Suomessa puoluetta, mutta mikä on tilanne sanotaan 6-10 vuoden päästä?